Get down, real down

Paukkupakkasilla untuvatakki on ässä. Luonnon oma eristysmateriaali on lämmin ja kevyt päällä. Untuvutakin pinta on useimmiten jonkinlaista mikrokuitua, joka mm. hylkii kosteutta. Untuvutakeissa on yksi huono puoli - nimittäin michelinukko-efekti. Sen voi välttää kiinnittämällä takkia hankittaessa huomiota muutamiin seikkoihin. 

Untsikoita eivät suinkaan kaikki ole samaa mallia. Michelin-vaikutelman välttää parhaiten, kun valitsee takin jossa on selvästi leikattu vyötärö. Aivan suoraan leikattu pitkä untuvatakki saa ihmisen muistuttamaan pystyssä vaeltavaa toukkaa. Vyötäröltä istuvampi malli tai vaihtoehtoisesti vyö takin päällä hälventää tätä vaikutelmaa. Jos rohkeutta riittää, takin päällä voi kokeilla esim. leveää nahkavyötä näyttävällä soljella. Kapeat ja kevyet vyöt pelkästään  hukkuvat untsikan uumeniin.

Kaupunkikäyttöön tarkoitettu takki on parhaimmillaan hieman pidempänä. Helman tulisi yltää ainakin pepun alle, mutta mielellään vaikka polviin saakka. Ensinnäkin lämpövaikutus on merkittävästi parempi ja takki on helpompi yhdistellä tunikoihin jne. Jos pidät etupäässä hameita, valitse takki jonka helma ylettyy peittämään hameenhelman. Toiseksi vyötärömittaiset toppatakit tekevät yläkropasta väistämättä pallomaisen. Laskettelu- ja vaellusvaatteet ovat sitten erikseen, ja niissä lyhyempi malli on järkevä valinta. 

Itse suosin untuva- ja toppatakeissa muita värejä kuin mustaa. Mustia takkeja on yleensä kaapit muutenkin täynnä, ja on mukavaa erottua massasta jollain muulla värillä. Pidän myös untuvatakeista, joissa on huppu ja kunnon kaulus. Koska vaatetta on muutenkin tarkoitus pitää erityisen kylmällä säällä, voi ominaisuudet saman tien valita siten että ne edesauttavat lämpimänä pysymistä. 

Aidon untuvan voi pestä koneessa 30 asteessa hienopesuohjelmalla. Vetoketju kiinni ja takki nurinpäin. Untuvalle suositellaan omaa erikoispesuainetta, mutta myös nestemäistä hienopesuainetta voi käyttää. Tavallista pesuainetta annostellaan noin kolmasosa normaalista määrästä. Pese untuva väljässä vedessä, älä laita koneeseen samalla muita vaatteita. Linkous voidaan tehdä täydellä teholla, jotta takki tulisi mahdollisimman kuivaksi. Kuivattele ilmavassa paikassa tai rummussa mahdollisimman alhaisessa lämpötilassa. Tarkempia pesuohjeita löytyy täältä.

Pitäkää ihmiset päähinettä!

Ulkona on liki 20 astetta pakkasta, ja siitä huolimatta kaduilla viilettää jos minkälaista kulkijaa paljain päin. Tiesittekö, että kehon lämmöstä 30% haihtuu pään kautta? Toisin sanoen vaikka yllä olisi villahousut ja turkki, niiden lämpöhyöty on vain 70% jos päähine puuttuu. Näen paljaassa päässä pakkasella ainoastaan yhden hyödyn; kampaus ei mene lyttyyn. Sen sijaan kampaus saattaa kyllä mennä tuulessa sekaisin tai kastua lumesta. Näistäkin pelastaisi kunnon päähine. Onneksi valinnanvaraa riittää:

Pipot ja myssyt voivat olla aivan tyylikkäitä talvipäähineitä. Etenkin jos jättää sen 80-luvulta periytyneen mainospipon kaappiin. 

Plussat: värivalikoima on laaja, malleja ja materiaaleja riittää joka lähtöön. Lämmittää korvia ja otsaa. Helppo sujauttaa sisällä taskuun tai laukkuun. 

Miinukset: voi lytätä kampauksen tai tehdä hiukset sähköisiksi. 

Huopahatut ovat klassinen vaihtoehto, joissa riittää myös valinnanvaraa. Tarjolla on kaikenlaista kapealierisestä fedorasta herrainhattuihin ja näyttäviin lierihattuihin. 

Plussat: hellävaraisempi hiuksille. Etenkin villakangastakkien kanssa klassinen vaihtoehto.Tosin esim. fedora on nuorekas valinta, joka tuo tylsään talvitakkiin sähäkkyyttä. Tuo persoonallisuutta asuun. Pitää tuulta. 

Miinukset: vaatii kantajaltaan tiettyä itsevarmuutta ja vakiintunutta tyyliä, jottei vaikutelma ole vanhanaikainen. Jättää joskus korvat paljaaksi. Hankalampi säilyttää kuin pehmeät päähineet. 

Baskeri on toinen klassinen vaihtoehto, jonka hyvä puoli on valikoima värien ja materiaalien suhteen. Miinuksena korvat jäävät paljaaksi, eikä baskeri sovi kaikkien kasvojen malliin. 

Huivit, huput jne. ovat käteviä, rentoja ja monipuolisia vaatekappaleita, joiden kieputtelussa on lähinnä oma luovuus rajana. Jos perinteinen hattu tuntuu vieraalta, suosittelen tätä vaihtoehtoa. 

Plussat: Huivin voi sitoa niin, ettei kampauskaan kärsi liikoja. Huivilla saa helposti väriä synkkään kokonaisuuteen. Helppo säilyttää, huiveja voi vaihdella asujen mukaan. Suojaa myös kasvoja viimalta.

Miinukset: Kovin väljästi kietaistu huivi ei hirveästi lämmitä, mutta tilannetta voi parantaa lisäämällä korväläpät huivin alle. 

Muitakin vaihtoehtoja löytyy. Päähine viimeistelee asun sen lisäksi että se pelastaa jäätymiseltä ja lisää yleistä mukavuuttaa merkittävästi. On aivan hassun näköistä, kun ihminen on topannut itsensä kaulasta alaspäin huolella, mutta pää keikkuu paljaana. 

Linnanjuhlat - ei näin

Linnan juhlat aiheuttavat joka vuosi käsittämättömän kommenttishown iltapäivä- ja naistenlehdistössä. Blogimaailmassa havaintojeni mukaan vähemmän, mikä on mielenkiintoista. Luulisi monilla olevan näkemys siitä, kuka onnistui ja kuka ei. Ei silti että asialla olisi niin hirveästi merkitystä, niin kauan kun puku noudattaa hyviä tapoja. Olen monena vuonna huomannut, että tyylikkäimmät pukeutujat ovat suurelle yleisölle tuntemattomia vanhempia leidejä, jotka osaavat valita juuri itselleen sopivat värit, mallit ja leikkaukset, eikä etiketistä tingitä tippaakaan. Sitten on joka vuosi niitä luomuksia, jotka ovat epäilemättä paperilla näyttäneet tosi hienoilta. Alla muutama esimerkki niistä ei-niin-onnistuneista asuvalinnoista. 

Tässä puvussa on se vika, että se on kantajalleen aivan väärä. En ota nyt kantaa siihen, onko harmaan ja kullan värinen jättirusetti toisella olkapäällä paras vaihtoehto kenellekään, (ehkä ei). Tässä on vain malliesimerkki siitä, miten puku ja vartalomalli eivät sovi yhteen. Lopputulos on, että kumpikaan ei ole erityisen edukseen. Tällainen valuva, vartalonmyötäinen malli vaatisi solakamman vyötärön tai kunnon alusvaatteet. Tällaisenaan lopputulos on varsin alaston. Tätä ihmistä olisi pukenut ryhdikkäämpi kangas ja harkitumpi leikkaus. Tarja Cronberg ei ole Samantha Jones.

Nähtyäni Miran luomuksen olin hetkellisesti sanaton. Sen jälkeen aloin pohtia, mitä on mahtanut liikkua suunnittelijan päässä tätä tehdessä. Positiivista on se, että turkoosi ja musta pukevat Miraa erinomaisesti. Kaikki muu sitten... mistähän aloittaisi. Leikkaus on jokseenkin outo. Ensinnäkin tuollaiset kivat kurkistusaukot rintamuksessa olivat muistaakseni muotia joskus 90-luvun alkupuolella. Tässä puvussa kolo edessä ei lisää viehättävyyttä millään tavalla. Kaulassa on liikaa tavaraa, kauluri saa naisen näyttämään siltä, että on kuristumaisillaan ruusukkeisiin. Hihaton malli tekee naisellisesta vartalosta pötkylän. Etiketin mukaan helma on edestä liian lyhyt, ja helman rimpsut kilpailevat turhaan huomiosta kaulan ruusukkeiden kanssa. Enkä jaksa ymmärtää, miksi kaiken tämän päälle on ladattu Minna Parikan kengät ja laukku, jotka ovat kyllä sinänsä pirtsakkaat, mutta nähty miljoona kertaa joka paikassa. Yhtä hyvin tähän olisi voinut ydistää Louis Vuittonin logolaukun, ja vaikutelma olisi ollut yhtä omaperäinen. On tietysti asiallista, että itsenäisyyspäivänä nostetaan esiin kotimaista, mutta olisi kai sieltä mallistosta löytynyt joku muukin vaihtoehto, kuin se kaikkein kulunein. 

Sitten tämä viimeinen. Epäilen että kotona idea läpinäkyvästä korsetista tuntui erinomaiselta, mutta lopputulos on pielessä. Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä ovat arvokkaat juhlat. Paljas maha ei mielestäni kuulu sinne. Musta pukee Anna-Leenaa ja kokonaisuus on sinänsä kunnossa, mutta aika ja paikka ovat puvulle väärät. Puvun yläosa muistuttaa niin paljon alusvaatetta, että se sopisi paremmin makuuhuoneeseen kuin iltapukujuhliin. Tämä on tyypillinen moka hienoissa juhlissa: puvuilla haetaan seksikkyyttä ilmeisesti siinä pelossa, että muuten näyttää tylsältä. Mutta paljastavuus ei ole mikään seksikkyyden mittari, ja toisekseen eleganssi ja ylenpalttinen seksikkyys eivät välttämättä edes kuulu yhteen. 

Suutari auttaa - yleensä

Kenkien ikä pitenee hyvällä hoidolla. Suutari voi pelastaa monet vaurioituneet kengät uuden veroisiksi. Vaikka suutari onkin erinomainen investointikohde, aivan kaikkea ei kannata korjauttaa. Ennen kuin kiikuttaa kovia kokeneet kenkänsä ammattilaiselle, voi miettiä kannattaako investointi. Miten laadukkaista kengistä on kyse? Onko kyseessä laatupari, vai alennuksesta napatut massatuotanto halpikset? Jos materiaali ei alunperinkään ole aitoa nahkaa ja hintakin oli vain kympin, korjaustyö ei ehkä ole kovin kannattava vaihtoehto. Ylipäätään jos suutari maksaisi enemmän kuin kengät alunperin, voi investoinnin järkevyyttä harkita. 

Toinen kysymys on, pystyykö vaurioita ylipäätään korjaamaan. Yllättävän monia asioita voi, mutta esimerkiksi revennyttä materiaalia on lähes mahdotonta saada uuden veroiseksi. Kokemuksesta on myös todettava, että repsahtaneet korot voi korjata, mutta erittäin todennäköisesti korjaus kestää vain väliaikaisesti, ennen kuin rakenne pettää uudelleen. Pahasti tahriintunutta silkkiä ei saa uudelleen puhtaaksi, mutta kengät voi värjätä tummiksi, jolloin tahratkin - ehkä - peittyvät. 

Sitten on joukko kenkiä, joita itse en lähtisi edes viemään suutarille. Ensinnäkin suurin osa varvastossuista ja läpsyistä on kertakäyttökamaa. Nämä kannattaa pitää loppuun ja ostaa sitten uudet. Ohuet pohjat ja synteettiset materiaalit yhdistettynä usein halpaan hintaa ei ole suutarin väärti. Espadrillot kuuluvat läpsyjen kanssa samaan sarjaa. Toinen kategoria on lenkkarit ja vastaavat tossut. Kun lenkkarit ovat menneet lyttyyn, niitä ei voi enää pelastaa. On jalalle ystävällisempää ostaa uudet kunnolliset. Nahkatossujen ulkonäköä voi freesata esim. vaihtamalla puhtaat nauhat ja lankkaamalla. Lisäksi halvat, kangaspintaiset juhlakengät tuskin tulevat uuden veroisiksi, jos pinta on pilalla. 

Sen sijaan seuraavissa tilanteissa suutari on kelpo apu:

• Pohjat ja korot. Nahkapohjat voi pohjituttaa kumisiksi, mikä lisää käyttömukavuutta ja kenkien ikää. Siten voi myös korjata kuluneita nahkapohjia kuntoon. Korkolaput kannattaa vaihtaa aina edellisten kuluessa. Suutari voi myös (tietyissä rajoissa) siistiä korkoja, joiden päällys on rispaantunut. Kuten aiemmin totesin, "lauenneet" korot voi raudoittaa uudelleen, mutta lopputulos ei välttämättä ole ikuinen. Mutta halpojenkin kenkien ikää kannattaa pidentää uusilla korkolapuilla, jos kengissä ei muuten ole mitään vikaa.
  
• Vetoketjut. Kannattaa ainakin tarkistaa, onnistuuko ketjun vaihtaminen
  
• Liian tiukat tai löysät saappaan varret. Yleensä liian löysiä on mahdollista kaventaa, tiukkoja taas venyttää tai leventää.
  
