lauantai 14. helmikuuta 2009

Ripustuslenkit piiloon

Juhlamekoissa on usein sivusaumoissa sellaiset pitkät lenkit, joista puvun voi ripustaa vaatepuulle. Joskus kesämekoista löytyy samanlaiset silmukat. Niillä on kuitenkin paha tapa kurkkia kainaloista julkisilla paikoilla. Mutta jos lenkit sujauttaa rintsikoiden alta, ne pysyvät paremmin paikallaan. Usein tämä pieni varotoimi ratkaisee ongelman. Jos sekään ei auta, lenkit voi kiinnittää ennen pukeutumista kankaan sisäpuolelle joko pienellä hakaneulalla tai jopa teipillä. Usein rintsikkakikka kuitenkin riittää. 

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Ginan huonosti istuvat housut

Oletteko kiinnittäneet huomiota viime aikoina ainakin Helsingissä näkyneisiin Gina Tricotin mainoksiin? Niihin joissa myydään pastellisävyisiä puuvillahousuja. Ei tarvitse olla mikään erikoinen vaateasiantuntija huomatakseen, että kyseessä on harvinaisen huonosti istuvat housut. Olen itsekseni ihmetellyt, kuka mahtaa ostaa vaatteen, joka ei näytä hyvältä edes mallin päällä.

Kuvien perusteella housujen malli ei ole kunnolla leveä eikä kapea. Leikkaus tosin kapenee alaspäin, mikä on lähes varma keino saada leveälle lantiolle entistä laajemmat mittasuhteet. Ylhäällä taskut repsottavat/pullottavat jo valmiiksi ulospäin koosta riippumatta. Etukappale puolestaan muodostaa poikittaiset "viikset" alavatsan tai yläreiden päälle - varma merkki siitä, että housut eivät istu kunnolla ja lisäksi erinomainen keino vartalo näyttämään kummalliselta. Nettisivujen perusteella housut eivät näytä takaapäin sen paremmilta. Pakaran ja yläreiden väliin jää omituista ylimääräistä kangasta, samoin polvitaipeeseen ja reisien ympärille muutenkin. Ylimääräinen epämääräisesti ryppyyntyvä kangas ei takuulla saa kenenkään peppua näyttämään pienemmältä tai sievemmältä.

Kuvista päätellen nämä housut eivät saa kenenkään parhaita puolia esiin. Se, että suosittu ketju mainostaa vaatetta isolla kampanjalla ei ole mikään syy haaskata rahaa tai kaappitilaa moiseen turhuuteen. Uskokaa sen sijaan silmiänne, kun todistusaineistoa on kerran esillä julkisilla paikoilla - kyseiset housut ovat kertakaikkisen epäonnistunut tuote. 

torstai 5. helmikuuta 2009

Unohdettu alusvaate

Mikä kuuluisi löytyä täydellisestä vaatekaapista, mutta harvoin löytyy? Vastaus on alushame. Enkä nyt puhu niistä vanne- tai tyllirakennelmista, joita käytetään morsiusmekkojen ja vanhojen pukujen kanssa. Tarkoitan sellaista perinteistä, jopa vanhanaikaista ohutta alushametta, jonka tehtävä on saada päällysvaate laskeutumaan kauniisti. 

Alushame on tyypillisesti liukasta materiaalia, kuten satiinia tai polyesteriä. Tyypillisesti alushame on kuminauhavyötäröinen, mutta todella klassinen malli on olkaimilla varustettu yöpaitaa muistuttava vaate, joka kuului leninkien aikakautena olennaisena osana hienon naisen vaatevarastoon. Nykyään alushameet ovat kokeneet saman muodonmuutoksen kuin muutkin alusvaatteet. Niitä löytyy mm. saumattomina ja pitsittöminä mutta myös luksushenkisinä pitsiviritelminä. Alushameita ei pitäisi väheksyä nykyaikanakaan, sillä niistä on monenlaista hyötyä. Se suojaa ihoa ja ohuita sukkia karkeilta materiaaleilta, kuten tweed. Toisaalta erittäin tärkeä ominaisuus on sähköisyyden estäminen. Sukkahousut ja silkkihame ilman eristävää alushametta siinä välissä on tuhoon tuomittu yhdistelmä, sillä staattinen sähkö liimaa hamee tiukasti reisiin kiinni. Tämän lisäksi alushame lämmittää kylmällä ja on kätevä läpinäkyvien kankaiden alla. 
Alushame on must, jos hametta ei ole vuoritettu. On kätevää, jos kaapista löytyy sekä tumma että vaalea versio. Todelliset hardcore perfektionistit hankkivat sekä topin (camisole) ja alushameen, jotka muodostavat yhdessä samaan sarjaan kuuluvan setin. Tietysti alushameen käyttö pitää harkita tilannekohtaisesti. Keveän kesähameen alle ei ole mitään järkeä laittaa alushametta, mutta jakkupuvun kanssa se voi olla hyvinkin fiksu valinta, samoin jo edellämainittujen juhlahameiden alla.  Sitäpaitsi alushameissa on jotain vastustamattoman naisellista ja hienovaraisen seksikästä. 

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Baby it's cold outside

Kerrospukeutuminen on tunnetusti paras keino pakkasta vastaan. Haasteena on lähinnä se, kuinka välttyä muistuttamasta michelin-ukkelia. Ratkaisu piilee siinä, millaisia vaatteita puetaan päällekäin, sillä lopputulos ei ole sama kaikilla kombinaatioilla. Kerrokset voi jakaa kolmeen ryhmään: alimmaisena on lähinnä ihoa olevat vaatekappaleet, sen jälkeen varsinaiset vaatteet ja päällimmäisenä ulkovaatteet. 

Aluskerroksen vaatteiden pitää olla ihonmyötäisiä, muuten koko homma menee alusta asti pieleen. Tämä asettaa toisaalta materiaalille vaatimuksia. Silkki on erittäin lämmin ihoa vasten, eikä se hiosta. Myös jotkut urheilua varten kehitetyt materiaalit toimivat hyvin alusvaatteissa. Toppien tulee olla riittävän pitkiä, jotta ne eivät jätä vyötärölle paljasta kaistaletta. Sukkahousuiksi kannattaa kylmimmällä säällä valita villasekoitetta. Tärkeintä kuitenkin on, että pohjakerroksen vaatteet asettuvat sileästi ihoa vasten, niin ettei minnekään jää ylimääräistä väljyyttä, paksuja saumoja tai kuminauhavyötäröitä. 

Seuraava kerros on se, joka näkyy päällepäin. Yläosia on helppo pukea päällekäin. Esimerkiksi slimmatun paitapuseron päälle voi vetää neuleen, pitkähihaisen t-paidan päälle voi pukea villatakin ja niin edelleen. T-paitoja voi vetää monta päällekäin niin, että alempi näkyy päällimäisen alta. Muista että lyhythihaisen voi pukea myös pitkähihaisen päälle. Valitse jälleen alle jäävät vaatteet sen mukaan, että niiden leikkaus on riittävän istuva. Sen sijaan se päällimmäinen neule voi toki olla muhkea. 

Alaosia on hankalampi kerrostaa, mutta materiaalit ovat eri lämpöisiä. Villa on kuiduista ylivoimaisesti lämpimin, kun taas puuvilla ja monet tekokuidut ovat kylmiä. Vaikka farkkujen kangas on paksua, se ei kovalla pakkasella lämmitä. Hyvin tiukat samoin kuin hyvin väljät housut ovat kylmiä, joskin eri syistä. Liian tiukkojen housujen alle ei jää ollenkaan ilmaa eristeeksi ja liian väljät taas hulmuavat niin paljon, että ilmaa on aivan liikaa. Jälkimmäisten alle tosin voi pukea sukkisten lisäksi silkkikerraston jos tarve vaatii. Kultainen keskitie on kuitenkin yleensä paras. Hameiden ystävät valitsevat vuoritetun villakankaan mahdollisimman pitkänä alushameen kera. 

Päällysvaatteiden tehtävä on torjua viimaa ja sekä kaikkea mitä taivaalta sattuu sillä hetkellä tuiskuttamaan. Valitse paksupohjaiset ja pitkävartiset kengät, jotka tuovat säärille yhden lisäkerroksen. Ylimääräiset sukat voivat lämmittää, mutta jos kengästä tulee liian tiukka, varpaat saattavat kerroksista huolimatta palella. Pitkä takki lienee itsestäänselvyys. Untuva on lämpimin, mutta laadukas, vuoritettu villakangastakki pitää puolensa myös. Älä unohda huivia, joka suojaa kasvoja. Eikä kukaan kai lähde ulos ilman päähinettä? Huolellisesti kasatut kerrokset muun vartalon ympärillä menevät kutakuinkin hukkaan, jos lähdet liikenteeseen ilman päähinettä, niin paljon lämpöä haihtuu pään kautta. Myös hansikkaita ja päähineitä voi kerrostaa: alle sormikkaat ja päälle lapaset tai rukkaset. Pipon päälle voi laittaa korvaläpät, huivin tai takin hupun.

Kerrospukeutumisen etu on myös siinä, että sisätiloissa kerroksia voi kuoria tarpeen mukaan. Sisäkengät keventävät oloa ja neuleen voi tarvittaessa riisua, kun alta löytyy siisti pitkähihainen tai paitapusero. Talvi ei tunnetusti edesauta tyylikkyyttä, mikäli haluaa pysytellä lämpimänä (ja mitä todellakin suosittelen!), mutta yrittää kannattaa aina. Lopputulos voi olla sekä lämmin että mukava.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Vaatekaapin karsinta, osa IX: vyöt

Aika ajoin on hyvä luoda katsaus asusteisiin, jotka omistaa. Tällä kertaa zoomaamme vöihin, etenkin niihin, joiden on aika muuttaa ulos vaatekaapista. Vyöt eivät yleensä vie paljon tilaa, joskin niiden säilyttely voi olla hankalaa. Muun muassa siitä syystä valikoimaa on käytännöllistä silloin tällöin karsia. Lähtölaskenta alkaa seuraaville yksilöille:
  • Liian lyhyet vyöt. Niitä ei nimittäin voi käyttää. Enkä usko että yksikään vyö motivoisi ketään laihduttamaankaan, lähinnä vaikutus lienee päinvastainen. Liian pitkiä ei sen sijaan kannata suoralta kädeltä heittää pois, sillä suutarilla voi olla ratkaisu ongelmaan. 
  • Kaikki muovista valmistetut vyöt. Muovi ei ylipäätään kuulu täydelliseen vaatekaappiin juuri missään muodossa. Jos vyön tunnistaa muoviksi, se kuuluu korkeintaan barbien vaatevarastoon. 
  • Rispaantuneet, virahtaneet, muuten risat. Jos vyö on keinonahkaa, se saattaa alkaa rispaantua reunoista. Seurauksena on aika kauhean näköisiä valkoisia lankoja, jotka harottavat vyön reunoilta. Myös vyöt jotka ovat venyneet tai muuten kulahtaneet pois alkuperäisestä muodostaan kannattaa laittaa pois. Ajan patinoima nahkavyö on asia erikseen, se näyttää sopivasti rokkihenkiseltä farkkujen kanssa yhdistettynä.
  • Valkoiset niittivyöt. Tämä menee niiden niiden korkeakorkoisten varvastossujen kanssa samaan kategoriaan. Jos olet jossain epähuomiossa sattunut tällaisen hankkimaan, neuvon hankkiutumaan siitä eroon välittömästi. Mikään ei aiheuta pahempia pissis-väristyksiä kuin valkoinen niittivyö. Jos niittivyö on pakko olla, niin ainoa järkevä väri on musta. 
Usein vyökokoelma sisältää sinänsä hyväkuntoisia ja asiallisia vöitä, jotka vain ovat värinsä tai mallinsa puolesta vanhanaikaisia tai muuten epäsopivia. Niitä kannattaa laittaa silloin tällöin kierrätykseen tai vintille kestosäilytykseen pois tilaa viemästä. 

lauantai 24. tammikuuta 2009

Iron Woman

Silittäminen kuuluu olennaisena osana vaatehuoltoon. Tarvittavat välineet ovat nopeasti lueteltu:
  • Kunnollinen silitysrauta, jossa on höyryominaisuus. Kevyttä rautaa on helpompi käsitellä, mutta raskaammalla tulee parempaa jälkeä. Hintahaitari on laaja, mutta silitysrauta on silitysrauta hinnasta riippumatta. Lähinnä kyse on siitä, millaisia ekstroja rautaansa haluaa: erkoispitkää johtoa, turvakytkintä, puhdistusohjelmaa jne. Tärkeintä on että pohja luistaa ja rauta on käteen hyvä. 
  • Riittävän iso silityslauta. Pinta-ala helpottaa isojen vaatteiden silitystä. Vanhasta rispaantuneesta laudasta saa taas kelvollisen, kun siihen ostaa uuden päällisen vaikkapa Etolasta. 
  • Tilpehöörit: sumutinpullo on kätevä apu kovin ryppyisten vaatteiden silityksessä. Harsokangas puolestaan on tärkeä apu arkojen kankaiden silityksessä. Tavallinen vauvojen harso toimii erinomaisesti. Muista pestä harsoakin silloin tällöin. 
Silittäessä pätee sama sääntö kuin pesussakin: periaatteessa kannattaa uskoa, mitä lapussa sanotaan. Luonnonkuidut kestävät kuumempia lämpötiloja kuin keinokuidut, paitsi silkki, jota pitää kohdella hellävaraisesti. Kaikkia keinokuituja ei voi silittää ollenkaan, tai korkeintaan harsokankaan läpi. Sen sijaan puhdasta puuvillaa sekä pellavaa voi silittää kolmella pisteellä. Pellavan ohjeessa lukee yleensä kaksi, mutta itse olen huomannut sen kestävän kuumempaakin. Kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi testata ensin varovaisesti näkymättömään paikkaan.

Kiinnitä huomiota myös kankaan jousto-ominaisuuksiin, sillä lämpö heikentää elastaania. Älä silitä painokuvien, paljettien tai muiden koristeiden päältä. Ne saattavat mennä kuumuudesta pilalle, ja toiseksi terävät osat voivat naarmuttaa raudan pohjaa. Jos epäilet kankaan silityksen kestävyyttä, silitä nurjalta puolelta. 

Paitapuserot silitetään oikeaoppisesti niin, että silittäminen aloitetaan pienistä osista. Ensimmäiseksi kaulus, kalvosimet ja niskan kappale. Sen jälkeen hihat ja lopuksi etu- ja takakappaleet. Tällä tavalla hankalat paikat on silitetty ensin, eivät isot pinnat rypisty uudelleen pienten kanssa nyhrätessä. 

Prässihousujen kanssa pitää olla tarkkana, etteivät prässit ala kiemurrella holtittomasti. Sivusaumojen tulee olla täsmällisesti päällekäin, jotta prässi tulee oikeaan kohtaan. Tätä helpottaa, jos saumat silittää ensin auki nurjalta puolelta, jolloin ne asettuvat hyvin kohdakkain. Hankalimmissa tapauksissa voi käyttää nuppineuloja apuna, jolloin kangas pysyy paikallaan. Silitä myös taskut litteiksi sisäpuolelta, jolloin housut laskeutuvat kauniisti päällä. 

tiistai 20. tammikuuta 2009

Tavoitteet vastaan lupaukset

Uutena vuonna on tapana tehdä lupauksia mutta mielestäni tavoitteiden asettaminen on paljon motivoivampaa. Lupauksissa on se vika, että ne jäävät usein varsin irrallisiksi heitoiksi. Sitten kun lupaukset jäävät toteuttamatta, on lopputuloksena vain hönö olo. Hyvin asetettu tavoite on sen sijaan selkeä, riittävän yksityiskohtainen ja jotenkin mitattavissa tai todennettavissa. Esimerkiksi "tavoiteenani on pitää tänä vuonna enemmän hameita" on vielä aika epämääräinen. Sen sijaan "tavoitteenani on hankkia ainakin yksi hame sekä talvi- että kesäkäyttöön ja pitää niitä vähintään kerran kuukaudessa" on huomattavasti selkeämpi ja helpompi toteuttaa. 

Jos vaatekaappiaan haluaa kohentaa uuden vuoden tavoitteiden avulla, hyvä ajatus on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Sen sijaan että päättäisi uudistaa kaapin koko sisällön kannattaa ehkä ennemmin kehittää sitä heikointa lenkkiä, josta ongelmat yleensä kumpuavat. Onko se soveliaiden ja siistien alusvaatteiden puute, aikansa elänyt neulekokoelma vai luvattoman huonolla hoidolla ollut kenkävarasto? Mieti mikä valitsemassasi kohdassa mättää, ja muotoile sitten tavoite edellä mainittujen suuntaviivojen mukaan. Hyvä tavoite ohjaa omaa tekemistä missä asiassa tahansa, joten miksei sitten vaatekaapin uudistamisessa.

Olen muotoillut tälle blogille muutaman tavoitteen tälle vuodelle:
  • päivityksiä tulee jatkossa vähintään yksi postaus viikossa, ellei toisin ilmoiteta. 
  • Kirjoitan kaikista coming up -aiheista
  • pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin, ellei niiden määrä yhtäkkiä paisu valtaisaksi (no tuskin paisuu)
  • kirjoitan toiveaiheista, jos joku sellaisia esittää