Linnan juhlat aiheuttavat joka vuosi käsittämättömän kommenttishown iltapäivä- ja naistenlehdistössä. Blogimaailmassa havaintojeni mukaan vähemmän, mikä on mielenkiintoista. Luulisi monilla olevan näkemys siitä, kuka onnistui ja kuka ei. Ei silti että asialla olisi niin hirveästi merkitystä, niin kauan kun puku noudattaa hyviä tapoja. Olen monena vuonna huomannut, että tyylikkäimmät pukeutujat ovat suurelle yleisölle tuntemattomia vanhempia leidejä, jotka osaavat valita juuri itselleen sopivat värit, mallit ja leikkaukset, eikä etiketistä tingitä tippaakaan. Sitten on joka vuosi niitä luomuksia, jotka ovat epäilemättä paperilla näyttäneet tosi hienoilta. Alla muutama esimerkki niistä ei-niin-onnistuneista asuvalinnoista.
Tässä puvussa on se vika, että se on kantajalleen aivan väärä. En ota nyt kantaa siihen, onko harmaan ja kullan värinen jättirusetti toisella olkapäällä paras vaihtoehto kenellekään, (ehkä ei). Tässä on vain malliesimerkki siitä, miten puku ja vartalomalli eivät sovi yhteen. Lopputulos on, että kumpikaan ei ole erityisen edukseen. Tällainen valuva, vartalonmyötäinen malli vaatisi solakamman vyötärön tai kunnon alusvaatteet. Tällaisenaan lopputulos on varsin alaston. Tätä ihmistä olisi pukenut ryhdikkäämpi kangas ja harkitumpi leikkaus. Tarja Cronberg ei ole Samantha Jones.
Nähtyäni Miran luomuksen olin hetkellisesti sanaton. Sen jälkeen aloin pohtia, mitä on mahtanut liikkua suunnittelijan päässä tätä tehdessä. Positiivista on se, että turkoosi ja musta pukevat Miraa erinomaisesti. Kaikki muu sitten... mistähän aloittaisi. Leikkaus on jokseenkin outo. Ensinnäkin tuollaiset kivat kurkistusaukot rintamuksessa olivat muistaakseni muotia joskus 90-luvun alkupuolella. Tässä puvussa kolo edessä ei lisää viehättävyyttä millään tavalla. Kaulassa on liikaa tavaraa, kauluri saa naisen näyttämään siltä, että on kuristumaisillaan ruusukkeisiin. Hihaton malli tekee naisellisesta vartalosta pötkylän. Etiketin mukaan helma on edestä liian lyhyt, ja helman rimpsut kilpailevat turhaan huomiosta kaulan ruusukkeiden kanssa. Enkä jaksa ymmärtää, miksi kaiken tämän päälle on ladattu Minna Parikan kengät ja laukku, jotka ovat kyllä sinänsä pirtsakkaat, mutta nähty miljoona kertaa joka paikassa. Yhtä hyvin tähän olisi voinut ydistää Louis Vuittonin logolaukun, ja vaikutelma olisi ollut yhtä omaperäinen. On tietysti asiallista, että itsenäisyyspäivänä nostetaan esiin kotimaista, mutta olisi kai sieltä mallistosta löytynyt joku muukin vaihtoehto, kuin se kaikkein kulunein. 
Sitten tämä viimeinen. Epäilen että kotona idea läpinäkyvästä korsetista tuntui erinomaiselta, mutta lopputulos on pielessä. Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä ovat arvokkaat juhlat. Paljas maha ei mielestäni kuulu sinne. Musta pukee Anna-Leenaa ja kokonaisuus on sinänsä kunnossa, mutta aika ja paikka ovat puvulle väärät. Puvun yläosa muistuttaa niin paljon alusvaatetta, että se sopisi paremmin makuuhuoneeseen kuin iltapukujuhliin. Tämä on tyypillinen moka hienoissa juhlissa: puvuilla haetaan seksikkyyttä ilmeisesti siinä pelossa, että muuten näyttää tylsältä. Mutta paljastavuus ei ole mikään seksikkyyden mittari, ja toisekseen eleganssi ja ylenpalttinen seksikkyys eivät välttämättä edes kuulu yhteen. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti