It's a Wrap

Linnanjuhlat ovat ovella, joten on oivallinen hetki vaahdota hetki iltapukujen kantamisesta. Avonaiseen iltapukuun yhdistetään usein stoola tai saali. Useimmiten kyse on suorakaiteen muotoisesta kangaspalasta, joka on sävy sävyyn itse puvun kanssa. Usein stoola on ohuesta, kiiltävästä tai muuten juhlavasta kankaasta valmistettu. Kyseisen kangaskaistaleen ensisijaisina tehtävinä on asustaa varsinainen iltapuku, suojata mahdolliselta viileältä ilmalta ja kehystää hartioita naisellisesti. Joskus stoolaa käytetään naamioimaan vartalon heikkouksia; ihon arpia ja epäpuhtauksia taikka ei-aivan-täydellisiä käsivarsia. 

Stoolan kanssa ei riehuta ympäriinsä, vaan sitä kannatellaan elegantisti käsivarsilla ja käyskennellään ympäriinsä. Tätä ei kovin moni nykynainen  ole tajunnut, ja niinpä stoolalle kehitelläänkin mitä mielukuvituksellisempia säilytyspaikkoja.  Se tungetaan iltapuvun olkainten alle, missä kangas pysyykin kivasti paikallaan. Tai sitten se laitetaan niskan takaa, kainaloiden alta ja takaisin selän taakse, jossa kangas voidaan vetäistä kätevästi umpisolmuun. Pysyy hyvin poissa tieltä.Toinen uusiokäyttö on decolteen peittäminen. Liian avonainen iltapuku aiheuttaa epämukavan tunnelman, ja avonaisuutta pyritään peittämään saalin tai stoolan avulla. Lopputuloksena puvun miehustasta ei näy mitään, ja juhlija käyttää puolet illasta pakkoliikkeiseen kankaan nykimiseen. Ei, ei ja ei.

Tosiasia on, että stoolan kanssa ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään. Sitä kannatellaan käsivarsilla tai hartioilla, ja sen annetaan täydentää ja kehystää iltapukua. Jos et tunne oloasi mukavasi avonaisessa puvussa, valitse umpinaisempi malli. Jos stoola  on tiellä, vika ei ole vaatteessa, vaan siinä mitä olet tekemässä. Sen kanssa ei voi fiksata, organisoida, korjailla ja järkkäillä yhtään mitään. Tämän harjoitteleminen voi vaatia nykynaiselta hieman treenausta. Raaka totuus kuitenkin on, että täyteen iltapukuun pukeutunut nainen ei voi tehdä mitään muuta, kuin seisoa selkä suorana ja näyttää kauniilta. Jos haluat täydentää iltapukuasi stoolalla tai saalilla, pidä nämä asiat mielessä. Stoolan käytännöllinen merkitys on minimaalinen; sen ensisijainen tarkoitus on olla asuste samalla tavoin kuten hiuskoriste tai hyvin korkeat korot. Se hankaloittaa olemista mutta näyttää hyvältä. Hyväksy se, ja askel kohti eleganssia on jälleen otettu.

Talviasusteet

Täydellisen talvitakin seuraksi tarvitaan sopiva valikoima lämpimiä ja kivoja asusteita. 

Huivit ja kaulaliinat

Huivia valittaessa tärkein ominaisuus on kankaan väri. Huivit ja kaulaliinat tulevat aina lähelle kasvoja, joten on ensiarvoisen tärkeää valita vain sellaisia värejä, jotka saavat ihon hehkumaan. Omista parhaista väreistä valitaan sitten sellaisia, jotka sopivat myös takin sävyyn. Hehkutan usein aitojen materiaalien puolesta, mutta huivien suhteen asialla ei ole niin paljon merkitystä. Sen sijaan kaulahuiveilla voi leikitellä erilaisilla materiaaleilla, muodoilla ja tekstuureilla, jotka muuttavat takin ilmeen erilaiseksi. Kaulahuiveissa kannattaa pitää valinnanvaraa.

