Vaatteet vuodenajan mukaan

Tänä aamuna bussipysäkillä seisoi nainen, joka oli pukeutunut normaaleihin talvivaatteisiin, mutta päässä hänellä oli olki-stetson. Pakkasasteita on kymmenkunta. Ottamatta nyt sen enempää kantaa siihen, onko olki-stetson ylipäätään vaatekappale, joka ihmisen tulisi omistaa, haluaisin nostaa esiin kyseisen asusteen sopimisen vuodenaikaan. Jotkut materiaalit yksinkertaisesti kuuluvat joko kesään tai talveen, ja materiaalin yhdistäminen väärään vuodenaikaan saa aikaan kummallisia asukokonaisuuksia. Tämän episodin innoittamana hieman pohdiskelua talvi- ja kesämateriaaleista.

Oljen lisäksi myös muut punosmateriaalit kuuluvat kesään. Rantakassia ei kannata yhdistää toppatakkiin. Kankaista pellava kuuluu lämpimiin päiviin. Pellava on keveää, ilmavaa materiaalia, joka ei juuri lämmitä. Sopii siis kesäpäiviin, ei pakkaseen. 

Turkikset - niin keinotekoiset kuin aidotkin - kuuluvat ehdottomasti talvikuukausille. Ylipäätään kaikki pörröiset vaatteet ovat enemmän kylmien päivien valintoja. Tämä koskee myös kenkiä. Saappat, joiden varresta näkyy lampaankarvaa tai saumoista somisteturkista, näyttävät t-paitaan yhdistettynä oudolta kikkailulta. 

Päähineiden tehtävä on talvella lämmittää ja kesällä suojata auringolta. Ennen tätä aamua ei päähäni ollut edes pälkähtänyt, että jonkun mieleen tulisi pukeutua miinusasteilla olkihattuun. Sama koskee myös lämpimiä ilmoja, jolloin pipot ja myssyt näyttävät yhtä hassuilta. 

Toimintaohje on siis äärettömän yksinkertainen. Jos vaate ei talvella lämmitä tai jos se kesällä hiostaa, vuodenaika on väärä. Mielestäni luovat tai vaihtoehtoisesti seksikkäiksi tarkoitetut asukokonaisuudet menettävät täysin alkuperäisen tavoitteensa, jos vaatteet näyttävät lähinnä epämukavilta. Esimerkiksi tänä aamuna ensimmäinen ajatus oli, että tyttöparalla mahtaa olla hatussaan kylmä. Samoin kesäisin ei voi kuin kauhulla ajatella, millainen olo on niillä saappaissa haudotuilla varpailla.