• Purkaantuneet ompeleet. Yleensä korjattavissa.
  

Tyylipisteitä

Muistan kun joskus varhaisteininä luin naistenlehdestä pomminvarman ohjeen tyylikkääseen pukeutumiseen. Ideana oli laskea asukokonaisuudelle pisteitä tietyn kaavan mukaan. Jokaisesta vaatekappaleesta tuli yksi piste, jokaisestä väristä tai kuviosta yksi ja kaikista asusteista yksi. Lisäksi kaikista huomiota herättävistä yksityiskohdista, kuten isosta vyönsoljesta tai turkiskauluksesta annettiin myös yksi ylimääräinen piste. Sitten laskettiin pisteet yhteen, ja jos loppusumma ylitti (muistaakseni) 8 pistettä, tyylikkyyden raja oli ylitetty.

Nyt systeemi naurattaa, mutta muistan kuinka vaikuttunut olin 12 vuoden iässä - tyylikkyys oli mahdollista saavuttaa yksinkertaisella laskutoimituksella! Niinpä laskin pisteitä vakavana ja huolestuin, jos pisteitä tuli liikaa. Onneksi oma maku ja ymmärrys ovat kehittyneet noista ajoista. Menetelmä on vähän liiankin simppeli toimiakseen todella, mutta pöhköydestään huolimatta siinä piilee totuuden hiven. Eleganssi syntyy usein maltillisuudesta: ei sormuksia joka sormeen, ei kaikkia värejä samaan asuun, ei liikaa yksityiskohtia jotka kilpailevat huomiosta. 

Pistelaskusta voisi olla eniten hyötyä asusteita valitessa. Asusteet viimeistelevät kokonaisuuden, niillä saa helposti persoonallisen silauksen ja ne tekevät mahdollisesti tylsästä asusta kiinnostavan. Toisin sanoen asusteet ovat erinomaisen tärkeä osa kokonaisuutta. Niiden kanssa ei kuitenkaan pidä intoutua liikaa, sillä liiat asusteet vain syövät toistensa tehoa. Esimerkkejä: näyttävä printti + isot korut = liikaa. Korvakorut + rannerenkaita + kaulakoruja + sormuksia = Madonna circa '85. Tästä voisi vaikka tehdä oman postauksensa. Nyrkkisääntönä siis: when in doubt, leave it out.  

Sade ei pilaa päivää

Madame Dariaux'n mukaan sadesään eleganssi vaatii ainoastaan tyylikkään sateenvarjon. Hän osuu jälleen kerran naulan kantaan, joskin itse olisin valmis joustamaan tyylikkyyden kriteereistä hieman tätä ranskalaista ladya enemmän. 

Hyvä sateenvarjo todella pelastaa monta tilannetta sekä käytännöllisessä että visuaalisessa mielessä. Käytännöllisistä syistä hyvä varjo on riittävän iso ja käyrällä kahvalla varustettu. Pienet kokoontaitettavat ovat ihan paikallaan matkoilla ja tarpeen tullen käsilaukussakin, mutta kunnon kastumiselta pelastaa vain riittävän iso sateensuoja. Sateenvarjoja voi siis olla kahta kokoa. Tyylikkäin varjo on yksivärinen. Valitse väri joka sopii useimpiin takkeihin, joita käytät. Jos haluat piristää sadepäivää iloisella printillä, mitä rauhallisempi kuosi, sen parempi. 

Sateenvarjo on jälleen niitä pieniä yksityikohtia, joista eleganssi useimmiten koostuu. Terävät piikit, epämääräinen ja hatara mekanismi tai räikeät mainoslauseet kankaassa huutavat kaikki halpuutta ja huonoa laatua. Nupein huolitellut piikit ja tekstitön kangas kertovat laadusta. Tyylikäs sateenvarjo ei herätä huomiota hyvässä eikä pahassa.

Jos pidät sadetakista, hanki saman tien kunnollinen. Kertakäyttöiset läpinäkyvät kelmuviritelmät eivät varsinaisesti lisää yleistä tyylikkyyttä, vaan näyttävät siltä että kulkija on pukeutunut hedelmäpussiin. Jos onnistut löytämään kumisaappaat tai kalossit, jotka ovat muotoilultaan sirommat kuin perinteiset kontiot, niin hanki ihmeessä. Nokian perusmalli sopii sienimetsään mutta ei trenssin seuraksi kaupungille. Vähän sirommat kumpparit ovat sen sijaan erinomainen valinta rankkasateella, kun vain muistaa ottaa sisäkengät mukaan. Sisätiloissa siroinkin kumisaapas näyttää nimittäin oudolta. 

Lopuksi on vielä todettava, että hyvin hoidetut nahkajalkineet kestävät yleensä pientä sadetta vaurioitumatta. Poikkeuksen tekevät mokka ja nupukki (vesi pilaa pinnan), nahkapohjat (kastuessaan vaarassa mennä helpommin puhki) sekä juhlakengät (liian ohuet sietääkseen kosteutta). 

Nilkkaremmin anatomiaa

Nilkkaremmien sanotaan sopivan ainoastaan siromuotoisille jaloille. Tosiasiassa väite on varsin kapea-alainen, eikä ota huomioon sitä, että nilkkareimmeistäkin on olemassa runsaasti variaatioita. Tätä sääntöä ei tarvitse noudattaa orjallisesti siinä pelossa, että jalat näyttävät alimittaisilta  pökkelöiltä. Kyse on vain siitä, että löytää juuri omalle jalalle sopivat kengät.

Jos tavoitteena on pitkät ja linjakkaat sääret, nämä kengät ovat täydellisen väärä valinta! Pyöreä kärki vielä korostaa lattaa vaikutelmaa. Malli ei pue ketään.

Olennaista on, mihin kohtaan jalkaa remmi sijoittuu. Koska poikittainen suikale nahkaa tai kangasta vetää katseen puoleensa, kannattaa tarkkailla asettuuko remmi nilkan paksuimman vai ohuimman kohdan ympärille. Jos remmi jää liian alas ja ympäröi jalkaa nilkan paksuimmalta ja "luisimmalta" kohdalta, sillä toden totta on säärtä lyhentävä ja nilkkaa paksuntava vaikutus. Jos taas remmi kietoutuu ohuimman kohdan ympärille, vaikutelma on erilainen. 

Kaunis kenkä, haasteellinen nilkkaremmi. Leveä remmi katkaisee jalan visuaalisesti. Sopii pitkille säärille.

Usein juhlakengät ovat mustat, mutta muitakin vaihtoehtoja on! Musta tehostaa nilkkaremmin visuaalista vaikutusta vaaleaa ihoa vasten. Sen sijaan vaaleat tai metalliset värit ovat vähemmän huomiota herättäviä. Mitä paksumpi remmi, sitä selvemmin se katkaisee jalan. Toisaalta nilkkaremmin ei ole pakko olla rinkula jalan ympärillä, vaan variaatioita on muitakin, esim. t-malliset  nilkkaremmit. Ja tietysti on otettava huomioon korko: korkea korko muotoilee jalkaa, vaikka kengässä olisikin remmi. Koroton kenkä yhdistettynä nilkkaremmiin (näitäkin näkee) ei tee mitään pidentääkseen tai hoikentaakseen jalkaparkaa.

Monta hyvää ominaisuutta: vaalea väri, ohut ja tarpeeksi ylös asettuva remmi. Tämän tyyppinen nilkkaremmi sopii useimmille.

Jos siis haluat, että jalat näyttävät mahdollisimman pitkiltä, kannattaa mennä hyväksi todettujen linjausten mukaan ja valita edestä mahdollisimman avonainen malli ja korkeat korot, jotka luovat illusiota pitkistä sääristä. Jos et missään nimessä halua kiinnittää huomiota jalkoihisi, jätä nilkkaremmit kaupan hyllyyn. Keskittymällä pieniin yksityiskohtiin on mahdollista löytää juuri itselle sopivat nilkkaremmit. 

Salaiset aseet

Vaatteiden ylläpitoon vaikuttaa eniten säilytys ja pesu - toisin sanoen kuinka nämä asiat tehdään. Mutta on olemassa monia pieniä kikkoja ja välineitä, joilla vaatteiden ja asusteiden ulkonäköön voi vaikuttaa välittömästi. 

• Vaateharja. Tiedättehän sellaisen vanhanaikaisen vehkeen, jossa harjasten tilalla on eräänlainen samettikangas. Toiseen suuntaan harjatessa se tuottaa kitkaa ja vie hiukset, karvat ja muut roskat mennessään vaatteen pinnalta. Myötäkarvaan silitettäessä roskat lähtevät harjasta irti. Tämä on yksi kätevimmistä keinoista siistiä hieman nuhjaantunut vaate hetkessä. Saatavilla myös käsilaukkuun mahtuvassa koossa.
• Teippirulla. Tämä ajaa saman asian kuin edellinenkin, mutta toimii paremmin pienenpienten hiukkasten kanssa, kuten esim. hilse, jne. Vie myös eläinten karvat mennessään. 
• Ompelusetti. Jos kaapista löytyy muutamaa eri väriä ompelulankaa, ratkoja, silmäneuloja ja nuppineuloja, on irronneet napit yms. helppo korjata itse. Myös tämmöinen on hyvä olla matkakoossa.
• Tahranpoistoainetta. Tahranpoistossa nopeus on valttia. Siksi aineen tulee olla kotona saatavilla yllättävien tilanteiden varalta. Matkoilla tahranpoistoliinat tai -tussit ovat käteviä ja kevyitä kantaa mukana. 
• Superlon-tyynyt deodoranttitahrojen poistoon. On todella ärsyttävää vetää päälle musta paita, vain todetakseen että kyljet ovat valkoisilla raidoilla. Niiden poistoon on kehitetty superlonista tehtyjä tyynyjä, mutta tarkoitukseen sopii myös esim. henkareissa pehmusteena käytetty superlon. Voisin kuvitella puhtaan meikkisienen toimivan myös, mutta en ole koskaan kokeillut tätä konstia. 
• Kaksipuolinen teippi. Ainakin Maidenform tekee ohutta, väritöntä kaksipuolista teippiä, jolla voi väliaikaisesti kiinnittää repsottavia käänteitä jne. tai vaihtoehtoisesti varmistaa, ettei kaula-aukko paljasta vahingossa liikaa. 
• Nypynpoistaja. Tämän pikku laitteen nimeen vannoo moni. Kyseessä on siis sellainen sähköllä toimiva "trimmeri", joka tekee neuleista siistin näköisen hetkessä. Koneen kanssa on kuitenkin syytä olla erittäin varovainen, tai muuten tuloksena on reikä paidassa. Olen itse tullut hyvin toimeen ilmankin, mutta tiedän että monet pitävät kapinetta aivan korvaamattomana. 

Tällä valikoimalla pärjää jo mainiosti, mutta olisi kiva kuulla, millaisia korvaamattomia vinkkejä lukijoilla on? Miten tätä voisi täydentää?

It's in the details

Pikkujoulukausi on vilkkaimmillaan, mikä tarkoittaa runsaasti tilaisuuksia pukeutua juhlavaatteisiin. Tosin sääolosuhteiden puolesta juhlakausi sattuu Suomessa kutakuinkin huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Parhaimmillaankin on kylmä, ja huonoimmillaan lisäksi märkää ja loskaista. Tilanne aiheuttaa tiettyjä kenkähaasteita. Miten yhdistää elegantisti sukat ja juhlakengät?

Sukat tai sukkahousut kieltämättä viimeistelevät usein juhla-asun. Talven kalpeat koivet eivät ehkä muutenkaan ole marraskuussa parhaimmillaan, joten juhlasukkikset saavat sääriin sopivasti väriä kokonaisuuteen huolitellun leiman. Sukkahousut/sukat tarkoittavat kuitenkin ehdotonta eitä sandaaleille ja kengille, joista varpaat pilkistävät kärjestä. Tarkoitus nimittäin todellakin on nähdä ne varpaat eikä sukkisten kärkivahvikkeita. Tämä on jälleen yksi juhlapukeutumisen irrationaalisista mutta kiistämättömistä faktoista. Viime vuonna vaahtosin stoolan oikeaoppisesta kannattelusta, joten tänä vuonna on hyvä tilaisuus avautua hieman sukkahousuista ja juhlakengistä.

Kenkä joka kestää sukkahousut.

Ensinnäkin pitkän iltapuvun kanssa valitaan etiketin mukaan kärjestä umpinaiset kengät. Hillitty peep toe on sallittu SILLÄ EHDOLLA, että kärjestä ei sitten kurkistele muuta kuin huolellisen pedikyyrin läpikäymät paljaat varpaat. Lyhyiden mekkojen kanssa houkuttaisi usein laittaa jotain keveämpää jalkaan, ja usein sandaali-tyyppiset korkokengät sopivatkin pikkumustan seuraksi, varsinkin hieman epämuodollisemmissa juhlissa. Mutta mikään ei pilaa kauniita sandaaleita samoin kuin sukkahousut niihin tungettuna, joten kyseessä on taas joko-tai -tilanne. Toisaalta jos ulkona tulee räntää vaakatasossa, kovin pikkuruinen mekko ja kesäiset kengät voivat näyttää hieman hassuilta sisätiloissakin, joten tätäkin näkökulmaa kannattaa harkita. 

Kenkä joka ei todellakaan kestä sukkia seuranaan.

Jostain syystä kantapää ei ole yhtä sukkakriittinen alue kuin varpaat. Niinpä sling back -mallit toimivat myös sukkien kanssa, kunhan huolehditaan siitä ettei sukissa ole kantavahvikkeita. Juhlasukkikset ovat yksi pitkä, muotoiltu putki, jossa on ohut sauma aivan kärjessä. Tällainen malli välttää mahdolliset mummovibat. 

Näiden kanssa saattaisi ehkä mennä paksut sukkikset. Siis ehkä. Varmemmin tosin ei. 

Sukka-kenkäyhdistelmässä voidaan nähdä kaksi poikkeusta, joihin tosin tulee suhtautua äärimmäisellä varovaisuudella. Ensimmäinen tapaus on verkkosukat. Niitä EI voi yhdistää sandaaleihin, mutta kärjestä hieman näkyvä verkko voi jossain tilanteessa mennä. Ehkä. Tämä edellyttää kantajaltaan kuitenkin horjumatonta silmää, vahvaa tyylitajua ja riskinottokykyä. Toinen poikkeus on yhdistää paksut, tummat sukkahousut sandaaleihin tai kärjestä auki oleviin kenkiin. Tällöin kriteerinä on, että sukkahousuista ei ehdottamasti saa näkyä läpi, ja toisaalta kenkien pitää olla riittävän tukevat ja modernit. Minkään timanttisandaalien seuraksi sukkikset eivät sovi. Tämä yhdistelmä on väistämättä myös varsin arkinen, eikä se sovi hienompiin juhlatilanteisiin. Kärjistettynä menee ehkä glögijuhlissa, mutta ei aidon samppanjan seurana. 

Hyvin istuvat housut ja mitä se tarkoittaa

Täydellisten housujen löytäminen on yleensä haasteellista. Koska viittaan jatkuvasti hyvään istuvuuteen, tässä muutama seikka joista näkee, ovatko housut todella hyvin istuvat vai eivät. 

Vyötärökappaleen tulee ympäröidä vyötäröä tasaisesti, puristamatta tai repsottamatta. Liian tiukan vyötärön tunnistaa jokainen. Liian suuri taas jättää yleensä selän puolelle takasauman kohdalleylimääräistä kangasta. Jos housut ovat muuten täydelliset, tästä voi tinkiä hieman. Parin sentinylimääräinen rako menettelee, viisi senttiä on jo liikaa. Vaikka housuihin laittaisi vyön, kangas jää väistämättä vyötäröltä ryppyyn.

Housujen tulee edestä laskeutua mahdollisimma sileästi. Jos reisien yläosaan syntyy "viikset", eli poikittaisia vekkejä, housut on parempi jättää kauppaan. Vekit ovat merkki siitä, että leikkaus on vartalollesi väärä, eikä ongelmaa voi kovin helposti korjata. Sivusta katsottuna sivusauman tulee laskeutua suoraan alas. Jos housut ovat liian tiukat, saumoilla on taipumus kiertyä eteenpäin. Tarkista myös taskujen suut. Taskujen pitäisi pysyä kiinni seistessäsi suorana. Jos sivussa oleva taskunsuu ei laskeudu sileästi, housut ovat luultavasti lantiolta liian pienet. Toisaalta jos lantion ympärille jää pussit, koko on liian iso tai leikkaus väärä.

Hankalinta istuvuuden tarkistaminen on takaapäin. Ensinnäkin kankaan tulisi myötäillä tasaisesti vartalon viivoja vyötäröstä alaspäin pakaroiden puoliväliin saakka. Siitä alaspäin istuvuus riippuu housujen mallista. Leveälahkeisissa kankaan kuuluu pudota tuosta pisteestäsuoraan  alaspäin, niin ettei päältäpäin näe missä kohdassa pakara loppuu ja jalka alkaa. Mitä tiukemmat housut, sitä haasteellisemmaksi istuvuuden löytäminen käy. Housut eivät saisi pussittaa pakaroiden alta, eivätkä muodostaa minkäänlaisia poikittaisia ryppyjä pepun alapuolelle tai takareisien päälle. Jälleen kerran jos näin käy, koko lienee liian pieni.  

Hyvin istuvat housut antavat viitteen jalan muodosta, mutta ilman että kangas tarkertuu raajaan kiinni. Tämä koskee kaikkia vartalomalleja. Polvesta alaspäin kyse on enää lahkeen pituudesta. Liian pitkät voi aina lyhentää, mutta liian lyhyitä on vaikea saada tarpeeksi pitkiksi. Tämä koskee housujen muutostöitä muutenkin; isommasta saa aina pienemmän mutta harvemmin toisin päin. Jos siis isompi koko on muuten hyvä mutta lahkeet ovat liian pitkät, kannattaa valita se ja lyhennyttää lahkeet sopiviksi. 

Täydellinen vaatekaappi: villakangashousut

Harva vaate on monikäyttöisempi kuin villakangashousut. Rinnastaisin suorat, laadukkaat housut yhtä olennaiseksi osaksi täydellistä vaatekaappia kuin pikkumustan - sillä erotuksella että housuja tulee käytettyä paljon enemmän. 

Yleensä erilaiset listaukset korvaamattomista vaatekappaleista sisältävät nimenomaan mustat suorat housut. Musta on kieltämättä varma valinta, mutta jos kaikki muut vaatteesi ovat pastellisävyisiä tai neutraaleja, harmaat housut toimivat kokonaisuudessa paljon paremmin. Pääasia on, että värivalinta on neutraali ja muihin vaatteisiin sopiva. 

Miksi sitten sitten juuri villakangashousut? Puhdas villa tai villasekoite on materiaalina äärettömän miellyttävä. Kangas laskeutuu kauniisti, hylkii likaa, on lämmin ja pehmeä päällä. Villasekoitteissa kannattaa tähdätä kombinaatioon, jossa villaa on yli puolet. Sekoitekankaat eivät sinänsä ole välttämättä huonoja, vaan ne voivat mm. lisätä istuvuutta. Kuitenkin verrattuna 100% polyesteriin tai puuvillasekoitteisiin villakangashousut sekä näyttävät että tuntuvat paremmilta. Yleensä laadukkaampi materiaali korreloi hinnan kanssa, mutta näihin kannattaa panostaa. Villasta on monia paksuusvaihtoehtoja. Aloittaisin keskipaksusta tai ohuehkosta kankaasta sen monikäyttöisyyden vuoksi, ja täydentäisin kokoelmaa myöhemmin esim. tweedilla  tai muulla talvisemmalla versiolla. 

Jos omistat vain yhden parin, valitse mahdollisimman klassinen  malli. Suorat tai aavistuksen levenevät lahkeet, maun mukaan joko prässeillä ja/tai upslaakeilla taikka ilman. Lahkeiden leveys riippuu mausta ja vartalomallista, kunhan pysytellään kultaisella keskitiellä. Edestä mahdollisimman sileä, taskut ilman läppiä ja näyttäviä nappeja. Useimpia meistä pukee parhaiten leikkaus, jossa vyötärökappale asettuu muutaman sentin navan alapuolelle. Investoi laatuun äläkä tingi istuvuudesta tippaakaan. 

Kuulostaako äärettömän tylsältä? Se on oikeastaan tarkoituskin. Nämä housut ovat nimittäin monen asun kivijalka, jonka ei ole itsessään tarkoitus erottua vaan sen sijaan luoda toimiva pohja muulle asukokonaisuudelle. Suorat neutraalit housut toimivat täydellisesti todella monilla työpaikoilla ns. siistimpänä versiona. Yhdistettynä näyttävään toppiin ja koruihin ne muuttuvat juhlavaatteeksi. Rennon neuleen kera niillä voi kipittää vaikka varhaiskevään piknikille. Monikäyttöisyytensä vuoksi niitä voi pitää lähes koko vuoden, hellepäiviä lukuunottamatta. 

Tarkista pesuohje aina ennen kuin alat itse pestä housuja. Jos huolehdit asianmukaisesta säilytyksestä, villaa ei ole tarvis pestä jokaisen käytön jälkeen. Itse vien parhaat housuni pesulaan, sillä en jaksa ährätä prässien kanssa. Jos aiot hankkia vain kaappiisi vain yhdet housut, seuraa yllä olevia ohjeita, mutta mikään ei estä kartuttamasta kokoelmaa muutamilla eri väreillä ja malleilla. Summa summarum: kunnolliset housut ovat ehkä fiksuinta, mitä kaappiin voi hankkia. 

Saumat suoraan

Törmäsin erästä muotiblogiani lukiessa mielenkiintoiseen kysymykseen. Vaatteen laadukkuutta arvioidessa kehotetaan usein "tarkistamaan saumat". Joku kysyikin ihan aiheellisesti kommenttilaatikossa, mitä silloin tarkalleen ottaen pitäisi tarkistaa. Tässä muutamia vinkkejä:

• Ovatko ompeleet päätelty? Huolitellussa vaatteessa saumojen päistä ei roiku langanpätkiä ja syheröitä. Usein saumurilla ajeltu sauma halvassa t-paidassa tarkoittaa sitä, että kääntöpuolelta löytyy epämääräisiä lankoja esim. kainaloista, hihansuista tai helmasta - toisin sanoen niistä kohdista, joihin saumat päättyvät. 
• Menevätkö ompeleet suoraan? Sivusaumojen kuuluu olla suorat, ei kiemurrella sinne tänne. Sama koskee helmojen ja lahkeiden tikkauksia, jotka näkyvät päälle päin. Kunnon tikkaus on viivasuora. 
• Ovatko saumat ajeltu huolellisesti? Tämä liittyy äskeiseen asiaan. Jos ompelija on ollut huolimaton, kankaat pysyvät napakasti kiinni toisissaan. Jos asialla on ollut huolimaton työntekijä, esim. kainaloissa on saatettu oikaista, jolloin riskinä on että kankaat liestyvät irti toisistaan helpommin, ja tuloksena on reikä.

Nurja puoli saattaa kertoa vaatteen laadusta enemmän kuin päällepäin näkyvä puoli. Jos vaate näyttää sisäpuolelta laadukkaalta, se on luultavasti kestävämpi investointi kuin vaate, jonka nurjapuoli paljastaa epäsiistejä lankoja ja hutaisemalla tehtyä työtä.

All that glitters pt.2: pronssi

Edelliseen postaukseen vielä lyhyt jatko. Pronssia ei kai varsinaisesti lueta jalometalliksi, mutta se on suosittu korumateriaali mm Kalevala Koruissa. Pronssille on ominaista, että se tummuu vanhetessaan. Tummumista voi vähentää hopeanpuhdistuliinoilla tai -aineella, joskin varoen. Sen jälkeen koru on vielä hyvä huuhtoa vedellä puhtaaksi kemikaaleista. 

Nykyisin pronssikorut käsitellään ns. galvaanilakalla, jonka tarkoitus on estää tummumista ja toisaalta ihon ja vaatteiden värjääntymistä. Lakka voi kuitenkin kulua pois, jolloin paljastunut kohta on jälleen alttiina tummumiselle ja värjäytymille. Mitä vanhempi koru, sitä todennäköisemmin sitä ei ole pinnoitettu. Vanhoihin koruihin oikeastaan kuuluukin tietty patina. Pronssi on arka kemikaaleille, kuten hiuslakoille jne. Samoin uimahallissa käytetty kloori on pronssille tuhoisa, tosin uimaan ei kannata mennä muidenkaan korujen kanssa samaisesta syystä. Etenkin kemikaalit tuohoavat juuri tuota pinnoitetta, jonka tarkoitus on pitää koru kiiltävänä. 

Etenkin vanhoja pronssikoruja käytettäessä on muistettava, että on mahdollista että koru värjää kankaan tai ihon vihertäväksi. Jälki on varsin hankala poistettava, joten vitivalkoinen paitapusero yhdistettynä pronssiriipukseen ennakoi ongelmia. Varminta onkin yhdistää pronssikorut tummiin vaatteisiin, joissa mahdollinen värjäytymä ei näy. 

All that glitters

Koruja - etenkin jalometallista valmistettuja - tulisi hoitaa siinä missä muitakin asusteita. Suurin osa koruista on suoraan kosketuksissa paljaaseen ihoon, mikä tarkoittaa sitä, että niihin tarttuu talia ja likaa siinä missä paidan kauluksiin ja kalvosimiinkin. Oletko koskaan kurkannut, miltä korvistesi vastakappale näyttää?

Kultaa ja hopeaa varten on olemassa omat puhdistusaineensa, joita saa kultasepänliikkeistä. Aineet ovat yleensä nestemäisiä, mutta hopeaa varten on myös olemassa erityisiä hopeanpuhdistusliinoja. Puhdistusaineet ovat kuitenkin ytyä kamaa, joten niiden annostelussa sopii olla varovainen. Jos koru on mattapintainen tai patinoitu, kemialliset puhdistusaineet voivat kiillottaa tarkoituksellisesti tummat kohdat korusta pois. 

Kotikonsteista paras on mieto astianpesuaine, lämmin vesi ja pehmeä hammasharja. Niiden avulla puhdistuvat sormukset, korvikset ja kaulaketjut. Kovat jalokivet kuten timantit kestävät edellämainitun käsittelyn hyvin. Liota sormuksia ja korvakoruja hetki, ja muista puhdistaa myös kivien kääntöpuolelta, jonne usein kertyy kaikenlaista töhkää. Älä kuitenkaan liota kaulakorujen lukkoja liian kauan, sillä ne voivat löystyä.

Noudata varovaisuutta huokoisten kivien, kuten turkoosien sekä erityisesti helmien kanssa. Helmet ovat tunnettuja siitä, etteivät ne siedä kemikaaleja, kuten hiuslakkaa tai hajuvettä pinnallaan. Kemikaalit vievät helmistä hohdon ja ne voivat muuttaa turkoosien väriä. Helmiä voi puhdistaa itse esim. puhtaalla flanellilla, mutta turvallisinta on viedä helmikorut tarvittaessa ammattilaisen hoitoon. Sen sijaan kerran vaurioitunutta helmeä tai turkoosia ei voi enää pelastaa. Helmet ovat alttiita naarmuille, joten ne kannattaa säilyttää omassa pussissaan.

Jos esim. kihla- tai vihkisormuksessasi on arvokkaita kiviä, sormus kannattaa käyttää parin vuoden välein kultasepällä tarkistettavana. Liikkeessä voidaan tarkistaa, että kaikki kivet ovat edelleen kunnolla kiinni, ja korjata putoamisvaarassa olevat. Päivittäin pidettävä sormus saa vuoden aikana lukemattomia iskuja ja naarmuja, jotka voivat heikentää kivien kiinnitystä. Samalla sormus voidaan puhdistaa kunnolla. Mutta muista jättää molemmat sormukset yhtä aikaa kiillotettaviksi (jos pidät kahta), sillä muuten värierosta tulee huomattava.

Arkisin koruja kannattaa suojella. Ota siis sormukset pois siksi aikaa kun tiskaat, peset käsipyykkiä, kuopsutat kasvimaalla tai teet jotain muuta, mikä voi vaurioittaa korujasi. Laita korut yllesi viimeisenä, vasta sen jälkeen kun olet suihkutellut tuoksut, lakat ja muut kosmeettiset aineet ihollesi. Älä rasvaa käsiä sormukset sormissa. Helminauhojen kanssa pitää olla erityisen tarkka: laita helmet aina viimeisenä päälle ja ota ne ensimmäisenä pois. Puhdista korut säännöllisesti - aidot jalokivet ja -metallit ovat sen ansainneet!

Inspiraatiota

Pukeutumisesta, vartalotyypeistä, tyylistä ja muodista on kirjoitettu satoja ja satoja opuksia. Yhtä oikeaa totuutta on turha etsiä - eri kirjoittajat saattavat neuvoa samaa vartalomallia pukeutumaan täysin erilaisiin vaatteisiin. Kirjat ovat väistämättä myös oman aikakautensa tuotoksia. Oletteko koskaan selailleet 80-luvulla kirjoitettuja värioppaita? Meikit ja hiukset aiheutavat nykyisin lähinnä kauhunväristyksiä, vaikka epäilemättä julkaisuhetkellä ne ovatkin näyttäneet muodikkailta ja hienoilta. 

Mielipiteitä on monia, mutta ajattelin jakaa muutaman vinkin kirjoista, jotka omasta mielestäni ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. 

Trinny & Susannah

Tätä tehokaksikkoa on vaikea ohittaa. Leidit aloittivat uransa tyyliguruina jo 2000-luvun alussa. Tähän päivään mennessä tuotanto kattaa yhdeksän kirjaa sekä lukuisia tv-ohjelmia. Tuotantoa leimaa epätasaisuus. Osa kirjoista on informatiivisia ja hauskoja, osa taas toistaa vanhaa tai on selvästi tv-sarjaan pohjautuvaa nopeasti tuotettua rahastusta. Tästä huolimatta T&S osuvat usein naulan kantaan antaessaan ohjeita eri vartalotyypeille. Esimerkiksi viimeisin kirja, The Body Shape Bible, on selkeä ja ohjeet käytäntöön sovellettavissa. Kirjassa on viety vartalomalliajattelu äärimmilleen, ja kaksikko löytääkin 12 erilaista tyyppiä, joille kaikille on omat ohjeensa. Kieltämättä tämä antaa paljon enemmän liikkumatilaa perinteisten päärynän ja omenan tilalle. Aivan kaikkea ei tämäkään kirja kata, mutta aika läheltä jo liippaa. Varhaiseen tuotantoon kannattaa suhtautua varauksella, sillä myöhemmin ilmestyneisiin kirjoihin verrattuna monet ideat ovat selvästi vasta kehittelyasteella. 

The Pocket Stylist

Tämä kirja on osoittautunut erittäin hyödylliseksi oppaaksi. Vartalomalleista puhutaan täälläkin, mutta huomattavasti viittellisemmin kuin Trinnyn ja Susannahin kirjoissa. Kuvitus on piirrettyä, joten paljon jää tältä osin lukijan mielikuvituksen varaan. Vaikka yksityiskohtiin ei niin tarkasti mennäkään, ohjeet ovat hyvin perusteltuja ja järkeenkäypiä. Lisäksi kirjasta noin puolet keskittyy asusteisiin, tyyliin, shoppailuun ja muuhun täydellisen vaatekaapin kokoamiseen. Ohjeet hyvin istuvista vaatteista, korjausompelusta sekä investoinnin arvoisista asusteista ovat mielestäni erittäin hyviä. Pieni kirja on siis täyttä asiaa alusta loppuun. 

A Guide to Elegance

Ahh, tämä pieni sininen kirja on todellinen helmi. Kaikki eleganssin osa-alueet käsitellään säntillisesti aakkosjärjestyksessä ranskalaisen ladyn toimesta, joka teki elämäntyönsä Nina Riccillä. Voi siis sanoa, että Mme Antoine-Dariaux tietää mistä puhuu. Ensimmäinen painos lienee julkaistu ties milloin, sillä osa ohjeista on eittämättä jo muuttunut vanhanaikaisiksi, mutta suurin osa linjauksista pitää edelleen paikkansa. Elegancen puoleen kannattaa kääntyä silloin, kun haluaa pelata varman päälle. Eleganssia ja ajatonta tyylikkyyttä etsiville kirja on korvaamaton, mutta rock chic babet eivät välttämättä löydä yhtä paljon kosketuspintaa. Tämän blogin ideologiaan teksti sopii kuitenkin kuin nakutettu. 

Kuvat on napattu Amazonin sivuilta, siksi näyttävät hieman kököiltä...

Kausivaatteet

Suomen ilmastossa on lähes mahdotonta pitää kaikkia vaatteita vuoden ympäri. Kausisäilytys on siis järkevä ratkaisu tilanpuutteeseen. Kysymys kuuluukin, mitä ja milloin pitäisi siirtää laatikoihin ja pukupusseihin odottamaan parempia aikoja?

Kesäkausi- ja talvikausi vaihtelevat kaupungista ja vuodesta riippuen, joten mitään yksittäistä sääntöä ei ole. Lämpömittari kertoo totuuden aika lahjomattomasti. Kun aletaan lähestyä plussalta kohti nollaa, on aika siirtyä talvisempiin tamineisiin. Kun lumi on sulanut ja aurinko näyttäytyy taivaalla lähes koko päivän, ollaan taas turvallisesti keväässä.

Mitä sitten laittaa säilytykseen? Alla muutamia ajatuksia.

Talvikaudeksi kaappiin:

• Itsestään selvät kesävaatteet; hellemekot, sandaalit, bikinit, hellehatut, topit jne.
• Pellavaiset vaatteet. Pellava on kesämateriaali, joka kuuluu hellepäiviin aurinkohattujen seuraksi. Talvella pellava näyttää oudolta ja tuntuu kylmältä.
• Asusteet: punoskassit ja -käsilaukut. Kaisla, olki ja muut vastaavat materiaalit näyttävät hassuilta toppatakin seurana. 
• Kevyet takit. Takit vievät paljon tilaa naulakosta, eikä vuorettomilla ja lyhyillä pusakoilla pärjää siinä vaiheessa, kun taivaalta tulee räntää.

Kesäkaudeksi säilytykseen:

• Itsestään selvät talvivaatteet ja -kengät: vuoritetut saappaat, toppatakit, paksut neuleet jne.
• Tweed-kankaiset housut ja jakut, samoin muut paksut, karheat villakankaat. Siinä missä pellava kuuluu kesään, nämä materiaalit kuuluvat talveen. Huomaa, että villasekoitekankaat voivat olla ilmavia ja keveitä myös, jolloin niitä voi käyttää läpi vuoden.
• Turkissomisteet (aidot ja keinotekoiset). Ks. yllä.
• Pipot, hansikkaat ja kaulaliinat.

Kausisäilytykseen joutuvat siis vaatteet, joiden materiaali ei sovi kyseiseen vuodenaikaan. Sen sijaan en siirtäisi mitään pois pelkän värin perusteella. Talvella voi pukeutua yhtä värikkäästi kuin kesälläkin, vaikka muotilehtiä selatessa voisi muuta luulla. 

Vaatteita valikoidessa kannattaa myös katsoa, sopiiko se tyyliltään vuodenaikaan. Raskaat saappaat kesämekon seurana näyttävät hassuilta ja ovat lämpimällä äärettömän epämukavat. Shortsit talvipakkasella luovat saman efektin, vaikka muutama vuosi sitten stylistit yrittivätkin muuta väittää. Jälleen kerran voi todeta, että muodikas ei ole sama kuin tyylikäs tai hyvännäköinen. 

Les petites

Kuulutko ryhmään pienet ja sirot? Jotkut vaatemerkit ja -kaupat ovat erikoistuneet naistenvaatteisiin, jotka on suunnattu kokonaisuudessa pienikokoisille käyttäjille. Maailmalla pienet koot kulkevat usein petite-nimen alla. Jos olet keskimääräistä lyhyempi (noin 160cm tai alle) ja normaalipainoinen/hoikka, nämä vaatteet ovat tehty sinulle. Usein pienikokoiset naiset ovat ns. linnunluisia, eli sillä tavalla sirorakenteisia, että normaalit leikkaukset eivät kertakaikkiaan istu.

Pienuus ja sirous on tietysti äärinaisellista, mutta jos joskus tuntuu siltä, että lyhyestä varresta haluaa saada kaiken irti, voi seurata ainakin näitä suuntaviivoja:

Väri

• Yksiväriset kokonaisuudet ja sävy-sävyyn -ajattelu korostavat yhtenäistä linjaa ja siten luovat mielikuvaa pituudesta. Huomaa, että yksivärinen ei automaattisesti tarkoita mustaa, vaan mitä tahansa väriä, joka henkilölle sattuu sopimaan. Vahvat kontrastit ylä- ja alaosan välillä katkaisevat vartalon visuaalisesti kahtia. Mielenkiintoa voi pitää yllä yhdistämällä erilaisia materiaaleja samassa sävyssä ja panostamalla asusteisiin.
  

Leikkaus

• Jos olet pieni ja siro, voit huoleti valita jakkuja, joissa on kolme tai jopa neljä nappia. Pienikokoisia kyseiset mallit pukevat usein hyvin, kookkaammat taas näyttävät siltä kuin olisivat pukeutuneet univormuun. Suosi myös ulkotakeissa yksirivistä napitusta. Huolehdi siitä, että housut istuvat hyvin olematta liian tiukat. Nilkkapituiset hameet saattavat lyhentää entisestään, iltapuvuissa pitkä sivuhalkio luo jälleen vertikaalista linjaa. 
  

Muut yksityiskohdat

• Valitse pehmeitä ja laskeutuvia kankaita. Jäykät materiaalit ovat usein liian dominoivia sirorakenteisille. 
• Valitse printtejä, jotka ovat samassa mittakaavassa itsesi kanssa: Marimekon unikkokuosi voi näyttä hassulta, jos mekkoon mahtuu tasan 1,5 unikkoa. 
• Sama koskee asusteita, vältä ylisuuria käsilaukkuja, jottei näyttäisi siltä että voisit itsekin mahtua sen sisälle. Korot pidentävät luonnollisesti, mutta kohtuus tässäkin. Korkokengissä on pystyttävä kävelemään luontevasti. 
• Kaikki ylhäältä alas suuntautuvat yksityiskohdat luovat yhtenäistä pitkää linjaa ja siten pidentävät: vetoketjut, raidat, saumat, kapeat pitkät huivit jne. Horisontaaliset yksityiskohdat puolestaan lyhentävät: Leveät poikkiraidat, röyhelöt vyötäröllä tai helmassa, leveät upslaakit, isot päälleommellut taskut takeissa, kaksiriviset napitukset jne.  
  

Shortsit eivät ole naisia varten

Otsikko ilmaisee tällä kertaa näkemykseni täydellisesti. Shortsit ovat urheiluvaate, joita voi pitää juostessa tai salilla. Vanhat shortsit kelpaavat myös asusteeksi mansikanpoimintaan ja aitan maalaukseen mökkiolosuhteissa. Normaalissa kaupunkimaisemassa suurin osa naisista näyttää ehdottomasti paremmalta hameessa tai vaikka capreissa, kuin shortseissa. 

Tästä säännöstä on yksi poikkeus: Gisele Bündchen. Jos olet ilmiselvästi Giselen kadoksissa ollut identtinen kaksoissisko, shortsit näyttävät päälläsi hyviltä. Silloin niitä voi pitää Calvin Kleinin ja kumppaneiden mainoskuvista tuttuun tyyliin. Me muut kuolevaiset saamme tyytyä siihen tosiasiaan, että täydellisiä shortseja ei ole olemassa.

Shortseissa on nimittäin aina jotain vikaa. Lahkeiden pituus on ongelma: mitä lyhyemmät ne ovat, sitä paremmin selluliitit ja muut muhkurat ovat esillä. Mitä pidemmät lahkeet, sen pahemmat mamma Texasista matkustaa -vibat niistä lähtevät. Kuminauhat ja nyörit paksuntavat vyötäröä. Kapeat lahkeet kiristävät istuessa reidet makkaroille. Leveät lahkeet puolestaan tuovat elävästi mieleen 80-luvun hittituotteen, housuhameen. Ei, ei, ei! Miksi sonnustautua ehdoin tahdoin epäpukevaan vaatekappaleeseen, kun voi valita laajasta valikoimasta hameita ja housuja juuri itselle sopivan vaihtoehdon. Olenkohan mielipiteeni kanssa aivan yksin...?

Kesäkaapin klassikko: pellavahousut

Jokaisen naisen vaatekaapista pitäisi löytyä leveälahkeiset pellavahousut. Kyseinen vaatekappale on nimittäin universaalisti pukeva, mukava ja erittäin monikäyttöinen. Kenkiä ja yläosaa vaihtamalla samat housut menevät niin arkiselle kauppareissulle kuin puutarhajuhliinkin. Pellava (tai tarvittaessa pellava-puuvilla -sekoite) on kiitollinen kesämateriaali, sillä se on viileä ja ilmava. Housut voi heittää huoleti pesukoneeseen vaikka joka pidon jälkeen. 

Suorat ja leveät lahkeet sopivat kaikille vartaloille. Koska pellava ei jousta, leveämmät leikkaukset ovat siinä myös miellyttävämmät päällä. Kuitu tosin venyy käytössä mutta kutistuu pesussa ennalleen. Hyvin naisellisia vartalomalleja pukevat parhaiten housut, jotka ovat vyötäröltä mahdollisimman sileät ja eleettömät. Hyvin hoikat ja kapealanteiset voivat huoleti valita myös malleja, joissa vyötärö kurotaan kiinni nauhalla tai vyöllä. Pellavan ominaisuuksista johtuen kangas on yleensä varsin jäykkää eikä se laskeudu juurikaan. Siksi nauha- ja kuminauhavyötäröisissä malleissa kangas jää lantiolle pököttämään, joten jos et halua korostaa tätä aluetta entisestään, valitse edellä mainittu sileä malli. 

Pellavahousut ovat ajattomat, ja useimmin ne löytyvätkin klassisessa neutraalissa värissä. Huomaa, että tummat värit kuten musta ja tumman sininen luultavasti haalistuvat pesussa ajan myötä. Pellavan väriset ja valkoiset ovat erityisen kesäiset ja menevät kivasti kaikenlaisten yläosien kanssa. Muista etenkin valkoisten kanssa, että niistä näkyy armottomasti läpi. Kaupungilla näkee edelleen pöyristyttäviä valkoiset housut, mustat alkkarit -ydistelmiä! Pellavakangas ei yleensä ole kovin tiivistä, mikä aiheuttaa sen että myös valkoinen kuultaa valkoisen alta. Puuterinväriset stringit tai mummokalsarit ovat siis oikea vaihtoehto valkoisten pellavahousujen alle. 

Fashion Report NYC

Viikon shoppailuretki New Yorkiin on pelastanut syksyn vaatekaapin. Tuliaisina havaintoja paikallisesta muodista:

• Maximekot on in, helmat viistävät maata. Ylhäältä mekot ovat niukkoja, usein olkaimettomia ja vyötärö on korotettu. Materiaalit ovat mitä tahansa kevyttä ja valuvaa kangasta.
• Sandaalit ovat matalat, useimmiten niissä on etnisiä vaikutteita, kuten helmiä, hapsuja tai simpukankuoria.
• Leggingsit ovat viimein saapuneet isoon omenaan, mutta ne eivät selvästikään ole saaneet samanlaista suosiota kuin Suomessa. Yhdistetään liian isoon paitapuseroon ja sandaaleihin.
• Ray Banit jyrää.

kesäjuhlat = kukkamekko?

Kesä on moninaisten juhlien aikaa. Useimmiten kutsu tipahtaa häihin tai rippijuhliin. Tässä muutamia suuntaviivoja näihin juhliin lähtijöille.

Rippijuhlat

Rippijuhlat ovat muodostuneet yhdeksi aikuistumisriitiksi muiden joukossa. Juhlalla on kuitenkin vahvasti uskonnollinen tausta, mikä on hyvä ottaa huomioon juhlapukeutumisessa. Etenkin jos olet menossa konfirmaatioon mukaan, asun on syytä olla kohtuullisen peittävä. Ei siis paljaita olkapäitä, avonaisia selkiä tai syvään uurrettuja kaula-aukkoja kirkkoon. Jakkupuku, hame + toppi -yhdistelmä tai siisti mekko sen sijaan käyvät erinomaisesti. Yli 15 vuotta täyttäneet pukeutuvat johonkin muuhun kuin farkkuihin, jotka eivät sovi juhlan arvokkaaseen tunnelmaan. Muuten rippijuhliin ei ole olemassa sen erikoisempia pukeutumissääntöjä - olennaista on olla siisti ja hieman juhlava, mutta iltapukuja ei tarvitse kaivaa esiin.

Häät

Ensimmäisenä on hyvä muistaa, että häät ovat morsiamen päivä: hänen kuuluukin olla juhlien upein henkilö. Yksikään morsian tuskin haluaa jäädä vieraidensa varjoon. Perinteisesti juhlaväki on välttänyt sekä täysvalkoista että kokomustaa. Jos morsian pukeutuu valkoiseen, väri on itsestään selvästi varattu hänelle. Jos taas hääpuvuksi on valittu jokin muu väri, samaa logiikkaa on silti kohteliasta noudattaa. Kokomusta puolestaan liitetään joskus hautajaisiin ja suruun, ja siksi sitä ei ole pidetty häihin sopivana. Jälkimmäinen riippuu kuitenkin tilanteesta. Olen itse osallistunut moderniin hääjuhlaan, jossa morsian oli pukeutunut viininpunaiseen silkkiin, ja suurin osa naisista kaasosta lähtien oli valinnut pikkumustan. Vaikutelma oli erittäin juhlava ja tyylikäs, eikä lainkaan synkkä. Jos kuitenkin haluaa pelata varman päälle, kokonaan mustaa asukokonaisuutta kannattaa välttää. Värirajoitukset eivät ole ehdottomia siinäkään suhteessa, että asusteissa molempia voi toki käyttää. Valkoinen jakku värikkään mekon päällä tuskin loukkaa ketään.

Muutamia käytännöllisiä seikkoja on myös hyvä ottaa huomioon. Jos juhlat tai vihkiminen pidetään ulkona, neulanohuet piikkikorot eivät ole paras vaihtoehto. Suomen kesä on tunnetusti vaihteleva, joten jakku tai pashmina pelastaa vilulta. Jos aiot tanssia, varmista että puku pysyy vauhdissa mukana. Jos kutsukortti ei anna tarpeeksi osviittaa, pukukoodin voi aina tarkistaa kaasolta tai hääparilta itseltään. 

Muoti vs. tyyli

Muodikas, trendikäs ja tyylikäs tarkoittavat eri asioita. Ihminen voi olla muodikas olematta tyylikäs ja päinvastoin. Makuasia on, kumpi on tärkeämpää. Itse kallistun tyylikkään suuntaan muodin kustannuksella.

Muoti on aina hetkellistä. Se on jollain tavalla yhteisesti hyväksytty määritelmä siitä, millaiset vaatteet edustavat sen hetkisen vaatemuotoilun huippua. Muodin olemukseen kuuluu, että se muuttuu jatkuvasti. Juuri nyt muodikkaat vaatteet voivat näyttää parin vuoden päästä hassuilta. Muoti kierrättää ja keksii itsensä aina uudelleen. Vaateteollisuus vastaa pitkälti siitä, mitkä ovat kulloinkin muotivärit, leikkaukset ja mallit. Niitä tuotetaan kaupat täyteen, ja niitä ostavia ihmisiä pidetään usein muodikkaina. Trendi lienee jotain muotiakin pinnallisempaa - jotain pientä, ohimenevää juttua, joka osoittaa että ihminen on lukenut muotilehtensä ja -bloginsa.

Tyyli voi tarkoittaa useampaa asiaa. Ensinnäkin sillä voidaan tarkoittaa tyylisuuntausta, jollekin tietylle ajanjaksolle tyypillistä vaatetusta. Monet tällaiset tyylit ovat helposti tunnistettavissa, kuten vaikkapa 60-luvun tyyli tai rokokoo-tyyli. Toisaalta tyyli voi tarkoittaa myös ihmisen henkilökohtaista tyyliä, joka on aina kyseisen henkilön oma näkemys siitä, millaiset vaatteet miellyttävät hänen esteettisesti. Lopuksi tyylillä voidaan viitata myös tyylikkääseen - jollain tavalla erityisen onnistuneeseen asukokonaisuuteen.

Esimerkiksi Sofi Oksasella on erittäin vahva, oma tyyli, joka ei kuitenkaan ole tippaakaan muodikas. Monien vaateketjujen mainoksissa taas näkyy paljon tyttöjä, jotka epäilemättä ovat erittäin muodikkaita mutta eivät kovin tyylikkäitä. Sitten tietysti ihmisiä, jotka voivat olla sekä-että tai eivät kumpaakaan. 

Oma näkemykseni on, että muoti on todellakin yliarvostettua. Erityisesti siksi, että se jättää niin vähän tilaa omalle näkemykselle. Joku muu on etukäteen miettinyt, minkälaisissa ja -värisissä vaatteissa minun pitäisi kulkea. Muoti on ainaista jäljittelyä, jota toki voi kutsua myös inspiraatioksi, mutta joka viimekädessä ei ole kovin persoonallista. Toisaalta jäljittely on aina kuulunut olennaisesti muotiin. Äänestän mieluummin tyylin puolesta. Se jättää enemmän valinnan varaa. Minusta tärkeämpää on löytää oma tyyli, kuin välittää tippaakaan siitä, ovatko vaatteet viimeisintä huutoa.  Muoti on kapea-alaista, mutta tyylejä riittää loputtomasti. 

Käsilaukun kevätsiivous

Keävtsiivous on aiheellista ulottaa koskemaan myös käsilaukkuja. Naisten käsilaukuthan ovat ihmeellisiä monikäyttöesineitä, jotka tarpeen tullen toimivat paitsi laukkuna, myös muun muassa arkistona, kauppakassina ja roskiksena. Tai ainakin omani toimivat. Ahkeran käytön seurauksena käsilaukkuihin kertyy uskomaton määrä kaikenlaista kamaa, joka sinne ei todellakaan kuulu. Nipuittain kuitteja, karkki- ja purkkapapereita, lippusia ja lappusia sekä tietenkin epälukuinen määrä huulikiiltoja. 

Jotta roina ei matkustaisi koko vuotta ympäriinsä laukun mukana, on siis hyvä silloin tällöin tarkistaa, mitä kaikkea veskan uumeniin on eksynyt. Kätevintä on tyhjentää koko sisältö pöydälle ja erotella roskat tarpeellisista tavaroista. Samalla voi harkita, kuinka monta huulikiillettä on tarpeellista lastata takaisin. Karistele samalla murut ja pikkuroskat pois pohjalta ja puhdista tahrat pintapuolelta. Sitten kun on päässyt käsilaukkujen siivoamisessa hyvään vauhtiin, voi samalla energialla tyhjentää myös lompakon ylimääräisistä kuiteista. 

Olen tainnut ennenkin mainostaa erillisen sisäpussukan kätevyyttä. Pienessä pussukassa on hyvä säilyttää kaikkia naisellisia tarvikkeita, jotka on vielä helppo siirtää käsilaukusta toiseen. Tämä systeemi pitää laukut paremmassa järjestyksessä, kun pikkuesineet eivät seilaa laukun pohjalla holtittomasti. Omassa pussukassani kulkee mukana ainakin kampa, peili, laastareita, pikkuhousunsuoja, huulikiilto, huulirasva, buranaa, käsien desinfioimisaine ja korvatulpat. Vaihtelevasti mukaan saattaa päästä myös minikokoinen kosteusvoide, kurkkupastilleja tai muuta tarpeellista. Kaikki yllä mainittu mahtuu kuitenkin hyvin pieneen tilaan. Salaisuus on siinä, että kaikki pakkaukset ja esineet ovat minikokoa, lääkkeet kulkevat ilman paperipakettiaan ja laastarit ja korvatulpat eivät juuri tilaa viekään. Kyseinen setti ratkaisee jo varsin monta arkipäivän pulmaa.

Talvikengät talteen

Kenkien säilyttämisestä olen tainnut puhua aiemminkin, mutta nyt kun talvikenkien kausi alkaa todenteolla päättyä, otetaan pieni kertaus. Muutaman minuutin vaivannäkö keväällä maksaa itsensä takaisin syksyllä, kun varastosta löytyy käyttövalmiita ja kauniita kenkiä. 

Pyyhi kengät puhtaiksi nihkeällä liinalla kurasta, pölystä ja muusta liasta. Olen huomannut mikrokuituliinat sekä tehokkaiksi että nukkaamattomiksi. Jos lika on oikein tiukassa, laimenna käsitiskiainetta veteen ja pyyhi kengät miedolla pesuaineliuoksella. Mokkakenkiä varten suutarit myyvät erityisiä mokanpuhdistusharjoja, mutta käytöstä poistettu, puhdas ja kuiva hammasharja ajaa saman asian. 

Kun kengät ovat puhtaat, ne pitää lankata. Valitse nahkaa hoitava tuote, ja levitä sitä ohut ja tasainen kerros kengän päälle. Kengän kärjille kannattaa antaa erityishuomiota, sillä ne kuluvat kengistä ensimmäisenä. Anna lankin imeytyä rauhassa, ja jos nahka imaisee kaiken itseensä välittömästi, levitä toinen kerros heti perään. Kun lankki on imeytynyt, kengät voi kiillottaa joko tarkoitusta varten suunnitellulla kankaalla tai vanhalla villasukalla. Ns. "joka sään saappaita" ei pidä lankata. Niille riittää pelkkä puhdistus. Mokkakengät voi halutessaan spreijata materiaalille tarkoitetulla suoja-aineella. 