Ohut silkkihuivi on iholla äärimmäisen miellyttävä mutta vaatii yleensä käsinpesun. Polyester ei ehkä tuo samaa tunnetta luksuksesta, mutta sen voi heittää koneeseen muun pyykin mukana. Täyttä villaa olevat kaulaliinat ovat kaikista lämpimimpiä, mutta niiden peseminen on yhtä hankalaa kuin silkinkin. Muista puhdistaa usein käytössä olevat huivit säännöllisesti. Villalle riittää säännöllinen tuuletus ja pesu/pesula vähän harvemmin. "Käytetylle" tuoksahtavat huivit ovat ällöjä, joten huolehdi siitä että kaulaliinavarasto pysyy raikkaana.

Päähineet

Suuri osa ihmisen ruumiinlämmöstä haihtuu pään kautta, joten mitä kylmempi ilma, sitä tarpeellisempaa on pitää hattua. En tajua ihmisten vimmaa kulkea pää paljaana pakkasella. Ensinnäkin olo on epämukava, kun korvat, posket ja koko pää palelee viimassa. Toisekseen kokonaisuus näyttää naurettavalta, jos muuten on topannut itsensä kiireestä kantapäähän, mutta päälaki paistaa paljaana. Yhtä pöhköltä näyttäisi toppatakki yhdistettynä pikkukenkiin. 

Arkikäytössä pipo tai myssy on kätevä. Tupsuton ja yksinkertainen malli sopii kaupunkikäyttöön parhaiten, vauhdikkaammat versiot kannattaa jättää laskettelurinteeseen ja hiihtoladulle. Jos myssyt eivät miellytä, tilalle voi valita esim. baskerin, fedoran tai  huopahatun haluamassaan mallissa. Valinnanvaraa onneksi riittää. Voit kääriytyä villahuiviin tai valita vaikka teko- tai aidolla turkiksella reunustetun talvihupun. Olennaista on, että päähineen väri sopii ihonväriin ja sen malli kasvoihin.

Käsineet

Jokainen tyttö tarvitsee ainakin yhdet kauniit ja ehjät sormikkaat. Mieluiten samassa värissä kuin useimmiten käyttämäsi päähine. Nahkahansikkaat ovat ekstratyylikkäät, mutta niiden hankinnassa kannattaa olla huolellinen. Varo ostamasta liian pieniä nahkahansikkaita, sillä ne eivät juurikaan veny pituussuunnassa, ja liian pienet ovat kylmät ja ikävät päällä. Tarkista siis aina etukäteen, että sormet ovat hanskoissa tarpeeksi pitkät. Hyvin kylmällä säällä siistit lapaset tai rukkaset menevät myös. Pehmeä nahka on erittäin arka kosteudelle. Kastunut nahka muuttuu kuivuttuaan kovaksi koppuraksi. Jos näin on päässyt käymään, tavallinen käsirasva saattaa pelastaa tilanteen. Vedä käsineet käteen ja levitä rasva kuiten tekisit ilmankin käsineitä. Nahka imee rasvan ja muuttuu jälleen pehmeäksi. Rasvapitoinen apteekin rasva on parasta, sillä nahka imee itseensä myös hajusteet. 

Lopuksi pari sanaa koordinoinnista. Samaa sarjaa olevat asusteet luovat huolitellun ja selkeän  vaikutelman. (Paitsi jos kengät ja laukkukin ovat samaa LV-kuosia kuin hattu, hanskat ja huivi, kannattaa jo vähän rajoittaa.)  Jos et pidä hattua, koordinoi huivi ja hansikkaat. Muulloin päähine ja käsineet kannattaa valita samaa väriä, ja huivin kanssa voi sitten irroitella. Jos kaikki kolme ovat eri väriä, vaikutelma on helposti levoton. 

What to wear: USA vs. Finland

Täällä jenkeissä asuessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten eri tavoilla ihmiset pukeutuvat arkisin ja viikonloppuisin. Asun kaupungissa, jossa on iso "financial district" pilvenpiirtäjineen, ja keskustassa töissäkäyvät ihmiset pukeutuvat sen mukaisesti. Aamubussissa miehet ovat puku päällä, tai vähintäänkin suorat housut ja kaulupaita päällä. Naisilla on joko korkokengät tai sirot ballerinat, paljon koruja ja hiusten laittoon on selvästi käytetty aikaa enemmän kuin viisi minuttia. Sen tähden onkin hassua nähdä samat ihmiset viikonloppuisin, kun habitus on aivan toisenlainen. 

