Vaatekaapin karsinta, osa IX: vyöt

Aika ajoin on hyvä luoda katsaus asusteisiin, jotka omistaa. Tällä kertaa zoomaamme vöihin, etenkin niihin, joiden on aika muuttaa ulos vaatekaapista. Vyöt eivät yleensä vie paljon tilaa, joskin niiden säilyttely voi olla hankalaa. Muun muassa siitä syystä valikoimaa on käytännöllistä silloin tällöin karsia. Lähtölaskenta alkaa seuraaville yksilöille:

• Liian lyhyet vyöt. Niitä ei nimittäin voi käyttää. Enkä usko että yksikään vyö motivoisi ketään laihduttamaankaan, lähinnä vaikutus lienee päinvastainen. Liian pitkiä ei sen sijaan kannata suoralta kädeltä heittää pois, sillä suutarilla voi olla ratkaisu ongelmaan. 
• Kaikki muovista valmistetut vyöt. Muovi ei ylipäätään kuulu täydelliseen vaatekaappiin juuri missään muodossa. Jos vyön tunnistaa muoviksi, se kuuluu korkeintaan barbien vaatevarastoon. 
• Rispaantuneet, virahtaneet, muuten risat. Jos vyö on keinonahkaa, se saattaa alkaa rispaantua reunoista. Seurauksena on aika kauhean näköisiä valkoisia lankoja, jotka harottavat vyön reunoilta. Myös vyöt jotka ovat venyneet tai muuten kulahtaneet pois alkuperäisestä muodostaan kannattaa laittaa pois. Ajan patinoima nahkavyö on asia erikseen, se näyttää sopivasti rokkihenkiseltä farkkujen kanssa yhdistettynä.
• Valkoiset niittivyöt. Tämä menee niiden niiden korkeakorkoisten varvastossujen kanssa samaan kategoriaan. Jos olet jossain epähuomiossa sattunut tällaisen hankkimaan, neuvon hankkiutumaan siitä eroon välittömästi. Mikään ei aiheuta pahempia pissis-väristyksiä kuin valkoinen niittivyö. Jos niittivyö on pakko olla, niin ainoa järkevä väri on musta. 

Usein vyökokoelma sisältää sinänsä hyväkuntoisia ja asiallisia vöitä, jotka vain ovat värinsä tai mallinsa puolesta vanhanaikaisia tai muuten epäsopivia. Niitä kannattaa laittaa silloin tällöin kierrätykseen tai vintille kestosäilytykseen pois tilaa viemästä. 

Iron Woman

Silittäminen kuuluu olennaisena osana vaatehuoltoon. Tarvittavat välineet ovat nopeasti lueteltu:

• Kunnollinen silitysrauta, jossa on höyryominaisuus. Kevyttä rautaa on helpompi käsitellä, mutta raskaammalla tulee parempaa jälkeä. Hintahaitari on laaja, mutta silitysrauta on silitysrauta hinnasta riippumatta. Lähinnä kyse on siitä, millaisia ekstroja rautaansa haluaa: erkoispitkää johtoa, turvakytkintä, puhdistusohjelmaa jne. Tärkeintä on että pohja luistaa ja rauta on käteen hyvä. 
• Riittävän iso silityslauta. Pinta-ala helpottaa isojen vaatteiden silitystä. Vanhasta rispaantuneesta laudasta saa taas kelvollisen, kun siihen ostaa uuden päällisen vaikkapa Etolasta. 
• Tilpehöörit: sumutinpullo on kätevä apu kovin ryppyisten vaatteiden silityksessä. Harsokangas puolestaan on tärkeä apu arkojen kankaiden silityksessä. Tavallinen vauvojen harso toimii erinomaisesti. Muista pestä harsoakin silloin tällöin. 

Silittäessä pätee sama sääntö kuin pesussakin: periaatteessa kannattaa uskoa, mitä lapussa sanotaan. Luonnonkuidut kestävät kuumempia lämpötiloja kuin keinokuidut, paitsi silkki, jota pitää kohdella hellävaraisesti. Kaikkia keinokuituja ei voi silittää ollenkaan, tai korkeintaan harsokankaan läpi. Sen sijaan puhdasta puuvillaa sekä pellavaa voi silittää kolmella pisteellä. Pellavan ohjeessa lukee yleensä kaksi, mutta itse olen huomannut sen kestävän kuumempaakin. Kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi testata ensin varovaisesti näkymättömään paikkaan.

Kiinnitä huomiota myös kankaan jousto-ominaisuuksiin, sillä lämpö heikentää elastaania. Älä silitä painokuvien, paljettien tai muiden koristeiden päältä. Ne saattavat mennä kuumuudesta pilalle, ja toiseksi terävät osat voivat naarmuttaa raudan pohjaa. Jos epäilet kankaan silityksen kestävyyttä, silitä nurjalta puolelta. 

Paitapuserot silitetään oikeaoppisesti niin, että silittäminen aloitetaan pienistä osista. Ensimmäiseksi kaulus, kalvosimet ja niskan kappale. Sen jälkeen hihat ja lopuksi etu- ja takakappaleet. Tällä tavalla hankalat paikat on silitetty ensin, eivät isot pinnat rypisty uudelleen pienten kanssa nyhrätessä. 

Prässihousujen kanssa pitää olla tarkkana, etteivät prässit ala kiemurrella holtittomasti. Sivusaumojen tulee olla täsmällisesti päällekäin, jotta prässi tulee oikeaan kohtaan. Tätä helpottaa, jos saumat silittää ensin auki nurjalta puolelta, jolloin ne asettuvat hyvin kohdakkain. Hankalimmissa tapauksissa voi käyttää nuppineuloja apuna, jolloin kangas pysyy paikallaan. Silitä myös taskut litteiksi sisäpuolelta, jolloin housut laskeutuvat kauniisti päällä. 

Tavoitteet vastaan lupaukset

Uutena vuonna on tapana tehdä lupauksia mutta mielestäni tavoitteiden asettaminen on paljon motivoivampaa. Lupauksissa on se vika, että ne jäävät usein varsin irrallisiksi heitoiksi. Sitten kun lupaukset jäävät toteuttamatta, on lopputuloksena vain hönö olo. Hyvin asetettu tavoite on sen sijaan selkeä, riittävän yksityiskohtainen ja jotenkin mitattavissa tai todennettavissa. Esimerkiksi "tavoiteenani on pitää tänä vuonna enemmän hameita" on vielä aika epämääräinen. Sen sijaan "tavoitteenani on hankkia ainakin yksi hame sekä talvi- että kesäkäyttöön ja pitää niitä vähintään kerran kuukaudessa" on huomattavasti selkeämpi ja helpompi toteuttaa. 

Jos vaatekaappiaan haluaa kohentaa uuden vuoden tavoitteiden avulla, hyvä ajatus on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Sen sijaan että päättäisi uudistaa kaapin koko sisällön kannattaa ehkä ennemmin kehittää sitä heikointa lenkkiä, josta ongelmat yleensä kumpuavat. Onko se soveliaiden ja siistien alusvaatteiden puute, aikansa elänyt neulekokoelma vai luvattoman huonolla hoidolla ollut kenkävarasto? Mieti mikä valitsemassasi kohdassa mättää, ja muotoile sitten tavoite edellä mainittujen suuntaviivojen mukaan. Hyvä tavoite ohjaa omaa tekemistä missä asiassa tahansa, joten miksei sitten vaatekaapin uudistamisessa.

Olen muotoillut tälle blogille muutaman tavoitteen tälle vuodelle:

• päivityksiä tulee jatkossa vähintään yksi postaus viikossa, ellei toisin ilmoiteta. 
• Kirjoitan kaikista coming up -aiheista
• pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin, ellei niiden määrä yhtäkkiä paisu valtaisaksi (no tuskin paisuu)
• kirjoitan toiveaiheista, jos joku sellaisia esittää

Kun eleganssi kohtaa arkipäivän

Täydellisen vaatekaapin tavoitteena on, että ottipa sieltä yllensä mitä tahansa, aina onnistuu näyttämään jokseenkin tyylikkäältä. Tietenkin tilanteeseen sopivalla tavalla -  ei ole tarkoitus, että viikonloppuisinkin keikuttaisiin kotona korkokengät jalassa. Tyylikkyys tilanteessa kuin tilanteessa olisi hienoa, mutta usein arkipäivän realiteetit tulevat vastaan. On monia tilanteita, joissa ei niin usein ehdi tai yksinkertaisesti jaksa välittää, miltä oikein näyttää.

Liikuntaharrastukset ovat ensimmäinen esimerkki. Ei ole mitenkään tavatonta, että salivarustus koostuu ensisijaisesti hylätyistä vaatekappaleista: vanhat alusvaatteet, ilmaiseksi saatu t-paita ja niin edelleen. Toinen hyvä esimerkki on ne kotoisat elokuvaillat, jolloin mukavuus ratkaisee. Silloin poikakaverin pyjamahousut ja virahtanut mutta ah niin pehmeä toppi houkuttavat kummasti. 

Lopullinen kysymys onkin siinä, onko sillä väliä? Haittaako ketään, jos vetää salilla vanhoissa romppeissa, kun muutenkin näyttää epäedustavalta? Ja kenelle se kuuluu, millaisissa tamineissa sitä kotisohvallansa löhöää? Käytännölliseltä kannalta ei sillä varmaan mitään väliä olekaan. Salilla on tarkoitus kasvattaa lihasta  eikä esiintyä muille, ja kotona neljän seinän sisällä saa tietysti jokainen pitää mitä haluaa. Ei siis ole syytä tuomita ketään, joka mieluiten nukkuu maailman suurimmassa mainospaidassa, koska se vaan on niin mukava. Varsinkin jos jättimainos on myös nukkumisseuralle ok. 

Mutta toisaalta, mikä estää välillä panostamasta arkeenkin? Jos sen virahtaneen mainospaidan tilalle hankkii sopivan tilaisuuden tullen kauniin ja miellyttävän oloasun, eikö se tuo hieman enemmän hyvää mieltä tavalliseenkin iltaan? Salilla voi toki hiihdellä missä kamppeissa huvittaa, mutta tarkoituksenmukaiset treenivaatteet ovat päällä paljon miellyttävämmät kuin ne vanhat t-paidat. Kaunis voi olla käytännöllistä ja tyylikäs tarkoituksenmukaista. Asut, joita juuri kukaan ei näe, eivät välttämättä ole hankintalista kärkipäässä. Mutta jos joskus sattuu hyvä tilaisuus hemmotella itseään, miksi ei panostaisi sellaisiin vaatteisiin, jotka yleensä ovat jotain jämäluokkaa? Arkipäivän luksus on silloin tällöin enemmän kuin paikallaan. 

Mineraalimeikit ja matkustaminen

Jos käytät mineraalimeikkejä, jotka ovat puuterimaisessa muodossa, teippaa pakkauksen reiät umpeen ennen kuin matkustat. Käytän Bare Escentuals -mineraaleja, ja ainakin kyseisen merkin pakkaukset ovat kaikkea muuta kuin tiiviitä. Joten koska tämä tuli nyt itse kantapään kautta opeteltua, niin ajattelin jakaa vinkin teidänkin kanssa. Jos vaikka joku toinen säästyisi samalta hermoromahdukselta ja sotkulta. 

Villapaidat kuosiin

Huom: lisäsin vielä loppuun pari lausetta silittämisestä.

Villa on kiitollinen materiaali siksi, että se ei vaadi kovin tiheää pesua. Tuuletus ulkoilmassa raikastaa neuleen käytön jälkeen. Likaantumista hidastaa myös se, että neuletta puetaan harvoin suoraan iholle. Villan alla pidettävä t-paita, toppi, tai aluspaita pitää ihon tuottaman talin ja villan erillään toisistaan. Ajoittain pesu on kuitenkin paikallaan. Jos haluaa pelata varman päälle, pesula hoitaa homman tehokkaasti. Toinen vaihtoehto on pestä neule itse käsin. Jälkimmäinen vaihtoehto on tietysti työläämpää, mutta se on myös halvempaa ja lisäksi hellävaraisempaa etenkin kalliille neuleille. Liian tiheät pesulavierailut muuttavat villan kovaksi ja karkeaksi.

Käytä villavaatteiden pesuun aina niille tarkoitettua pesuainetta. Villa pestään aina kädenlämpöisessä vedessä. Yli 40 asteinen vesi saa aikaan huopaefektin, ja lisäksi vaate luultavasti kutistuu reippaasti. Pese vaate varovasti puristellen. Älä nostele tai hankaa. Villa venyy märkänä ja hankaaminen tuottaa jälleen huopatossuja. Villan "suomut" avautuvat vedessä ja hankaaminen saa kuidut takertumaan toisiinsa, minkä seurauksena neule vanuttuu. Huuhtele neule useassa vedessä samassa lämpötilassa kuin pesuvesi. Neule on puhdas, kun huuhteluveteen ei enää irtoa pesuainetta. Viimeiseen huuhteluveteen kannattaa lisätä hieman huuhteluainetta, mikä ehkäisee sähköisyyttä ja tekee kuidusta pehmeän. 

Kuivaaminen tapahtuu yhtä hellävaraisesti kuin pesukin. Ohuimmat ja hienoimmat neuleet asetellaan paksun pyyhkeen päälle tasaiselle pinnalle, jonka jälkeen neule rullataan varovasti pyyhkeen sisään. Pakettia puristellaan lempeästi, rullataan auki ja sama toistetaan tarvittaessa uudella pyyhkeellä. Tämä menetelmä kuivaa suurimman osan vedestä, jonka jälkeen neule jätetään pyyhkeen päälle kuivumaan ilmavaan paikkaan. Samalla vaate oiotaan muotoonsa, jolloin se kuivuu sileäksi. Älä koskaan ripusta villaneuletta narulle tai väännä sitä kuivaksi! Lopputuloksena on ainoastaan virahtanut ja muodoton vaatekappale. Rumpukuivain on villalle liian kovakourainen. Älä myöskään kuivata villaa auringossa, sillä materiaali haalistuu herkästi.

Jos pesuohje sallii konepesun, valitse koneen villapesuohjelma, äläkä tunge konetta täyteen. Pese ainoastaa saman väriset neuleet keskenään värivahinkojen välttämiseksi. Käsi- ja konepesun yhdistelmä nopeuttaa prosessia myös: voit suorittaa varsinaisen pesun käsin, mutta lingota koneessa alhaisella nopeudella, mikäli villapaita kestää sen. Konelinkous tekee kokemukseni mukaan neuleista ihanan pörheitä, mutta liian lämmin vesi saattaa myös kutistaa neuleen. 

Villapaidat kannattaa säilyttää mahdollisimman väljästi hyllylle viikattuina. Jos pinoaa kovin monta neuletta päällekäin, alimmaisilla on vaara littaantua ja muuttua ummehtuneiksi. Pitkään vaatepuulla riippuva neule puolestaan saattaa venyä. Säännöllinen tuulettaminen ja pesu ovat tärkeitä, sillä koit ja muut ötökät pitävät nimenomaan likaisesta villakuidusta. 

EDIT: Silittäminen tapahtuu aina miedolla lämmöllä, vaate nurinpäin käännettynä ja harsokankaan läpi. Höyryä voi käyttää. Jos villapaitaa silittää ilman välikangasta ja oikealta puolelta, vaarana on että kuidut menevät lyttyyn ja vaate muuttuu kiiltäväksi. 

Villapaidat ja neuleet muodostavat monen vaatekaapin selkärangan talvikausina. Siispä niistä kannattaa pitää hyvää huolta!

Fly me to the moon

Olen viime vuoden aikana matkustanut poikkeuksellisen paljon. Lensin reilusti yli kymmenen kertaa, joten omakohtaista kokemusta kätevästä lentovaatetuksesta on kertynyt. En enää lähde koneeseen ilman kahta vaatekappaletta, jotka ovat 1. lentosukat ja 2. pashmina. 

Mitä pidempi lento, sitä tärkeämmät sukat ovat. Etenkin jos matkustaa budjettiosastolla, jossa jalkojaan ei pääse oikomaan kunnolla. Lyhyet matkat (n. 1 tunti) menevät ilmankin, mutta sitten kun ylitetään meriä ja mantereita, lentosukat helpottavat oloa merkittävästi. Parhaan hyödyn niistä saa, jos lento on niin aikaisin, että sukat voi vetää jalkaan ennen kuin nousee sängystä ylös. Omani ovat polvipituiset, mutta tiedän, että esim. raskaana oleville tehdään reiteen saakka ulottuvia tukisukkia. Sukat tuntuvat miellyttävän napakoilta, vähentävät turvotusta ja ennen kaikkea ne vähentävät riskiä saada veritulppa pitkillä lennoilla. Lentosukkia voi muuten käyttää arkenakin, esimerkiksi sellaisina päivinä kun tietää joutuvansa seisomaan paljon.

Pashminan hyödyistä pitäisi varmaan tehdä oma postaus, kun kerran hehkutan aiheesta vähän väliä. Lentokoneessa iso, pehmeä hartiahuivi on kuitenkin aivan korvaamaton. Se lämmittää, toimii peittona tai sen voi kääriä tyynyksi pään alle. Koneiden viltit ja tyynyt eivät yleensä ole kovin miellyttäviä, joten omaan pashminaan on ihana kääriytyä. Pashmina menee pieneen tilaan, sillä se mahtuu jopa hieman tilavampaan käsilaukkuun helposti. Hartioille kääräistynä se tuo asuun huoletonta eleganssia koneesta poistuttaessa. Puhumattakaan siitä, että samaa huivia voi tietysti käyttää myöhemmin perillä kaikkien muidenkin vaatteiden kanssa.

Näiden välttämättömyyksien lisäksi asu on vapaa. Mitä pidempi lento, sen tärkeämmäksi mukavuus muodostuu. Toisin sanoen pillifarkut eivät ehkä ole se ykkösvaihtoehto. Suosi mahdollisimman saumattomia vaatteita ja hengittäviä materiaaleja. Helposti riisuttavat kengät nopeuttavat etenemistä turvatarkastuksessa (ainakin USAssa kengät läpivalaistaan joka kerta) ja koneessakin voi olla kiva potkaista kengät pois jalasta. En henkilökohtaisesti kannata verkkareissa haahuilua lentokentillä. Jos lento on niin pitkä, että lökärit ovat ainoa vaihtoehto, ne ehtii käydä vaihtamassa asiallisempiin vaatteisiin ennen laskeutumista.