Kengät kannattaa säilyttää kenkälaatikossa. Jos alkuperäinen laatikko on hukassa, käy pyytämässä kenkäkaupasta uusi tilalle. Laatikko suojaa pölyltä ja niitä on helppo pinota hyllylle päällekäin. Löytämistä helpottaa myöhemmin, kun laatikon päähän kirjoittaa tussilla, mitkä kengät missäkin majailevat. Säilytykseen menevät kengät kannattaa täyttää sanomalehdillä. Sopivaksi palloksi muotoiltu paperi pitää kengän kärjen muodossaan venyttämättä nahkaa. Sanomalehti imee mahdollisen kosteuden itseensä pitäen kengät raikkaina. Kääräise saappaiden varsiin lehdet rullalle, niin nekin pysyvät ryhdikkäinä. 

Vielä viimeiseksi sananen pohjista. Jos olet varma, että aiot käyttää kenkiä seuraavanakin talvena, huolehdi siitä, että kantalaput ovat kunnossa, ennen kuin laitat ne varastoon. Tämä tarkoittaa sitä, että kengät ovat aivan käyttövalmiit heti ensimmäisten pakkasten tullessa. Ja muista vilkaista pohjiin ennen kuin siirrät kengät ylähyllylle. Kesän yli pohjassa muhinut koirankakka ei ole iloinen yllätys. 

Sitten vaan täyttämään kenkähyllyä kevätjalkineilla!

Pieces of me

Kommenteissa tuli muutamia kysymyksiä itseeni liittyen. Vaikka haluankin keskittyä blogissa muuhun kuin omaan persoonaani, ajattelin vaihteeksi valottaa muutamia yksityiskohtia, jotka liittyvät blogin teemaan. 

• Olen värityypiltäni tumma talvi. Toisin sanoen kuulun Lumikki-kategoriaan: iho on hyvin vaalea, mutta hiukset ja kulmat luonnostaan aika tummat. Jos vertaisin johonkin julkkikseen, Frendien Monica olisi aika lähellä omaa värimaailmaani.
• Edellä mainitusta syystä johtuen en rusketu ikinä. Suojakertoimeni alkaa yleensä vitosella tai sitä suuremmalla numerolla.
• Olen 168cm pitkä. En siis kovin lyhyt, enkä kovin pitkä. 
• Jos voisin muuttaa jotain ulkonäössäni, haluaisin paksummat hiukset tai hieman pidemmät jalat.
• Omistan tällä hetkellä laskujeni mukaan 48 paria kenkiä (mukaanlukien lenkkarit ja kumisaappaat). Säilytystiloihini nähden se on aika paljon, mutta muutamiin seuraamiini blogeihin verrattuna aika vähän. Silti luulen, että kohta on aika harrastaa karsintaa kenkäkaapissa.
• Vaatekokoni vaihtelee merkin mukaan. Kaapista löytyy niin s- kuin l-kokoakin, vaikka ympärysmitat ovat pysyneet viimeiset 10 vuotta samoina. Sama koskee alusvaatteita. Ainoastaan kengät noudattelevat melko yhtenäistä linjaa; 37,5 on tyypillisin kengänkoko.

Siinäpä muutama palanen minusta ;)

Trenssi on klassikko

Tiesittekö, että trenssi eli kansainvälisesti trench coat suunniteltiin alunperin armeijan sadetakiksi 1. maailmasodan aikana? Ja että ensimmäiset trenssi olivat Burberryn tuotantoa? Tämä vaatekaapin klassikko on tullut pitkän matkan. Sotilaallisesta alkuperästä muistuttaa enää olkapäiden epoletit ja ryhdikäs leikkaus. 

Perustrenssi beigen värisenä ja yksirivisellä napituksella.

Trenssi  - kuten mikä tahansa takki - on investointi, joka kannattaa tehdä huolella. Tällä takilla on runsaasti hyviä puolia. Se on kevyt mutta peittävä, aina muodissa ja elegantti ja kuitenkin muuntautumiskykyinen. Trenssin voi heittää keväisen juhlamekon ylle, mutta yhtä hyvin se toimii farkkujen ja siistien tossujen kanssa.

Tämä on Burberryn nykymallistoa. Takki muistuttaa yllättävän paljon alkuperäistä sadetakkia.

Klassinen trenssi on väriltään beige. Muita perinteisiä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi musta ja tumman sininen. Mikään ei toisaalta estä irroittelemasta kirkkaan punaisella, limen vihreällä tai millä tahansa muulla värikkäällä vaihtoehdolla. Kannattaa valita "oman näköinen" väri, joka sopii ihonväriin ja toisaalta muihin vaatteisiin. 

Pirteä vadelmanpunainen takki on nuorekkaampi versio pitkistä vaihtoehdoista.

Yleensä trenssi on noin polvimittainen. Pituutena se onkin käytännöllinen vaihtoehto, sillä helma ylettää peittämään helman, mutta ei ole kuitenkaan epäkäytännöllinen liikkuessa. Pitkät naiset voivat huoleti valita pitempihelmaisen vaihtoehdon, jos se miellyttää silmää. Sen sijaan lyhyen ihmisen voi pitkä helma saada näyttämään vieläkin lyhyemmältä. Lyhyet trenssit ovatkin hauska sporttinen vaihtoehto polvimittaiselle takille. Perinteisesti trenssissä on kaksirivinen napitus. Jos haluat luoda visuaalista illuusiota kapeammasta uumasta, valitse yksirivinen versio. Vyö sopii useimmille, ja se vähentää tasapaksua vaikutelmaa joten sitä ei kannata unohtaa. 

Rento eleganssi saavutetaan, kun kaulusta nostetaan hieman pystyyn ja vyö kietaistaan solmuun. Jos aiot pitää takkia auki, solmi vyö rennosti taakse. 

Those were the days....

Biisi on hyvä, mutta oheinen video todistaa sen, miksi olisi hyvä ettei kasarimuoti palaisi koskaan takaisin.

Kevätvalmisteluja

Kaikki lehdet pursuavat "nyt on aika sitä sun tätä" -juttuja, joten tehdäänpä tännekin sellainen. Maaliskuu on jo pitkällä, ja kohta kevät kolkuttaa oven takana toden teolla. Nyt on siis hyvä hetki valmistautua kausisiirtymään. 

Tässä vaiheessa vuotta on hyvä käydä talvikengät läpi, ja tarkastaa etenkin kantalappujen kunto. Talvisäilöön ei kannata laittaa rikkinäistä tai likaista, joten nyt on oikea aika hoitaa korjaukset kuntoon. Päätä samalla kannattaako kenkäpari säästää vielä ensi vuodeksi, vai onko aika luopua jostakin kokonaan. Sama operaatio koskee paksuja talvitakkeja, villahuiveja ja -paitoja. Vie pesulaan nuhjaantuneet, huolehti kaikki napit paikalleen ja päätä aiotko pitää vaatetta vielä ensi vuonna. 

Nyt kun talvivaatteita vielä ajoittain tarvitsee, on hyvä tilaisuus miettiä säilytysratkaisut valmiiksi. Investoi pariin tilavaan säilytyslaatikkoon, pukupussiin ja kenkälestiin, jotka pitävät tamineet kunnossa seuraavan puolen vuoden yli. Sitten kun toppatakkia ei enää oikeasti tarvitse, sen voi siirtää sujuvasti säilytykseen ja ottaa kevyemmät vaatteet tilalle.

Toisaalta tässä vaiheessa vuotta voi alkaa jo muistella, mihin ovat joutuneet trenssi, ohuet huivit, kävelykengät ja muut kevätvaatteet. Vaatevarastoaan voi silmäillä läpi, puuttuuko kenties jotain olennaista? Jos et ole syksyllä hoitanut kenkiä kuntoon, huolehdi siitä että keveämmät jalkineet ovat käyttövalmiina silloin, kun lumet ovat sulaneet. Aurinkolasit voi vähitellen kaivaa esille. Maaliskuu on säiden puolesta arvaamaton, mutta ei tätä talvea enää kovin pitkälle riitä. 

Code Language

MouMoun blogissa on käyty keskustelua pukukoodeista juhlissa, ja sain sieltä innoituksen pohtia asiaa syvemmin. Perinteisimmässä muodossaan kutsukortissa ilmoitetaan ainoastaan miesten pukukoodi, josta naisten tulee sitten osata päätellä oikeanlainen asu itselleen. Tämä juontaa juurensa historian hämäriin, jolloin kutsut tulivat aina miehen nimellä, eikä naisilla muutenkaan ollut julkisessa elämässä suurta roolia. Toisaalta asialla ei liene niin kauheasti väliä, sillä tiettyä miesten pukua vastaa aina tietynlainen naisten puku. Yleisimmät ovat

• Juhlapuku/white tie, joka vastaa miehilla frakkia ja naisilla pitkää ja formaalia iltapukua
• Black tie, joka tarkoittaa miehillä smokkia ja naisilla iltapukua, pikkumustaa tai vastaavaa
• Arkipuku, joka naisella tarkoittaa jakkupukua
• Ennen klo 18 vierailupuku naisella, joka tarkoittaa jakkupukua tai pikkumustaa tai muuta hillittyä, ei liian avonaista mekkoa
• Smart casual, sekä miehillä että naisilla siisti asu, joka on arkivaatetta hienompi mutta esimerkiksi miehet eivät välttämättä tarvitse kravattia. Ei kuitenkaan niin rentoa, että farkut kävisivät
• Casual, rento mutta fiksu ja siisti pukeutuminen.

Oivallinen lähde pukukoodiviidakossa on perinteinen käytösopas. Niistä, toisin kuin netistä, löytyy yleensä hyvin yksiselitteiset ja yksityiskohtaiset ohjeet tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tärkeintä on pukeutua niin, ettei loukkaa juhlien järjestäjää. Hieman yli on aina parempi kuin alipukeutuminen. 

Kellonajasta voi päätellä jo paljon siitä, millaiset vaatteet ovat soveliaat. Kriittinen raja kulkee kello kuduen kohdalla illalla. Sitä ennen pukeudutuaan melko peittävästi, mutta toisaalta housupuvut ovat naisilla ok. Sen sijaan iltajuhlat vaativat juhlavamman asun, mikä naisten kohdalla tarkoittaa yleensä avonaisempaa asua. Myöskään miehet eivät koskaan pidä frakkia ennen klo 18.00 muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Moni kritisoi pukukoodeja hankaliksi, rajoittaviksi ja vanhanaikaisiksi. Asian voi toki nähdä niinkin, mutta toisaalta kyse on vähän samasta asiasta kuin kauniit pöytätavat. Asianmukainen pukeutuminen on huomaavaista juhlien järjestäjää ja muita juhlijoita kohtaan. Pukukoodin on tarkoitus helpottaa pukeutumista, sillä se kertoo sen, mitä ei ole tarkoitus laittaa päälle. Kun kaikki noudattavat yhdessä sovittuja sääntöjä, homma sujuu joustavasti. Olen joskus iltapukujuhlissa nähnyt, kuinka omaperäinen valinta muuttuu ainoastaan noloksi. Maataviistävien helmojen joukossa yksi polvimittainen näyttää todella oudolta. Kukaan ei ajattele, että onpa siinä persoonallinen ja rohkea pukeutuja, vaan kaikki säälivät ressukkaa, joka ei ole osannut pukeutua tilasuuden vaatimalla tavalla. 

Iltapuvun anatomia

Kun kutsukortissa lukee pukukoodina juhlapuku, tiedossa on todellista tälläytymistä. Juhlapuku tarkoittaa miehillä frakkia ja naisilla pitkää iltapukua. Ei kuitenkaan mitä tahansa mekkoa, vaan seuraavanlaisia kriteereitä noudattavaa luomusta:

• Helman on oltava niin pitkä, että nilkkaluu peittyy. Halkiot säädyllisyyden rajoissa. Laahukset näyttävät punaisella matolla hyvältä, käytännössä niiden kanssa sompailu on erittäin hankalaa.
• Ylhäällä leikkauksessa on puolestaan runsaasti valinnanvaraa. Paljaat käsivarret ja olkapäät ovat täysin ok, samoin laajat decolteet. Mutta toisaalta puku voi olla ihan niin umpinainen kuin kukin tahtoo. Esimerkiksi linnanjuhlissa näkee paljon tyylikkäitä jakkuja.
• Kangas on mieluusti silkkiä, satiinia, samettia tai jotain muuta juhlavaa materiaalia. Väri voi myös olla mikä vain, vaikka yksivärinen on yleensä juhlavampi kuin printti. Vain miesten pitää ottaa "tumma puku" määritelmä kirjaimellisesti. Tosin huomioi, että valkoinen iltapuku näyttää helposti morsiuspuvulta.

Iltapuku asustetaan juhlavasti. Jos säilyttelet laatikon pohjalla ihania mutta kalliita koruja, joita ei viitsi käyttää missään, nyt on oikea aika kaiva ne esille. Tosin koruissa kuten muussakin laatu ratkaisee, ei ketjujen lukumäärä. Kenkien kuuluu olla sirot, mutta koron korkeutta ei mikää pukukoodi säätele. Sen sijaan arvokkaissa juhlissa umpinainen kärki on suotava. Iltalaukku on ehdottomasti pienikokoinen ja puvun kanssa sointuva. Isot käsilaukut eivät kuulu iltapuvun kanssa yhteen. Upea iltapuku ansaitsee arvoisensa alusvaatteet. Laadukkaat sukat tai sukkahousut, kauniit pikkupöksyt jotka eivät erotu puvun kankaan läpi sekä kohottavat mutta näkymättömät liivit. 

Ota aina huomioon juhlan luonne. Mitä konservatiivisempaa seuraa ja mitä perinteikkäämpi juhla, sitä vähemmän kannattaa ottaa riskejä. Otetaan esimerkiksi jo aiemmin mainitut linnanjuhlat: lyhyt hame saattaa tuntua kotona hyvältä ja raisulta idealta, mutta satojen pitkien pukujen keskellä olo voi olla orpo. Sama koskee paljasta ihoa. Kukapa ei halua näyttää kauniilta ja seksikkäältä, mutta sen voi tehdä myös niin, ettei vierustoverin tarvitse miettiä mihin silmänsä panisi. 

Lopuksi muutama käytännön vinkki. Tarkista etukäteen, että pystyt liikkumaan juhlaeleganssissa kohtuullisen normaalisti. Ota huomioon, että usein ilta päättyy tanssiin, joten on suotavaa että esimerkiksi olkaimeton puku pysyy ylhäällä valssin pyörteissä. Upeat kengät menevät hukkaan, jos joudut kauheiden tuskien takia riisumaan ne kesken illan. Älä yritä tunkea pikkuruiseen iltalaukkuun juuri muuta kuin hieman rahaa ja ehkä huulipuna ja nenäliina tms. Muut lisävarusteet voi jättää narikkaan. Ja lopuksi tärkeimmät asusteet: ryhti ja asenne! Hienoinkin eleganssi menee hukkaan, jos olemus on anteeksipyytelevä. Eikä mikään puku näytä hyvältä hartiat lysyssä. Pää pystyyn, selkä suoraksi, olkapäät taakse ja hymyä! It's your night!

Silkki

Silkki on ihana materiaali. Se taittaa valoa kauniisti, hyväilee ihoa, hengittää ja sopii sileänä herkkäihoisille. Tämän lisäksi silkki eristää lämpöä tehokkaasti, minkä vuoksi silkkialusvaatteet ovat talvella oivallisia. Silkki siirtää kosteutta pois iholta, jonka vuoksi se tuntuu kesällä viileältä vaikka onkin talvella lämmin. Silkki tuo yleellisyyttä arkipäivään ja luksusta juhlaan. Lähes täydellinen materiaali ansaitsee asianmukaisen hoidon.

Silkkivaatteita täytyy pestä säännöllisesti, jottei lika pinty herkkään kuituun. Pesun kanssa on oltava varovainen, sillä silkin kuitu ei kestä kovakouraista käsittelyä. Silkkineuleet puhdistuvat melko hyvin pelkällä tuuletuksella. Vesipesussa kannattaa käyttää erityisesti silkille tarkoitettua pesuainetta, mutta tarpeen tullen myös villanpesuaine ajaa saman asian. Silkinpesuaineista Tenestar on hyväksi todettu, ja jotkut vannovat Marseille-saippuan nimeen. Olennaista on välttää voimakkaita konepesuaineita sekä valkaisevia pesuaineita. 

Silkki pitää miedosta lämmöstä (30 astetta) ja hellävaraisesta pesuohjelmasta. Valitse siis hienopesuohjelma ja vähennä linkouskierroksia, mikäli et pese vaatetta käsin. Usein kemiallinen pesu on myös mahdollinen (varmista pesulapusta) mutta kuivausrumpua silkki ei kestä. Jos peset käsin, puristele vaatetta varovasti. Älä hankaa, viruta tai unohda vaatetta likoamaan liian pitkäksi aikaa. Arimmat silkkivaatteet kuivataan pyyhkeen avulla samoin kuin villaneuleet. Aurinko ja kuumuus hapristavat kangasta.

Silittäminen on parasta tehdä nurjalta puolelta kohtuullisella lämmöllä. Yleensä 2 pistettä on sopiva, tarkista raudastasi oikea lämpötila. Liian kuuma lämpötila sekä kuivausrummussa että silitysraudassa voi pilata silkin. Materiaali kuitenkin siliää helposti hieman alemmassakin lämpötilassa. Huomaa kuitenkin, että kangas kannattaa silittää joko kuivana tai kokonaan tasaisen kosteana. Jos sumuttelet kuivaa kangasta liian läheltä, siihen saattaa jäädä vedestä tahra, joka ei lähde pois ennen kuin seuraavassa pesussa. 

Katso vaatetta, älä mallia

Itse kuulun niihin lukijoihin, joiden mielestä muotilehtien mainokset ovat vähintään yhtä kiinnostavia kuin tomitettu sisältökin. Mainokset ovat usein kauniita tai jollain muulla tavalla kiinnostavia, ja niiden ihastelu kuuluu olennaisena osana lukukokemukseen. Ennen kuin ryntää kauppaan hankkimaan mainoksessa näkyvää tuotetta, reality check on paikallaan.

Mainostaja haluaa vedota katsojan tunteisiin, ja hyvin usein siinä onnistuukin. Mallit, kuvausympäristö, valaistus ja kaikki yksityiskohdat logoa myöten ovat pitkällisen harkinnan tulos. Kaiken tämän tehtävänä on saada katsoja samastumaan tilanteeseen ja asettumaan itse mielessään mallin paikalle. Mainoksissa ei myydä vain tuotetta, vaan yhtä paljon mielikuvaa, elämäntyyliä ja persoonallisuutta. Vaate näyttää haluttavalta, koska usein tilanne, jossa se on kuvattu, näyttää haluttavalta. Kukapa ei haluaisi liidellä kylmän viileänä it-girlinä upeassa yökerhossa, lekotella merkkilasit päässä paratiisisaarella tai kerätä hyvännäköisten miesten katseet puoleensa? Puhumattakaan siitä, miten mainos saa meidät alitajuisesti kuvittelemaan, että ostamalla vaatteen muutumme itsekin vähän kuvassa olevan mallin näköiseksi.

Mainokset ovat hyvinkin yksi syy virheostoksiin. Ostaja keskittyy mainokseen - sen tunnelmaan ja mallin ulkonäköön - eikä vaatteeseen. Reality check on korjausliike kohti todellisuutta. Ennen kuin annat mainoksen viedä mukanaan, mieti missä vaatetta käyttäisit ja miltä se päällä oikeasti näyttäisi. Kuinka paljon on tarvetta vaatteelle, joka on tarkoitettu übercooleihin yökerhoihin? Eivätkä mainoksen housut saa kenenkään koipia pitenemään, vaikka mallia olisikin siunattu poikkeuksellisen pitkillä säärillä. Mieti siis aina: sopiiko väri itselle? Sopiiko vaate omalle vartalomallille? Ja lopuksi, onko sille oikeasti käyttöä? Pieni tsekkaus säästää monilta virhehankinnoilta. 

Vaatteet vuodenajan mukaan

Tänä aamuna bussipysäkillä seisoi nainen, joka oli pukeutunut normaaleihin talvivaatteisiin, mutta päässä hänellä oli olki-stetson. Pakkasasteita on kymmenkunta. Ottamatta nyt sen enempää kantaa siihen, onko olki-stetson ylipäätään vaatekappale, joka ihmisen tulisi omistaa, haluaisin nostaa esiin kyseisen asusteen sopimisen vuodenaikaan. Jotkut materiaalit yksinkertaisesti kuuluvat joko kesään tai talveen, ja materiaalin yhdistäminen väärään vuodenaikaan saa aikaan kummallisia asukokonaisuuksia. Tämän episodin innoittamana hieman pohdiskelua talvi- ja kesämateriaaleista.

Oljen lisäksi myös muut punosmateriaalit kuuluvat kesään. Rantakassia ei kannata yhdistää toppatakkiin. Kankaista pellava kuuluu lämpimiin päiviin. Pellava on keveää, ilmavaa materiaalia, joka ei juuri lämmitä. Sopii siis kesäpäiviin, ei pakkaseen. 

Turkikset - niin keinotekoiset kuin aidotkin - kuuluvat ehdottomasti talvikuukausille. Ylipäätään kaikki pörröiset vaatteet ovat enemmän kylmien päivien valintoja. Tämä koskee myös kenkiä. Saappat, joiden varresta näkyy lampaankarvaa tai saumoista somisteturkista, näyttävät t-paitaan yhdistettynä oudolta kikkailulta. 

Päähineiden tehtävä on talvella lämmittää ja kesällä suojata auringolta. Ennen tätä aamua ei päähäni ollut edes pälkähtänyt, että jonkun mieleen tulisi pukeutua miinusasteilla olkihattuun. Sama koskee myös lämpimiä ilmoja, jolloin pipot ja myssyt näyttävät yhtä hassuilta. 

Toimintaohje on siis äärettömän yksinkertainen. Jos vaate ei talvella lämmitä tai jos se kesällä hiostaa, vuodenaika on väärä. Mielestäni luovat tai vaihtoehtoisesti seksikkäiksi tarkoitetut asukokonaisuudet menettävät täysin alkuperäisen tavoitteensa, jos vaatteet näyttävät lähinnä epämukavilta. Esimerkiksi tänä aamuna ensimmäinen ajatus oli, että tyttöparalla mahtaa olla hatussaan kylmä. Samoin kesäisin ei voi kuin kauhulla ajatella, millainen olo on niillä saappaissa haudotuilla varpailla. 

Hyvä paikka heijastimelle

Tässä pikkuvinkki talvikauteen. Heijastimen käyttö talvipimeällä on kirjattu jopa tieliikennelakiin, eikä ihan turhaan. Sen käyttö vähentää tilastojen mukaan merkittävästi riskiä jäädä auton alle. Mutta kuinka yhdistää heijastin tyylikkäästi talvitakkiin?

Jos käytät perinteistä roikkuvaa heijastinta, kiinnitä lanka hakaneulalla taskun reunan sisäpuolelle. Tällöin heijastimen voi kätevästi sujauttaa taskuun päivällä, kun sitä ei tarvita. Pimeän tullen sen voi tipauttaa roikkumaan. Toinen vaihtoehto on suosia käsivarren ympärille kiepautettavia nauhoja, jonka saa myös helposti irti silloin kun sitä ei tarvita. 

Onneksi nykyään ei enää tarvitse tyytyä paikallisen osuuspankin mainosheijastimeen. Aarikalla, Marimekolla ja Finnish Design Shopilla on valikoimissaan hauskannäköisiä heijastimia. 

Ripustuslenkit piiloon

Juhlamekoissa on usein sivusaumoissa sellaiset pitkät lenkit, joista puvun voi ripustaa vaatepuulle. Joskus kesämekoista löytyy samanlaiset silmukat. Niillä on kuitenkin paha tapa kurkkia kainaloista julkisilla paikoilla. Mutta jos lenkit sujauttaa rintsikoiden alta, ne pysyvät paremmin paikallaan. Usein tämä pieni varotoimi ratkaisee ongelman. Jos sekään ei auta, lenkit voi kiinnittää ennen pukeutumista kankaan sisäpuolelle joko pienellä hakaneulalla tai jopa teipillä. Usein rintsikkakikka kuitenkin riittää. 

Ginan huonosti istuvat housut

Oletteko kiinnittäneet huomiota viime aikoina ainakin Helsingissä näkyneisiin Gina Tricotin mainoksiin? Niihin joissa myydään pastellisävyisiä puuvillahousuja. Ei tarvitse olla mikään erikoinen vaateasiantuntija huomatakseen, että kyseessä on harvinaisen huonosti istuvat housut. Olen itsekseni ihmetellyt, kuka mahtaa ostaa vaatteen, joka ei näytä hyvältä edes mallin päällä.

Kuvien perusteella housujen malli ei ole kunnolla leveä eikä kapea. Leikkaus tosin kapenee alaspäin, mikä on lähes varma keino saada leveälle lantiolle entistä laajemmat mittasuhteet. Ylhäällä taskut repsottavat/pullottavat jo valmiiksi ulospäin koosta riippumatta. Etukappale puolestaan muodostaa poikittaiset "viikset" alavatsan tai yläreiden päälle - varma merkki siitä, että housut eivät istu kunnolla ja lisäksi erinomainen keino vartalo näyttämään kummalliselta. Nettisivujen perusteella housut eivät näytä takaapäin sen paremmilta. Pakaran ja yläreiden väliin jää omituista ylimääräistä kangasta, samoin polvitaipeeseen ja reisien ympärille muutenkin. Ylimääräinen epämääräisesti ryppyyntyvä kangas ei takuulla saa kenenkään peppua näyttämään pienemmältä tai sievemmältä.

Kuvista päätellen nämä housut eivät saa kenenkään parhaita puolia esiin. Se, että suosittu ketju mainostaa vaatetta isolla kampanjalla ei ole mikään syy haaskata rahaa tai kaappitilaa moiseen turhuuteen. Uskokaa sen sijaan silmiänne, kun todistusaineistoa on kerran esillä julkisilla paikoilla - kyseiset housut ovat kertakaikkisen epäonnistunut tuote. 

Unohdettu alusvaate

Mikä kuuluisi löytyä täydellisestä vaatekaapista, mutta harvoin löytyy? Vastaus on alushame. Enkä nyt puhu niistä vanne- tai tyllirakennelmista, joita käytetään morsiusmekkojen ja vanhojen pukujen kanssa. Tarkoitan sellaista perinteistä, jopa vanhanaikaista ohutta alushametta, jonka tehtävä on saada päällysvaate laskeutumaan kauniisti. 

Alushame on tyypillisesti liukasta materiaalia, kuten satiinia tai polyesteriä. Tyypillisesti alushame on kuminauhavyötäröinen, mutta todella klassinen malli on olkaimilla varustettu yöpaitaa muistuttava vaate, joka kuului leninkien aikakautena olennaisena osana hienon naisen vaatevarastoon. Nykyään alushameet ovat kokeneet saman muodonmuutoksen kuin muutkin alusvaatteet. Niitä löytyy mm. saumattomina ja pitsittöminä mutta myös luksushenkisinä pitsiviritelminä. Alushameita ei pitäisi väheksyä nykyaikanakaan, sillä niistä on monenlaista hyötyä. Se suojaa ihoa ja ohuita sukkia karkeilta materiaaleilta, kuten tweed. Toisaalta erittäin tärkeä ominaisuus on sähköisyyden estäminen. Sukkahousut ja silkkihame ilman eristävää alushametta siinä välissä on tuhoon tuomittu yhdistelmä, sillä staattinen sähkö liimaa hamee tiukasti reisiin kiinni. Tämän lisäksi alushame lämmittää kylmällä ja on kätevä läpinäkyvien kankaiden alla. 

(Kuva)

Alushame on must, jos hametta ei ole vuoritettu. On kätevää, jos kaapista löytyy sekä tumma että vaalea versio. Todelliset hardcore perfektionistit hankkivat sekä topin (camisole) ja alushameen, jotka muodostavat yhdessä samaan sarjaan kuuluvan setin. Tietysti alushameen käyttö pitää harkita tilannekohtaisesti. Keveän kesähameen alle ei ole mitään järkeä laittaa alushametta, mutta jakkupuvun kanssa se voi olla hyvinkin fiksu valinta, samoin jo edellämainittujen juhlahameiden alla.  Sitäpaitsi alushameissa on jotain vastustamattoman naisellista ja hienovaraisen seksikästä. 

Baby it's cold outside

Kerrospukeutuminen on tunnetusti paras keino pakkasta vastaan. Haasteena on lähinnä se, kuinka välttyä muistuttamasta michelin-ukkelia. Ratkaisu piilee siinä, millaisia vaatteita puetaan päällekäin, sillä lopputulos ei ole sama kaikilla kombinaatioilla. Kerrokset voi jakaa kolmeen ryhmään: alimmaisena on lähinnä ihoa olevat vaatekappaleet, sen jälkeen varsinaiset vaatteet ja päällimmäisenä ulkovaatteet. 

Aluskerroksen vaatteiden pitää olla ihonmyötäisiä, muuten koko homma menee alusta asti pieleen. Tämä asettaa toisaalta materiaalille vaatimuksia. Silkki on erittäin lämmin ihoa vasten, eikä se hiosta. Myös jotkut urheilua varten kehitetyt materiaalit toimivat hyvin alusvaatteissa. Toppien tulee olla riittävän pitkiä, jotta ne eivät jätä vyötärölle paljasta kaistaletta. Sukkahousuiksi kannattaa kylmimmällä säällä valita villasekoitetta. Tärkeintä kuitenkin on, että pohjakerroksen vaatteet asettuvat sileästi ihoa vasten, niin ettei minnekään jää ylimääräistä väljyyttä, paksuja saumoja tai kuminauhavyötäröitä. 

Seuraava kerros on se, joka näkyy päällepäin. Yläosia on helppo pukea päällekäin. Esimerkiksi slimmatun paitapuseron päälle voi vetää neuleen, pitkähihaisen t-paidan päälle voi pukea villatakin ja niin edelleen. T-paitoja voi vetää monta päällekäin niin, että alempi näkyy päällimäisen alta. Muista että lyhythihaisen voi pukea myös pitkähihaisen päälle. Valitse jälleen alle jäävät vaatteet sen mukaan, että niiden leikkaus on riittävän istuva. Sen sijaan se päällimmäinen neule voi toki olla muhkea. 

Alaosia on hankalampi kerrostaa, mutta materiaalit ovat eri lämpöisiä. Villa on kuiduista ylivoimaisesti lämpimin, kun taas puuvilla ja monet tekokuidut ovat kylmiä. Vaikka farkkujen kangas on paksua, se ei kovalla pakkasella lämmitä. Hyvin tiukat samoin kuin hyvin väljät housut ovat kylmiä, joskin eri syistä. Liian tiukkojen housujen alle ei jää ollenkaan ilmaa eristeeksi ja liian väljät taas hulmuavat niin paljon, että ilmaa on aivan liikaa. Jälkimmäisten alle tosin voi pukea sukkisten lisäksi silkkikerraston jos tarve vaatii. Kultainen keskitie on kuitenkin yleensä paras. Hameiden ystävät valitsevat vuoritetun villakankaan mahdollisimman pitkänä alushameen kera. 

Päällysvaatteiden tehtävä on torjua viimaa ja sekä kaikkea mitä taivaalta sattuu sillä hetkellä tuiskuttamaan. Valitse paksupohjaiset ja pitkävartiset kengät, jotka tuovat säärille yhden lisäkerroksen. Ylimääräiset sukat voivat lämmittää, mutta jos kengästä tulee liian tiukka, varpaat saattavat kerroksista huolimatta palella. Pitkä takki lienee itsestäänselvyys. Untuva on lämpimin, mutta laadukas, vuoritettu villakangastakki pitää puolensa myös. Älä unohda huivia, joka suojaa kasvoja. Eikä kukaan kai lähde ulos ilman päähinettä? Huolellisesti kasatut kerrokset muun vartalon ympärillä menevät kutakuinkin hukkaan, jos lähdet liikenteeseen ilman päähinettä, niin paljon lämpöä haihtuu pään kautta. Myös hansikkaita ja päähineitä voi kerrostaa: alle sormikkaat ja päälle lapaset tai rukkaset. Pipon päälle voi laittaa korvaläpät, huivin tai takin hupun.

Kerrospukeutumisen etu on myös siinä, että sisätiloissa kerroksia voi kuoria tarpeen mukaan. Sisäkengät keventävät oloa ja neuleen voi tarvittaessa riisua, kun alta löytyy siisti pitkähihainen tai paitapusero. Talvi ei tunnetusti edesauta tyylikkyyttä, mikäli haluaa pysytellä lämpimänä (ja mitä todellakin suosittelen!), mutta yrittää kannattaa aina. Lopputulos voi olla sekä lämmin että mukava.

Vaatekaapin karsinta, osa IX: vyöt

Aika ajoin on hyvä luoda katsaus asusteisiin, jotka omistaa. Tällä kertaa zoomaamme vöihin, etenkin niihin, joiden on aika muuttaa ulos vaatekaapista. Vyöt eivät yleensä vie paljon tilaa, joskin niiden säilyttely voi olla hankalaa. Muun muassa siitä syystä valikoimaa on käytännöllistä silloin tällöin karsia. Lähtölaskenta alkaa seuraaville yksilöille:

• Liian lyhyet vyöt. Niitä ei nimittäin voi käyttää. Enkä usko että yksikään vyö motivoisi ketään laihduttamaankaan, lähinnä vaikutus lienee päinvastainen. Liian pitkiä ei sen sijaan kannata suoralta kädeltä heittää pois, sillä suutarilla voi olla ratkaisu ongelmaan. 
• Kaikki muovista valmistetut vyöt. Muovi ei ylipäätään kuulu täydelliseen vaatekaappiin juuri missään muodossa. Jos vyön tunnistaa muoviksi, se kuuluu korkeintaan barbien vaatevarastoon. 
• Rispaantuneet, virahtaneet, muuten risat. Jos vyö on keinonahkaa, se saattaa alkaa rispaantua reunoista. Seurauksena on aika kauhean näköisiä valkoisia lankoja, jotka harottavat vyön reunoilta. Myös vyöt jotka ovat venyneet tai muuten kulahtaneet pois alkuperäisestä muodostaan kannattaa laittaa pois. Ajan patinoima nahkavyö on asia erikseen, se näyttää sopivasti rokkihenkiseltä farkkujen kanssa yhdistettynä.
• Valkoiset niittivyöt. Tämä menee niiden niiden korkeakorkoisten varvastossujen kanssa samaan kategoriaan. Jos olet jossain epähuomiossa sattunut tällaisen hankkimaan, neuvon hankkiutumaan siitä eroon välittömästi. Mikään ei aiheuta pahempia pissis-väristyksiä kuin valkoinen niittivyö. Jos niittivyö on pakko olla, niin ainoa järkevä väri on musta. 

Usein vyökokoelma sisältää sinänsä hyväkuntoisia ja asiallisia vöitä, jotka vain ovat värinsä tai mallinsa puolesta vanhanaikaisia tai muuten epäsopivia. Niitä kannattaa laittaa silloin tällöin kierrätykseen tai vintille kestosäilytykseen pois tilaa viemästä. 

Iron Woman

Silittäminen kuuluu olennaisena osana vaatehuoltoon. Tarvittavat välineet ovat nopeasti lueteltu:

• Kunnollinen silitysrauta, jossa on höyryominaisuus. Kevyttä rautaa on helpompi käsitellä, mutta raskaammalla tulee parempaa jälkeä. Hintahaitari on laaja, mutta silitysrauta on silitysrauta hinnasta riippumatta. Lähinnä kyse on siitä, millaisia ekstroja rautaansa haluaa: erkoispitkää johtoa, turvakytkintä, puhdistusohjelmaa jne. Tärkeintä on että pohja luistaa ja rauta on käteen hyvä. 
• Riittävän iso silityslauta. Pinta-ala helpottaa isojen vaatteiden silitystä. Vanhasta rispaantuneesta laudasta saa taas kelvollisen, kun siihen ostaa uuden päällisen vaikkapa Etolasta. 
• Tilpehöörit: sumutinpullo on kätevä apu kovin ryppyisten vaatteiden silityksessä. Harsokangas puolestaan on tärkeä apu arkojen kankaiden silityksessä. Tavallinen vauvojen harso toimii erinomaisesti. Muista pestä harsoakin silloin tällöin. 

Silittäessä pätee sama sääntö kuin pesussakin: periaatteessa kannattaa uskoa, mitä lapussa sanotaan. Luonnonkuidut kestävät kuumempia lämpötiloja kuin keinokuidut, paitsi silkki, jota pitää kohdella hellävaraisesti. Kaikkia keinokuituja ei voi silittää ollenkaan, tai korkeintaan harsokankaan läpi. Sen sijaan puhdasta puuvillaa sekä pellavaa voi silittää kolmella pisteellä. Pellavan ohjeessa lukee yleensä kaksi, mutta itse olen huomannut sen kestävän kuumempaakin. Kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi testata ensin varovaisesti näkymättömään paikkaan.

Kiinnitä huomiota myös kankaan jousto-ominaisuuksiin, sillä lämpö heikentää elastaania. Älä silitä painokuvien, paljettien tai muiden koristeiden päältä. Ne saattavat mennä kuumuudesta pilalle, ja toiseksi terävät osat voivat naarmuttaa raudan pohjaa. Jos epäilet kankaan silityksen kestävyyttä, silitä nurjalta puolelta. 

Paitapuserot silitetään oikeaoppisesti niin, että silittäminen aloitetaan pienistä osista. Ensimmäiseksi kaulus, kalvosimet ja niskan kappale. Sen jälkeen hihat ja lopuksi etu- ja takakappaleet. Tällä tavalla hankalat paikat on silitetty ensin, eivät isot pinnat rypisty uudelleen pienten kanssa nyhrätessä. 

Prässihousujen kanssa pitää olla tarkkana, etteivät prässit ala kiemurrella holtittomasti. Sivusaumojen tulee olla täsmällisesti päällekäin, jotta prässi tulee oikeaan kohtaan. Tätä helpottaa, jos saumat silittää ensin auki nurjalta puolelta, jolloin ne asettuvat hyvin kohdakkain. Hankalimmissa tapauksissa voi käyttää nuppineuloja apuna, jolloin kangas pysyy paikallaan. Silitä myös taskut litteiksi sisäpuolelta, jolloin housut laskeutuvat kauniisti päällä. 

Tavoitteet vastaan lupaukset

Uutena vuonna on tapana tehdä lupauksia mutta mielestäni tavoitteiden asettaminen on paljon motivoivampaa. Lupauksissa on se vika, että ne jäävät usein varsin irrallisiksi heitoiksi. Sitten kun lupaukset jäävät toteuttamatta, on lopputuloksena vain hönö olo. Hyvin asetettu tavoite on sen sijaan selkeä, riittävän yksityiskohtainen ja jotenkin mitattavissa tai todennettavissa. Esimerkiksi "tavoiteenani on pitää tänä vuonna enemmän hameita" on vielä aika epämääräinen. Sen sijaan "tavoitteenani on hankkia ainakin yksi hame sekä talvi- että kesäkäyttöön ja pitää niitä vähintään kerran kuukaudessa" on huomattavasti selkeämpi ja helpompi toteuttaa. 

Jos vaatekaappiaan haluaa kohentaa uuden vuoden tavoitteiden avulla, hyvä ajatus on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Sen sijaan että päättäisi uudistaa kaapin koko sisällön kannattaa ehkä ennemmin kehittää sitä heikointa lenkkiä, josta ongelmat yleensä kumpuavat. Onko se soveliaiden ja siistien alusvaatteiden puute, aikansa elänyt neulekokoelma vai luvattoman huonolla hoidolla ollut kenkävarasto? Mieti mikä valitsemassasi kohdassa mättää, ja muotoile sitten tavoite edellä mainittujen suuntaviivojen mukaan. Hyvä tavoite ohjaa omaa tekemistä missä asiassa tahansa, joten miksei sitten vaatekaapin uudistamisessa.

Olen muotoillut tälle blogille muutaman tavoitteen tälle vuodelle:

• päivityksiä tulee jatkossa vähintään yksi postaus viikossa, ellei toisin ilmoiteta. 
• Kirjoitan kaikista coming up -aiheista
• pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin, ellei niiden määrä yhtäkkiä paisu valtaisaksi (no tuskin paisuu)
• kirjoitan toiveaiheista, jos joku sellaisia esittää