Viikonloppuisin amerikkalaiset pukeutuvat supermukavasti. Tämä tarkoittaa niin miehillä kuin naisillakin verkkareita, collegehousuja, huppareita, t-paitoja ja tietenkin lenkkareita tai varvastossuja. Tukka jätetään föönaamatta kohdalleen ja  kasvot meikkaamatta. Joskus ihmisiä on suorastaan vaikea tunnistaa, niin erilaisilta kaikki näyttävät. Tämä ilmiö on mielestäni aika hauska: arkena kuljetaan valittamatta 10 sentin koroissa oli sää mikä tahansa, ja viikonloppuna kompensoidaan käyttämällä lenkkareita aamusta iltaan. 

Olenko oikeassa, kun arvelen että Suomessa ero ei ole yhtä selkeä? Totta kai viikonloppuisin pukeutuu mieluummin vähän rennommin kuin arkena, mutta oman kokemukseni mukaan tyylissä ei tapahdu yhtä radikaalia muutosta. Johtuukohan se siitä, että arki/työ/kouluvaatteissakin mukavuuteen panostetaan niin paljon, että ero viikonloppuun ei ole niin suuri? Vai kenties siitä, että Suomessa viikonloppuisinkin ihmiset haluavat näyttää kivalta? Mitä mieltä olette?

Täydellinen talvitakki

Vaatekaappi ei ole täydellinen ilman kunnollista talvitakkia. Laadukas ja tyylikäs talvitakki kuuluu niihin vaatekappaleisiin, jotka jokaisen naisen tulisi omistaa. Koska takkia tulee pidettyä kylmänä vuodenaikana lähes joka päivä, täydellisen takin etsimiseen kannattaa panostaa aikaa, vaivaa ja rahaa.

Hanki vähintään polveen saakka ulottuva takki, mahdollisesti pidempikin. Riittävän pitkä takki on ensinnäkin lämpimämpi, ja 

se ulottuu hameenhelman alareunaan saakka. Toiseksi pitkä helma luo yhtenäisen linjan ylhäältä alas, joka hoikentaa ja pidentää siluettia. Sama vaikutus on yksirivisellä napituksella. Kaksirivinen napitus on klassikko, mutta jos tuntuu siltä että paksu takki leventää jo yksinäänkin ihan tarpeeksi, valitse vain yksi nappirivi. 

Kiinnitä huomiota kauluksen käänteisiin, ja valitse itsellesi parhaiten sopiva malli. Päärynävartaloa pukee leveät kauluskäänteet ja epoletit. Jos taas haluat minimoida ylävartaloa, valitse kapeat käänteet ja syvään uurrettu leikkaus. Takin väriin sopiva huivi lämmittää kaulan ja rikkoo samalla yhtenäisen kangaspinnan. 

Vyötäröltä sopivaksi muotoiltu leikkaus on universaalisti pukeva. Vyö sopii erinomaisesti poikamaisille ja hoikille vartaloille. Jos taas olet erittäin naisellinen ja kurvikas omasta takaa, vyö saattaa aiheuttaa lumiukkovaikutelman - pallo ylhäällä ja alhaalla. Tuolloin vyötäröä korostaa parhaiten takin oma leikkaus. 

100% villa on lämpimin materiaali, ja useimmiten se myös näyttää parhaimmalta. Villasekotteissa keinokuidut voivat kenties lisätä kestävyyttä, mutta toisaalta ne nyppyyntyvät ja 

nukkaavat enemmän kuin puhdas villa.

 Villakangastakki on aina vuoritettu. Kevyt toppaus lisää lämmittävyyttä, mutta tekee samalla takista melko jäykän. Vuorisilkki on miellyttävä vaihtoehto, sillä se tekee sisäpuolesta liukkaan, jolloin pukeminen on helppoa. Talvitakkien napitus kannattaa aina tarkistaa ennen kuin ottaa takin käyttöön. Napit ovat usein valitettavan huonosti kiinniommeltuja takin hinnasta riippumatta. Muutamalla pistolla saa itselleen mielenrauhan.

Musta, harmaa, tummansininen ja kameli ovat villakangastakin klassisimmat värivaihtoehdot. Näiden värien hyvä puoli on myös se, että takin ilmettä voi vaihdella eri värisillä asusteilla. Jos taas haluat erottua  mustan talvitakkimassan keskeltä, valitse mikä tahansa kirkas väri. Punainen tai keltainen takki piristää mieltä synkkänäkin päivänä. Varoituksen sana valkoisista talvitakeista: takki näyttää puhtaana taivaalliselta, mutta nuhraantuu todella helposti niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Ellet ole valmis jatkuvaan ylläpitoon ja tiheisiin pesulakäynteihin, valkoinen takki kannattaa jättää ostamatta. 

 Huolella valittu talvitakki ansaitsee hyvää hoitoa. Takki kannattaa viedä pesulaan kerran vuodessa, tai tarpeen vaatiessa. Paras aika vuosihuollolle on keväällä, ennen kuin takki laitetaan säilytykseen. Syksyllä on mukava ottaa puhdas takki jälleen esille. Kaulus, hihansuut ja helma likaantuvat helpoimmin. Villakangastakin kanssa kannattaa aina käyttää huivia, sillä se suojelee takkia hieltä ja meikiltä. Maataviistävään helmaan voi suihkuttaa suoja-ainetta, joka saa kankaan hylkimään rapaa. Talvitakki säilytetään mieluiten vaatepuulla kankaisessa vaatepussissa ilmavassa ja kuivassa paikassa turvassa ötököiltä. Paremman tilan puutteessa takin voi laittaa säilytyslaatikkoon varoen kuitenkin taittelemasta sitä liikaan. Tuuleta takki ennen kuin otat sen jälleen käyttöön. 

Alusvaatteiden kokoviidakko

Rintaliivien hankkimista helpottaa, kun muistaa että niiden kokosysteemi on pikemminkin suuntaa-antava kuin täsmällinen. Hyvin istuvien liivien ostaminen on samanlaista kuin hyvin istuvien farkkujenkin - erilaisia malleja ja merkkejä pitää sovitella runsaasti, että täydellinen yksilö löytyy.

Alusvaatteissa kirjain kertoo kuppikoon ja sitä seuraava numero ympärysmitan rintojen alta. Euroopassa se ilmoitetaan sentteinä mutta esim. Amerikassa tuumina. B75 on siis sama koko kuin B34. Kuppikoot eivät valitettavasti ole standardoituja, joten merkistä riippuen oma koko saattaa vaihdella. Asiaa mutkistaa ns. rinnakkaiskoot. Jos lähtökoko on to B75, saman liivin rinnakkaiskoot ovat A80 ja C70. Kaikki nämä koot ovat suunnilleen saman kokoisia, mutta hieman eri mittasuhteilla varustettuina. Logiikka on siis aina yhtä pienempi kuppikoko + 5 cm lisää ympärysmittaan, tai yhtä isompi kuppikoko ja 5 cm pienempi ympärysmitta. Jos kokosi on yleensä B75 mutta sovittamasi liivit eivät istu, ratkaisu saattaa löytyä jommasta kummasta rinnakkaiskoosta.  

Liivien pitää istua rintojen alta napakasti mutta ei  niin tiukasti että ne puristavat. Jos hakaset nousevat selästä ylöspäin, ympärysmitta on luultavasti liian iso. Kokeile samaa kuppikokoa pienemmällä ympärysmitalla tai rinnakkaiskokoa. Jos liivien sivuilta tuntuu pursuavan jotain yli, voi olla että ympärysmitta on liian pieni. Ratkaisu voi olla lisää ympärysmittaa tai rinnakkaiskoko. Jos ympärysmitta ei tunnu riittävän, voit lisätä sitä itse tarkoitukseen suunnitelluilla lisäpaloilla, jotka ovat ikään kuin lisähakaset jotka kiinnitetään selkäpuolelle. 

Kuppien kuuluu ulottua koko rinnan yli. Jos kuppien alareuna ja irralleen rintakehästä, kupit ovat liian pienet. Jos rinnat tuntuvat pursuavan laitojen yli, sovitat liian pientä kokoa. Lisää joko ympärysmittaa, kuppikokoa tai molempia. Jos taas kuppeihin jää ilmaa, koko on liian iso. Jos pienempi koko ei ratkaise ongelmaa, syy voi olla myös mallissa. Demi-cup voi sopia paremmin kuin peittävämpi malli. 

Kokeilemalla paljon erilaisia malleja oppii vähitellen tunnistamaan, minkälainen leikkaus istuu yleensä parhaiten. Alusvaateostokset helpottuvat, kun osaa katsoa oikeita avainasioita jo ennen sovittamista. Näitä ovat esimerkiksi olkainten ja ympäryksen leveys (olennaista liivien tukevuuden kannalta), kuppien asettelu (joistakin liiveistä näkee jo päältäpäin, jos kupit ovat liian lähekkäin) sekä kupin sauman suunta (pysty- tai vaakasauma tekee kupista eri mallisen). 

Älä siis jumetu tiettyyn kokoon, vaan kokeile ennakkoluulottomasti eri vaihtoehtoja. Älä anna kokomerkinnälle liikaa painoarvoa. Tärkeintä on löytää istuvat liivit, lukipa lapussa mitä tahansa. Yhden naisen alusvaatevarastosta voi löytyä kolmea eri kuppikokoa, ja kaikki yhtä sopivia. Jos olet epävarma, käänny asiantuntijoiden puoleen. Erikoisliikkeiden myyjät osaavat yleensä asiansa. Aion jatkaa tästä aiheesta saarnaamista jatkossakin: kunnolliset alusvaatteet ovat täydellisen vaatekaapin perusta. 

Sukkahousuvinkkejä

 Wolford tekee maailman parhaat ja epäilemättä kalleimmat sukkahousut. Falke tulee hyvänä kakkosena. Näiden merkkien valikoimista löytyy väri, paksuus ja materiaali kaikkiin tilanteisiin. Työn laatu on huippua ja materiaalit tuntuvat miellyttäviltä ihoa vasten. Etenkin juhlakäyttöön tulevissa sukkahousuissa kannattaa panostaa ja ostaa kalliit mutta hyvät sukkikset. DIMillä on kokemukseni mukaan hyvä hinta-laatu -suhde. Sen sijaan karsastan perinteisiä Norlyneita ja Amareja. Pieneen askiin pakatut sukkikset ovat valmiiksi rypyssä kun ne ottaa käyttöön, ja joskus housut ovat olleet jo valmiiksi rikki, kun ne on otettu pakkauksesta ulos. Näissä malleissa housuosa on usein vahvistettu aika tanttamaisen näköiseksi, mikä ei omissa silmissäni lisää sukkisten viehätystä. Koska laadukkaat merkit maksavat, sukkiksia kannattaa hamstrata alennusmyynneistä, esim. Hulluilta päiviltä tai vastaavilta. 

Olennaista on ostaa oikean kokoiset sukkikset. Hanki aina mieluummin hieman liian isot kuin liian pienet. Jos olet kokotaulukon rajalla, osta aina isompi vaihtoehto, samoin jos olet pitkäjalkainen. Liian pienet sukkahousut ovat äärettömän epämukavat; ne puristavat vyötäröltä ja haarakiila roikkuu jossain reiden puolessa välissä. Liian pienet sukkikset joutuvat venymään enemmän myös jalkaterän kohdalta. Kireälle vedetty kuitu rikkoutuu helpommin kuin luonnollisesti istuva, joten oikea koko pidentää myös käyttöikää. Mitä vähemmän denierejä, sitä tarkempi kannattaa olla.  Jos olet lähdössä juhliin, vedä sukkisten päälle nilkkasukat välittömästi sen jälkeen, kun olet pukenut ne jalkaan. Pieni hiekkamurunen lattialla saattaa aiheuttaa järkyttävää tuhoa, joten nilkkasukat suojelevat sukkiksia rikkoutumasta ennen kuin laitat kengät jalkaan. Älä käsittele sukkahousuja, jos kynsi on revennyt tai käsissä on isoja koruja. Hienoihin sukkiksiin on myös turha panostaa, jos kantapäät ovat karheat ja halkeilevat. 

