torstai 7. elokuuta 2008

Vaatekaapin karsinta, osa III: housut ja hameet

Kaikkiin vaatteisiin pätee sama sääntö: rumaa tai rikkinäistä ei kannata säilyttää. Rikkinäinen on kuitenkin suhteellinen käsite. Jos housujen vyötäröltä puuttuu nappi, tilanne on helposti korjattavissa. Sen sijaan lahkeeseen repeytynyttä palkeenkieltä tuskin saa siististi paikattua. Housuja läpikäydessä kannattaa siis miettiä, millaisilla kustannuksilla ongelman saa korjattua. Esimerkiksi täydellisesti istuvat farkut, joissa on liian pitkät lahkeet, kannattaa ehdottomasti säilyttää. Ne on helppo korjata sopivan kokoisiksi. 

Housujen tärkein ominaisuus on istuvuus. Jos peppu näyttää housuissa huonolta, vaatteen säilyttämisessä ei ole mitään järkeä. Sama koskee liian isoja ja liian pieniä housuja. Housujen tulee olla sopivan kokoiset sekä vyötäröltä, lantiolta että reisistä. Jos housusi ovat jotain muuta, lahjoita ne eteenpäin. 
Lisäksi muutama tuntomerkki, joka kertoo että housujen on aika lähteä:
  1. Kiiltäväksi silitetty tai käytössä lähes puhki kulunut kangas. Silloin tällöin on hyvä luoda silmäys vanhoihin ja luotettaviin housuihin ja tarkistaa että ne ovat edelleen moitteettomassa kunnossa. 
  2. Liian lyhyet lahkeet, jotka lepattavat nilkkojen ympärillä.
  3. Alaspäin kapenevat lahkeet. Yleensä tässä mallissa on lisäksi laskokset vyötäröllä. Etenkin farkuissa tämä leikkaus on aika haasteellinen. Näyttää hyvin harvoin tyylikkäältä.
  4. Nappiverkkarit.
Hameet istuvat yleensä helpommin kuin housut, ja virhearvioita sattuu kenties harvemmin. Seuraavat hametyypit liikkuvat vaaravyöhykkeellä.
  1. Minihameet. Jos helma ulottuu puoleen reiteen tai ylemmäs, kyse on minihameesta. Jos olet nuori, hoikka ja huikeajalkainen, minihame voi toimia. Meidän muiden päällä vaikutelma on epäilemättä hätkähdyttävä, mutta ei välttämättä positiivisessa mielessä.
  2. Kuminauhavyötäröiset kukkahameet. Tämä vaatekappale on saattanut jäädä kaappiisi muistona 90-luvulta. Eikä se jää varmasti keneltäkään huomaamatta.

Ei kommentteja: