Get down, real down

Paukkupakkasilla untuvatakki on ässä. Luonnon oma eristysmateriaali on lämmin ja kevyt päällä. Untuvutakin pinta on useimmiten jonkinlaista mikrokuitua, joka mm. hylkii kosteutta. Untuvutakeissa on yksi huono puoli - nimittäin michelinukko-efekti. Sen voi välttää kiinnittämällä takkia hankittaessa huomiota muutamiin seikkoihin. 

Untsikoita eivät suinkaan kaikki ole samaa mallia. Michelin-vaikutelman välttää parhaiten, kun valitsee takin jossa on selvästi leikattu vyötärö. Aivan suoraan leikattu pitkä untuvatakki saa ihmisen muistuttamaan pystyssä vaeltavaa toukkaa. Vyötäröltä istuvampi malli tai vaihtoehtoisesti vyö takin päällä hälventää tätä vaikutelmaa. Jos rohkeutta riittää, takin päällä voi kokeilla esim. leveää nahkavyötä näyttävällä soljella. Kapeat ja kevyet vyöt pelkästään  hukkuvat untsikan uumeniin.

Kaupunkikäyttöön tarkoitettu takki on parhaimmillaan hieman pidempänä. Helman tulisi yltää ainakin pepun alle, mutta mielellään vaikka polviin saakka. Ensinnäkin lämpövaikutus on merkittävästi parempi ja takki on helpompi yhdistellä tunikoihin jne. Jos pidät etupäässä hameita, valitse takki jonka helma ylettyy peittämään hameenhelman. Toiseksi vyötärömittaiset toppatakit tekevät yläkropasta väistämättä pallomaisen. Laskettelu- ja vaellusvaatteet ovat sitten erikseen, ja niissä lyhyempi malli on järkevä valinta. 

Itse suosin untuva- ja toppatakeissa muita värejä kuin mustaa. Mustia takkeja on yleensä kaapit muutenkin täynnä, ja on mukavaa erottua massasta jollain muulla värillä. Pidän myös untuvatakeista, joissa on huppu ja kunnon kaulus. Koska vaatetta on muutenkin tarkoitus pitää erityisen kylmällä säällä, voi ominaisuudet saman tien valita siten että ne edesauttavat lämpimänä pysymistä. 

Aidon untuvan voi pestä koneessa 30 asteessa hienopesuohjelmalla. Vetoketju kiinni ja takki nurinpäin. Untuvalle suositellaan omaa erikoispesuainetta, mutta myös nestemäistä hienopesuainetta voi käyttää. Tavallista pesuainetta annostellaan noin kolmasosa normaalista määrästä. Pese untuva väljässä vedessä, älä laita koneeseen samalla muita vaatteita. Linkous voidaan tehdä täydellä teholla, jotta takki tulisi mahdollisimman kuivaksi. Kuivattele ilmavassa paikassa tai rummussa mahdollisimman alhaisessa lämpötilassa. Tarkempia pesuohjeita löytyy täältä.

Pitäkää ihmiset päähinettä!

Ulkona on liki 20 astetta pakkasta, ja siitä huolimatta kaduilla viilettää jos minkälaista kulkijaa paljain päin. Tiesittekö, että kehon lämmöstä 30% haihtuu pään kautta? Toisin sanoen vaikka yllä olisi villahousut ja turkki, niiden lämpöhyöty on vain 70% jos päähine puuttuu. Näen paljaassa päässä pakkasella ainoastaan yhden hyödyn; kampaus ei mene lyttyyn. Sen sijaan kampaus saattaa kyllä mennä tuulessa sekaisin tai kastua lumesta. Näistäkin pelastaisi kunnon päähine. Onneksi valinnanvaraa riittää:

Pipot ja myssyt voivat olla aivan tyylikkäitä talvipäähineitä. Etenkin jos jättää sen 80-luvulta periytyneen mainospipon kaappiin. 

Plussat: värivalikoima on laaja, malleja ja materiaaleja riittää joka lähtöön. Lämmittää korvia ja otsaa. Helppo sujauttaa sisällä taskuun tai laukkuun. 

Miinukset: voi lytätä kampauksen tai tehdä hiukset sähköisiksi. 

Huopahatut ovat klassinen vaihtoehto, joissa riittää myös valinnanvaraa. Tarjolla on kaikenlaista kapealierisestä fedorasta herrainhattuihin ja näyttäviin lierihattuihin. 

Plussat: hellävaraisempi hiuksille. Etenkin villakangastakkien kanssa klassinen vaihtoehto.Tosin esim. fedora on nuorekas valinta, joka tuo tylsään talvitakkiin sähäkkyyttä. Tuo persoonallisuutta asuun. Pitää tuulta. 

Miinukset: vaatii kantajaltaan tiettyä itsevarmuutta ja vakiintunutta tyyliä, jottei vaikutelma ole vanhanaikainen. Jättää joskus korvat paljaaksi. Hankalampi säilyttää kuin pehmeät päähineet. 

Baskeri on toinen klassinen vaihtoehto, jonka hyvä puoli on valikoima värien ja materiaalien suhteen. Miinuksena korvat jäävät paljaaksi, eikä baskeri sovi kaikkien kasvojen malliin. 

Huivit, huput jne. ovat käteviä, rentoja ja monipuolisia vaatekappaleita, joiden kieputtelussa on lähinnä oma luovuus rajana. Jos perinteinen hattu tuntuu vieraalta, suosittelen tätä vaihtoehtoa. 

Plussat: Huivin voi sitoa niin, ettei kampauskaan kärsi liikoja. Huivilla saa helposti väriä synkkään kokonaisuuteen. Helppo säilyttää, huiveja voi vaihdella asujen mukaan. Suojaa myös kasvoja viimalta.

Miinukset: Kovin väljästi kietaistu huivi ei hirveästi lämmitä, mutta tilannetta voi parantaa lisäämällä korväläpät huivin alle. 

Muitakin vaihtoehtoja löytyy. Päähine viimeistelee asun sen lisäksi että se pelastaa jäätymiseltä ja lisää yleistä mukavuuttaa merkittävästi. On aivan hassun näköistä, kun ihminen on topannut itsensä kaulasta alaspäin huolella, mutta pää keikkuu paljaana. 

Linnanjuhlat - ei näin

Linnan juhlat aiheuttavat joka vuosi käsittämättömän kommenttishown iltapäivä- ja naistenlehdistössä. Blogimaailmassa havaintojeni mukaan vähemmän, mikä on mielenkiintoista. Luulisi monilla olevan näkemys siitä, kuka onnistui ja kuka ei. Ei silti että asialla olisi niin hirveästi merkitystä, niin kauan kun puku noudattaa hyviä tapoja. Olen monena vuonna huomannut, että tyylikkäimmät pukeutujat ovat suurelle yleisölle tuntemattomia vanhempia leidejä, jotka osaavat valita juuri itselleen sopivat värit, mallit ja leikkaukset, eikä etiketistä tingitä tippaakaan. Sitten on joka vuosi niitä luomuksia, jotka ovat epäilemättä paperilla näyttäneet tosi hienoilta. Alla muutama esimerkki niistä ei-niin-onnistuneista asuvalinnoista. 

Tässä puvussa on se vika, että se on kantajalleen aivan väärä. En ota nyt kantaa siihen, onko harmaan ja kullan värinen jättirusetti toisella olkapäällä paras vaihtoehto kenellekään, (ehkä ei). Tässä on vain malliesimerkki siitä, miten puku ja vartalomalli eivät sovi yhteen. Lopputulos on, että kumpikaan ei ole erityisen edukseen. Tällainen valuva, vartalonmyötäinen malli vaatisi solakamman vyötärön tai kunnon alusvaatteet. Tällaisenaan lopputulos on varsin alaston. Tätä ihmistä olisi pukenut ryhdikkäämpi kangas ja harkitumpi leikkaus. Tarja Cronberg ei ole Samantha Jones.

Nähtyäni Miran luomuksen olin hetkellisesti sanaton. Sen jälkeen aloin pohtia, mitä on mahtanut liikkua suunnittelijan päässä tätä tehdessä. Positiivista on se, että turkoosi ja musta pukevat Miraa erinomaisesti. Kaikki muu sitten... mistähän aloittaisi. Leikkaus on jokseenkin outo. Ensinnäkin tuollaiset kivat kurkistusaukot rintamuksessa olivat muistaakseni muotia joskus 90-luvun alkupuolella. Tässä puvussa kolo edessä ei lisää viehättävyyttä millään tavalla. Kaulassa on liikaa tavaraa, kauluri saa naisen näyttämään siltä, että on kuristumaisillaan ruusukkeisiin. Hihaton malli tekee naisellisesta vartalosta pötkylän. Etiketin mukaan helma on edestä liian lyhyt, ja helman rimpsut kilpailevat turhaan huomiosta kaulan ruusukkeiden kanssa. Enkä jaksa ymmärtää, miksi kaiken tämän päälle on ladattu Minna Parikan kengät ja laukku, jotka ovat kyllä sinänsä pirtsakkaat, mutta nähty miljoona kertaa joka paikassa. Yhtä hyvin tähän olisi voinut ydistää Louis Vuittonin logolaukun, ja vaikutelma olisi ollut yhtä omaperäinen. On tietysti asiallista, että itsenäisyyspäivänä nostetaan esiin kotimaista, mutta olisi kai sieltä mallistosta löytynyt joku muukin vaihtoehto, kuin se kaikkein kulunein. 

Sitten tämä viimeinen. Epäilen että kotona idea läpinäkyvästä korsetista tuntui erinomaiselta, mutta lopputulos on pielessä. Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä ovat arvokkaat juhlat. Paljas maha ei mielestäni kuulu sinne. Musta pukee Anna-Leenaa ja kokonaisuus on sinänsä kunnossa, mutta aika ja paikka ovat puvulle väärät. Puvun yläosa muistuttaa niin paljon alusvaatetta, että se sopisi paremmin makuuhuoneeseen kuin iltapukujuhliin. Tämä on tyypillinen moka hienoissa juhlissa: puvuilla haetaan seksikkyyttä ilmeisesti siinä pelossa, että muuten näyttää tylsältä. Mutta paljastavuus ei ole mikään seksikkyyden mittari, ja toisekseen eleganssi ja ylenpalttinen seksikkyys eivät välttämättä edes kuulu yhteen. 

Suutari auttaa - yleensä

Kenkien ikä pitenee hyvällä hoidolla. Suutari voi pelastaa monet vaurioituneet kengät uuden veroisiksi. Vaikka suutari onkin erinomainen investointikohde, aivan kaikkea ei kannata korjauttaa. Ennen kuin kiikuttaa kovia kokeneet kenkänsä ammattilaiselle, voi miettiä kannattaako investointi. Miten laadukkaista kengistä on kyse? Onko kyseessä laatupari, vai alennuksesta napatut massatuotanto halpikset? Jos materiaali ei alunperinkään ole aitoa nahkaa ja hintakin oli vain kympin, korjaustyö ei ehkä ole kovin kannattava vaihtoehto. Ylipäätään jos suutari maksaisi enemmän kuin kengät alunperin, voi investoinnin järkevyyttä harkita. 

Toinen kysymys on, pystyykö vaurioita ylipäätään korjaamaan. Yllättävän monia asioita voi, mutta esimerkiksi revennyttä materiaalia on lähes mahdotonta saada uuden veroiseksi. Kokemuksesta on myös todettava, että repsahtaneet korot voi korjata, mutta erittäin todennäköisesti korjaus kestää vain väliaikaisesti, ennen kuin rakenne pettää uudelleen. Pahasti tahriintunutta silkkiä ei saa uudelleen puhtaaksi, mutta kengät voi värjätä tummiksi, jolloin tahratkin - ehkä - peittyvät. 

Sitten on joukko kenkiä, joita itse en lähtisi edes viemään suutarille. Ensinnäkin suurin osa varvastossuista ja läpsyistä on kertakäyttökamaa. Nämä kannattaa pitää loppuun ja ostaa sitten uudet. Ohuet pohjat ja synteettiset materiaalit yhdistettynä usein halpaan hintaa ei ole suutarin väärti. Espadrillot kuuluvat läpsyjen kanssa samaan sarjaa. Toinen kategoria on lenkkarit ja vastaavat tossut. Kun lenkkarit ovat menneet lyttyyn, niitä ei voi enää pelastaa. On jalalle ystävällisempää ostaa uudet kunnolliset. Nahkatossujen ulkonäköä voi freesata esim. vaihtamalla puhtaat nauhat ja lankkaamalla. Lisäksi halvat, kangaspintaiset juhlakengät tuskin tulevat uuden veroisiksi, jos pinta on pilalla. 

Sen sijaan seuraavissa tilanteissa suutari on kelpo apu:

• Pohjat ja korot. Nahkapohjat voi pohjituttaa kumisiksi, mikä lisää käyttömukavuutta ja kenkien ikää. Siten voi myös korjata kuluneita nahkapohjia kuntoon. Korkolaput kannattaa vaihtaa aina edellisten kuluessa. Suutari voi myös (tietyissä rajoissa) siistiä korkoja, joiden päällys on rispaantunut. Kuten aiemmin totesin, "lauenneet" korot voi raudoittaa uudelleen, mutta lopputulos ei välttämättä ole ikuinen. Mutta halpojenkin kenkien ikää kannattaa pidentää uusilla korkolapuilla, jos kengissä ei muuten ole mitään vikaa.
  
• Vetoketjut. Kannattaa ainakin tarkistaa, onnistuuko ketjun vaihtaminen
  
• Liian tiukat tai löysät saappaan varret. Yleensä liian löysiä on mahdollista kaventaa, tiukkoja taas venyttää tai leventää.
  
• Purkaantuneet ompeleet. Yleensä korjattavissa.
  

Tyylipisteitä

Muistan kun joskus varhaisteininä luin naistenlehdestä pomminvarman ohjeen tyylikkääseen pukeutumiseen. Ideana oli laskea asukokonaisuudelle pisteitä tietyn kaavan mukaan. Jokaisesta vaatekappaleesta tuli yksi piste, jokaisestä väristä tai kuviosta yksi ja kaikista asusteista yksi. Lisäksi kaikista huomiota herättävistä yksityiskohdista, kuten isosta vyönsoljesta tai turkiskauluksesta annettiin myös yksi ylimääräinen piste. Sitten laskettiin pisteet yhteen, ja jos loppusumma ylitti (muistaakseni) 8 pistettä, tyylikkyyden raja oli ylitetty.

Nyt systeemi naurattaa, mutta muistan kuinka vaikuttunut olin 12 vuoden iässä - tyylikkyys oli mahdollista saavuttaa yksinkertaisella laskutoimituksella! Niinpä laskin pisteitä vakavana ja huolestuin, jos pisteitä tuli liikaa. Onneksi oma maku ja ymmärrys ovat kehittyneet noista ajoista. Menetelmä on vähän liiankin simppeli toimiakseen todella, mutta pöhköydestään huolimatta siinä piilee totuuden hiven. Eleganssi syntyy usein maltillisuudesta: ei sormuksia joka sormeen, ei kaikkia värejä samaan asuun, ei liikaa yksityiskohtia jotka kilpailevat huomiosta. 

Pistelaskusta voisi olla eniten hyötyä asusteita valitessa. Asusteet viimeistelevät kokonaisuuden, niillä saa helposti persoonallisen silauksen ja ne tekevät mahdollisesti tylsästä asusta kiinnostavan. Toisin sanoen asusteet ovat erinomaisen tärkeä osa kokonaisuutta. Niiden kanssa ei kuitenkaan pidä intoutua liikaa, sillä liiat asusteet vain syövät toistensa tehoa. Esimerkkejä: näyttävä printti + isot korut = liikaa. Korvakorut + rannerenkaita + kaulakoruja + sormuksia = Madonna circa '85. Tästä voisi vaikka tehdä oman postauksensa. Nyrkkisääntönä siis: when in doubt, leave it out.  

Sade ei pilaa päivää

Madame Dariaux'n mukaan sadesään eleganssi vaatii ainoastaan tyylikkään sateenvarjon. Hän osuu jälleen kerran naulan kantaan, joskin itse olisin valmis joustamaan tyylikkyyden kriteereistä hieman tätä ranskalaista ladya enemmän. 

Hyvä sateenvarjo todella pelastaa monta tilannetta sekä käytännöllisessä että visuaalisessa mielessä. Käytännöllisistä syistä hyvä varjo on riittävän iso ja käyrällä kahvalla varustettu. Pienet kokoontaitettavat ovat ihan paikallaan matkoilla ja tarpeen tullen käsilaukussakin, mutta kunnon kastumiselta pelastaa vain riittävän iso sateensuoja. Sateenvarjoja voi siis olla kahta kokoa. Tyylikkäin varjo on yksivärinen. Valitse väri joka sopii useimpiin takkeihin, joita käytät. Jos haluat piristää sadepäivää iloisella printillä, mitä rauhallisempi kuosi, sen parempi. 

Sateenvarjo on jälleen niitä pieniä yksityikohtia, joista eleganssi useimmiten koostuu. Terävät piikit, epämääräinen ja hatara mekanismi tai räikeät mainoslauseet kankaassa huutavat kaikki halpuutta ja huonoa laatua. Nupein huolitellut piikit ja tekstitön kangas kertovat laadusta. Tyylikäs sateenvarjo ei herätä huomiota hyvässä eikä pahassa.

Jos pidät sadetakista, hanki saman tien kunnollinen. Kertakäyttöiset läpinäkyvät kelmuviritelmät eivät varsinaisesti lisää yleistä tyylikkyyttä, vaan näyttävät siltä että kulkija on pukeutunut hedelmäpussiin. Jos onnistut löytämään kumisaappaat tai kalossit, jotka ovat muotoilultaan sirommat kuin perinteiset kontiot, niin hanki ihmeessä. Nokian perusmalli sopii sienimetsään mutta ei trenssin seuraksi kaupungille. Vähän sirommat kumpparit ovat sen sijaan erinomainen valinta rankkasateella, kun vain muistaa ottaa sisäkengät mukaan. Sisätiloissa siroinkin kumisaapas näyttää nimittäin oudolta. 

Lopuksi on vielä todettava, että hyvin hoidetut nahkajalkineet kestävät yleensä pientä sadetta vaurioitumatta. Poikkeuksen tekevät mokka ja nupukki (vesi pilaa pinnan), nahkapohjat (kastuessaan vaarassa mennä helpommin puhki) sekä juhlakengät (liian ohuet sietääkseen kosteutta). 

Nilkkaremmin anatomiaa

Nilkkaremmien sanotaan sopivan ainoastaan siromuotoisille jaloille. Tosiasiassa väite on varsin kapea-alainen, eikä ota huomioon sitä, että nilkkareimmeistäkin on olemassa runsaasti variaatioita. Tätä sääntöä ei tarvitse noudattaa orjallisesti siinä pelossa, että jalat näyttävät alimittaisilta  pökkelöiltä. Kyse on vain siitä, että löytää juuri omalle jalalle sopivat kengät.

Jos tavoitteena on pitkät ja linjakkaat sääret, nämä kengät ovat täydellisen väärä valinta! Pyöreä kärki vielä korostaa lattaa vaikutelmaa. Malli ei pue ketään.

Olennaista on, mihin kohtaan jalkaa remmi sijoittuu. Koska poikittainen suikale nahkaa tai kangasta vetää katseen puoleensa, kannattaa tarkkailla asettuuko remmi nilkan paksuimman vai ohuimman kohdan ympärille. Jos remmi jää liian alas ja ympäröi jalkaa nilkan paksuimmalta ja "luisimmalta" kohdalta, sillä toden totta on säärtä lyhentävä ja nilkkaa paksuntava vaikutus. Jos taas remmi kietoutuu ohuimman kohdan ympärille, vaikutelma on erilainen. 

Kaunis kenkä, haasteellinen nilkkaremmi. Leveä remmi katkaisee jalan visuaalisesti. Sopii pitkille säärille.

Usein juhlakengät ovat mustat, mutta muitakin vaihtoehtoja on! Musta tehostaa nilkkaremmin visuaalista vaikutusta vaaleaa ihoa vasten. Sen sijaan vaaleat tai metalliset värit ovat vähemmän huomiota herättäviä. Mitä paksumpi remmi, sitä selvemmin se katkaisee jalan. Toisaalta nilkkaremmin ei ole pakko olla rinkula jalan ympärillä, vaan variaatioita on muitakin, esim. t-malliset  nilkkaremmit. Ja tietysti on otettava huomioon korko: korkea korko muotoilee jalkaa, vaikka kengässä olisikin remmi. Koroton kenkä yhdistettynä nilkkaremmiin (näitäkin näkee) ei tee mitään pidentääkseen tai hoikentaakseen jalkaparkaa.

Monta hyvää ominaisuutta: vaalea väri, ohut ja tarpeeksi ylös asettuva remmi. Tämän tyyppinen nilkkaremmi sopii useimmille.

Jos siis haluat, että jalat näyttävät mahdollisimman pitkiltä, kannattaa mennä hyväksi todettujen linjausten mukaan ja valita edestä mahdollisimman avonainen malli ja korkeat korot, jotka luovat illusiota pitkistä sääristä. Jos et missään nimessä halua kiinnittää huomiota jalkoihisi, jätä nilkkaremmit kaupan hyllyyn. Keskittymällä pieniin yksityiskohtiin on mahdollista löytää juuri itselle sopivat nilkkaremmit.