Sukkahousut puetaan jalka kerrallaan.  Lahje kääritään käsien välissä jalkaterään saakka, ja vedetään sitten varovasti ylös asti. Sukkiset puetaan siten vaiheittain, jolloin lahje venyy tasaisesti koko jalan matkalta. Kukaan ei toivottavasti vain tyrkkää jalkojansa lahkeisiin ja ala kiskoa vyötärönauhasta. Hienoimmat sukkahousut kannattaa pestä hellävaraisesti käsin. Jos laitat sukkahousuja pesukoneeseen, käytä aina pesupussia. Irtosukkikset menevät tiukasti solmuun muun pyykin kanssa ja käsittely voi jopa rikkoa ne. Pesitpä sukkasi käsin tai koneessa, käytä aina huuhteluainetta. Ilman sitä sukkahousujen kuitu muuttuu ritisevän sähköiseksi, ja kaikki vaatteet liimautuvat jalkoihin kiinni. 

Lopuksi kertausta vanhasta: älä säästele rikkinäisiä sukkiksia. Vaikka olisit maksanut niistä tuhat euroa, ei reikäisiä sukkisia tule kuitenkaan koskaan pitäneeksi. Puhumattakaan siitä, että silmäpako sukassa pilaa asun kuin asun. Heitä siis rikkinäiset kylmästi menemmän saman tien, niin säästyt myöhemmältä päänsäryltä, kun kymmenestä parista yksikään ei ole kunnossa. 

LBD etc.

Pikkumusta on ehdottomasti niitä vaatteita, jotka useimpien naisten kannattaisi omistaa. Samaa mieltä on lähes mikä tahansa naistenlehti tai tyylikirja, jonka käteensä ottaa. Mutta miksi? Syitä on itse asiassa runsaasti. 

Pikkumusta on yksi vaatekaapin monikäyttöisimmistä vaatteista, sillä se mukautuu todella monenlaisiin juhliin ja tilaisuuksiin. Jos et IKINÄ käy missään, pikkumusta voi olla turha hankinta. Sen sijaan jos tiedossa on teatteri- tai konsertti-ilta, 50-vuotispäivät, valmistujaiset, YO-juhlat, pikkujoulut, muut kissanristiäiset tai mikä tahansa tilaisuus joka kaipaa juhlavaa asua mutta ei kuitenkaan ole iltapukujuhla, pikkumusta on varma valinta. Kun mekon yhdistää jakkuun tai neuletakkiin, pikkumusta voi hyvin mennä myös päiväkäytössä. Tämä on kätevää erityisesti silloin kun iltamenoon on riennettävä suoraan esim. työpaikalta. Ajaton ja melko yksinkertainen malli sietää aikaa erinomaisesti, eikä näytä vanhanaikaiselta.

Pikkumustan käsite on niin laaja, että se jättää runsaasti tilaa yksilölliselle maulle ja vartalomallille. Pitkähihainen tai hihaton, avonainen tai umpinainen, minimittainen tai polvipituinen, röyhelöillä tai ilman - kaikki käy. Olennaista on, että vaate korostaa parhaita puolia ja saa olon kauniiksi ja tyylikkääksi. Ikä vaikuttaa tietysti valintaan myös. 16-vuotiaan ei tarvitse esittää Jackie O -kloonia, eikä 61-vuotiaan tarvitse hankkia asuaan H&M:sta. Toisaalta pikkumustiakin voi ajan kuluessa hankkia erilaisia eri tilaisuuksiin. Pikkumusta on myös erinomainen tausta näyttäville koruille. Täysmusta kokonaisuus on aina varma ja tyylikäs valinta, mutta voi joskus tuntua tylsältä. Sähäkkyyttä voi lisätä yhdistämällä pikkumustaan väriä hehkuvat kengät, käsilaukun tai hartiahuivin. 

Pikkumustalle on olemassa korvikkeensa. Värin ei välttämättä tarvitse olla juuri musta. Tummat neutraalit, kuten sininen, harmaa, ruskea tai viininpunainen ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja. Pikkumustan ideana on kuitenkin tietty eleettömyys, joten yksivärisyys on suositeltavaa. Yksivärinen kokonaisuus luo aina arvokkaamman vaikutelman kuin printtikuviot. Jos et taas syystä tai toisesta halua pitää hametta, juhlavat housut ja yläosa voivat korvata pikkumustan. Valitse kuitenkin materiaaleja jotka erottuvat arkivaatteista ja sopivat tilaisuuden luonteeseen.