All that glitters pt.2: pronssi

Edelliseen postaukseen vielä lyhyt jatko. Pronssia ei kai varsinaisesti lueta jalometalliksi, mutta se on suosittu korumateriaali mm Kalevala Koruissa. Pronssille on ominaista, että se tummuu vanhetessaan. Tummumista voi vähentää hopeanpuhdistuliinoilla tai -aineella, joskin varoen. Sen jälkeen koru on vielä hyvä huuhtoa vedellä puhtaaksi kemikaaleista. 

Nykyisin pronssikorut käsitellään ns. galvaanilakalla, jonka tarkoitus on estää tummumista ja toisaalta ihon ja vaatteiden värjääntymistä. Lakka voi kuitenkin kulua pois, jolloin paljastunut kohta on jälleen alttiina tummumiselle ja värjäytymille. Mitä vanhempi koru, sitä todennäköisemmin sitä ei ole pinnoitettu. Vanhoihin koruihin oikeastaan kuuluukin tietty patina. Pronssi on arka kemikaaleille, kuten hiuslakoille jne. Samoin uimahallissa käytetty kloori on pronssille tuhoisa, tosin uimaan ei kannata mennä muidenkaan korujen kanssa samaisesta syystä. Etenkin kemikaalit tuohoavat juuri tuota pinnoitetta, jonka tarkoitus on pitää koru kiiltävänä. 

Etenkin vanhoja pronssikoruja käytettäessä on muistettava, että on mahdollista että koru värjää kankaan tai ihon vihertäväksi. Jälki on varsin hankala poistettava, joten vitivalkoinen paitapusero yhdistettynä pronssiriipukseen ennakoi ongelmia. Varminta onkin yhdistää pronssikorut tummiin vaatteisiin, joissa mahdollinen värjäytymä ei näy. 

All that glitters

Koruja - etenkin jalometallista valmistettuja - tulisi hoitaa siinä missä muitakin asusteita. Suurin osa koruista on suoraan kosketuksissa paljaaseen ihoon, mikä tarkoittaa sitä, että niihin tarttuu talia ja likaa siinä missä paidan kauluksiin ja kalvosimiinkin. Oletko koskaan kurkannut, miltä korvistesi vastakappale näyttää?

Kultaa ja hopeaa varten on olemassa omat puhdistusaineensa, joita saa kultasepänliikkeistä. Aineet ovat yleensä nestemäisiä, mutta hopeaa varten on myös olemassa erityisiä hopeanpuhdistusliinoja. Puhdistusaineet ovat kuitenkin ytyä kamaa, joten niiden annostelussa sopii olla varovainen. Jos koru on mattapintainen tai patinoitu, kemialliset puhdistusaineet voivat kiillottaa tarkoituksellisesti tummat kohdat korusta pois. 

Kotikonsteista paras on mieto astianpesuaine, lämmin vesi ja pehmeä hammasharja. Niiden avulla puhdistuvat sormukset, korvikset ja kaulaketjut. Kovat jalokivet kuten timantit kestävät edellämainitun käsittelyn hyvin. Liota sormuksia ja korvakoruja hetki, ja muista puhdistaa myös kivien kääntöpuolelta, jonne usein kertyy kaikenlaista töhkää. Älä kuitenkaan liota kaulakorujen lukkoja liian kauan, sillä ne voivat löystyä.

Noudata varovaisuutta huokoisten kivien, kuten turkoosien sekä erityisesti helmien kanssa. Helmet ovat tunnettuja siitä, etteivät ne siedä kemikaaleja, kuten hiuslakkaa tai hajuvettä pinnallaan. Kemikaalit vievät helmistä hohdon ja ne voivat muuttaa turkoosien väriä. Helmiä voi puhdistaa itse esim. puhtaalla flanellilla, mutta turvallisinta on viedä helmikorut tarvittaessa ammattilaisen hoitoon. Sen sijaan kerran vaurioitunutta helmeä tai turkoosia ei voi enää pelastaa. Helmet ovat alttiita naarmuille, joten ne kannattaa säilyttää omassa pussissaan.

Jos esim. kihla- tai vihkisormuksessasi on arvokkaita kiviä, sormus kannattaa käyttää parin vuoden välein kultasepällä tarkistettavana. Liikkeessä voidaan tarkistaa, että kaikki kivet ovat edelleen kunnolla kiinni, ja korjata putoamisvaarassa olevat. Päivittäin pidettävä sormus saa vuoden aikana lukemattomia iskuja ja naarmuja, jotka voivat heikentää kivien kiinnitystä. Samalla sormus voidaan puhdistaa kunnolla. Mutta muista jättää molemmat sormukset yhtä aikaa kiillotettaviksi (jos pidät kahta), sillä muuten värierosta tulee huomattava.

Arkisin koruja kannattaa suojella. Ota siis sormukset pois siksi aikaa kun tiskaat, peset käsipyykkiä, kuopsutat kasvimaalla tai teet jotain muuta, mikä voi vaurioittaa korujasi. Laita korut yllesi viimeisenä, vasta sen jälkeen kun olet suihkutellut tuoksut, lakat ja muut kosmeettiset aineet ihollesi. Älä rasvaa käsiä sormukset sormissa. Helminauhojen kanssa pitää olla erityisen tarkka: laita helmet aina viimeisenä päälle ja ota ne ensimmäisenä pois. Puhdista korut säännöllisesti - aidot jalokivet ja -metallit ovat sen ansainneet!

Inspiraatiota

Pukeutumisesta, vartalotyypeistä, tyylistä ja muodista on kirjoitettu satoja ja satoja opuksia. Yhtä oikeaa totuutta on turha etsiä - eri kirjoittajat saattavat neuvoa samaa vartalomallia pukeutumaan täysin erilaisiin vaatteisiin. Kirjat ovat väistämättä myös oman aikakautensa tuotoksia. Oletteko koskaan selailleet 80-luvulla kirjoitettuja värioppaita? Meikit ja hiukset aiheutavat nykyisin lähinnä kauhunväristyksiä, vaikka epäilemättä julkaisuhetkellä ne ovatkin näyttäneet muodikkailta ja hienoilta. 

Mielipiteitä on monia, mutta ajattelin jakaa muutaman vinkin kirjoista, jotka omasta mielestäni ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. 

Trinny & Susannah

Tätä tehokaksikkoa on vaikea ohittaa. Leidit aloittivat uransa tyyliguruina jo 2000-luvun alussa. Tähän päivään mennessä tuotanto kattaa yhdeksän kirjaa sekä lukuisia tv-ohjelmia. Tuotantoa leimaa epätasaisuus. Osa kirjoista on informatiivisia ja hauskoja, osa taas toistaa vanhaa tai on selvästi tv-sarjaan pohjautuvaa nopeasti tuotettua rahastusta. Tästä huolimatta T&S osuvat usein naulan kantaan antaessaan ohjeita eri vartalotyypeille. Esimerkiksi viimeisin kirja, The Body Shape Bible, on selkeä ja ohjeet käytäntöön sovellettavissa. Kirjassa on viety vartalomalliajattelu äärimmilleen, ja kaksikko löytääkin 12 erilaista tyyppiä, joille kaikille on omat ohjeensa. Kieltämättä tämä antaa paljon enemmän liikkumatilaa perinteisten päärynän ja omenan tilalle. Aivan kaikkea ei tämäkään kirja kata, mutta aika läheltä jo liippaa. Varhaiseen tuotantoon kannattaa suhtautua varauksella, sillä myöhemmin ilmestyneisiin kirjoihin verrattuna monet ideat ovat selvästi vasta kehittelyasteella. 

The Pocket Stylist

Tämä kirja on osoittautunut erittäin hyödylliseksi oppaaksi. Vartalomalleista puhutaan täälläkin, mutta huomattavasti viittellisemmin kuin Trinnyn ja Susannahin kirjoissa. Kuvitus on piirrettyä, joten paljon jää tältä osin lukijan mielikuvituksen varaan. Vaikka yksityiskohtiin ei niin tarkasti mennäkään, ohjeet ovat hyvin perusteltuja ja järkeenkäypiä. Lisäksi kirjasta noin puolet keskittyy asusteisiin, tyyliin, shoppailuun ja muuhun täydellisen vaatekaapin kokoamiseen. Ohjeet hyvin istuvista vaatteista, korjausompelusta sekä investoinnin arvoisista asusteista ovat mielestäni erittäin hyviä. Pieni kirja on siis täyttä asiaa alusta loppuun. 

A Guide to Elegance

Ahh, tämä pieni sininen kirja on todellinen helmi. Kaikki eleganssin osa-alueet käsitellään säntillisesti aakkosjärjestyksessä ranskalaisen ladyn toimesta, joka teki elämäntyönsä Nina Riccillä. Voi siis sanoa, että Mme Antoine-Dariaux tietää mistä puhuu. Ensimmäinen painos lienee julkaistu ties milloin, sillä osa ohjeista on eittämättä jo muuttunut vanhanaikaisiksi, mutta suurin osa linjauksista pitää edelleen paikkansa. Elegancen puoleen kannattaa kääntyä silloin, kun haluaa pelata varman päälle. Eleganssia ja ajatonta tyylikkyyttä etsiville kirja on korvaamaton, mutta rock chic babet eivät välttämättä löydä yhtä paljon kosketuspintaa. Tämän blogin ideologiaan teksti sopii kuitenkin kuin nakutettu. 

Kuvat on napattu Amazonin sivuilta, siksi näyttävät hieman kököiltä...

Kausivaatteet

Suomen ilmastossa on lähes mahdotonta pitää kaikkia vaatteita vuoden ympäri. Kausisäilytys on siis järkevä ratkaisu tilanpuutteeseen. Kysymys kuuluukin, mitä ja milloin pitäisi siirtää laatikoihin ja pukupusseihin odottamaan parempia aikoja?

Kesäkausi- ja talvikausi vaihtelevat kaupungista ja vuodesta riippuen, joten mitään yksittäistä sääntöä ei ole. Lämpömittari kertoo totuuden aika lahjomattomasti. Kun aletaan lähestyä plussalta kohti nollaa, on aika siirtyä talvisempiin tamineisiin. Kun lumi on sulanut ja aurinko näyttäytyy taivaalla lähes koko päivän, ollaan taas turvallisesti keväässä.

Mitä sitten laittaa säilytykseen? Alla muutamia ajatuksia.

Talvikaudeksi kaappiin:

• Itsestään selvät kesävaatteet; hellemekot, sandaalit, bikinit, hellehatut, topit jne.
• Pellavaiset vaatteet. Pellava on kesämateriaali, joka kuuluu hellepäiviin aurinkohattujen seuraksi. Talvella pellava näyttää oudolta ja tuntuu kylmältä.
• Asusteet: punoskassit ja -käsilaukut. Kaisla, olki ja muut vastaavat materiaalit näyttävät hassuilta toppatakin seurana. 
• Kevyet takit. Takit vievät paljon tilaa naulakosta, eikä vuorettomilla ja lyhyillä pusakoilla pärjää siinä vaiheessa, kun taivaalta tulee räntää.

Kesäkaudeksi säilytykseen:

• Itsestään selvät talvivaatteet ja -kengät: vuoritetut saappaat, toppatakit, paksut neuleet jne.
• Tweed-kankaiset housut ja jakut, samoin muut paksut, karheat villakankaat. Siinä missä pellava kuuluu kesään, nämä materiaalit kuuluvat talveen. Huomaa, että villasekoitekankaat voivat olla ilmavia ja keveitä myös, jolloin niitä voi käyttää läpi vuoden.
• Turkissomisteet (aidot ja keinotekoiset). Ks. yllä.
• Pipot, hansikkaat ja kaulaliinat.

Kausisäilytykseen joutuvat siis vaatteet, joiden materiaali ei sovi kyseiseen vuodenaikaan. Sen sijaan en siirtäisi mitään pois pelkän värin perusteella. Talvella voi pukeutua yhtä värikkäästi kuin kesälläkin, vaikka muotilehtiä selatessa voisi muuta luulla. 

Vaatteita valikoidessa kannattaa myös katsoa, sopiiko se tyyliltään vuodenaikaan. Raskaat saappaat kesämekon seurana näyttävät hassuilta ja ovat lämpimällä äärettömän epämukavat. Shortsit talvipakkasella luovat saman efektin, vaikka muutama vuosi sitten stylistit yrittivätkin muuta väittää. Jälleen kerran voi todeta, että muodikas ei ole sama kuin tyylikäs tai hyvännäköinen. 

Les petites

Kuulutko ryhmään pienet ja sirot? Jotkut vaatemerkit ja -kaupat ovat erikoistuneet naistenvaatteisiin, jotka on suunnattu kokonaisuudessa pienikokoisille käyttäjille. Maailmalla pienet koot kulkevat usein petite-nimen alla. Jos olet keskimääräistä lyhyempi (noin 160cm tai alle) ja normaalipainoinen/hoikka, nämä vaatteet ovat tehty sinulle. Usein pienikokoiset naiset ovat ns. linnunluisia, eli sillä tavalla sirorakenteisia, että normaalit leikkaukset eivät kertakaikkiaan istu.

Pienuus ja sirous on tietysti äärinaisellista, mutta jos joskus tuntuu siltä, että lyhyestä varresta haluaa saada kaiken irti, voi seurata ainakin näitä suuntaviivoja:

Väri

• Yksiväriset kokonaisuudet ja sävy-sävyyn -ajattelu korostavat yhtenäistä linjaa ja siten luovat mielikuvaa pituudesta. Huomaa, että yksivärinen ei automaattisesti tarkoita mustaa, vaan mitä tahansa väriä, joka henkilölle sattuu sopimaan. Vahvat kontrastit ylä- ja alaosan välillä katkaisevat vartalon visuaalisesti kahtia. Mielenkiintoa voi pitää yllä yhdistämällä erilaisia materiaaleja samassa sävyssä ja panostamalla asusteisiin.
  

Leikkaus

• Jos olet pieni ja siro, voit huoleti valita jakkuja, joissa on kolme tai jopa neljä nappia. Pienikokoisia kyseiset mallit pukevat usein hyvin, kookkaammat taas näyttävät siltä kuin olisivat pukeutuneet univormuun. Suosi myös ulkotakeissa yksirivistä napitusta. Huolehdi siitä, että housut istuvat hyvin olematta liian tiukat. Nilkkapituiset hameet saattavat lyhentää entisestään, iltapuvuissa pitkä sivuhalkio luo jälleen vertikaalista linjaa. 
  

Muut yksityiskohdat

• Valitse pehmeitä ja laskeutuvia kankaita. Jäykät materiaalit ovat usein liian dominoivia sirorakenteisille. 
• Valitse printtejä, jotka ovat samassa mittakaavassa itsesi kanssa: Marimekon unikkokuosi voi näyttä hassulta, jos mekkoon mahtuu tasan 1,5 unikkoa. 
• Sama koskee asusteita, vältä ylisuuria käsilaukkuja, jottei näyttäisi siltä että voisit itsekin mahtua sen sisälle. Korot pidentävät luonnollisesti, mutta kohtuus tässäkin. Korkokengissä on pystyttävä kävelemään luontevasti. 
• Kaikki ylhäältä alas suuntautuvat yksityiskohdat luovat yhtenäistä pitkää linjaa ja siten pidentävät: vetoketjut, raidat, saumat, kapeat pitkät huivit jne. Horisontaaliset yksityiskohdat puolestaan lyhentävät: Leveät poikkiraidat, röyhelöt vyötäröllä tai helmassa, leveät upslaakit, isot päälleommellut taskut takeissa, kaksiriviset napitukset jne.  
  

Shortsit eivät ole naisia varten

Otsikko ilmaisee tällä kertaa näkemykseni täydellisesti. Shortsit ovat urheiluvaate, joita voi pitää juostessa tai salilla. Vanhat shortsit kelpaavat myös asusteeksi mansikanpoimintaan ja aitan maalaukseen mökkiolosuhteissa. Normaalissa kaupunkimaisemassa suurin osa naisista näyttää ehdottomasti paremmalta hameessa tai vaikka capreissa, kuin shortseissa. 

Tästä säännöstä on yksi poikkeus: Gisele Bündchen. Jos olet ilmiselvästi Giselen kadoksissa ollut identtinen kaksoissisko, shortsit näyttävät päälläsi hyviltä. Silloin niitä voi pitää Calvin Kleinin ja kumppaneiden mainoskuvista tuttuun tyyliin. Me muut kuolevaiset saamme tyytyä siihen tosiasiaan, että täydellisiä shortseja ei ole olemassa.

Shortseissa on nimittäin aina jotain vikaa. Lahkeiden pituus on ongelma: mitä lyhyemmät ne ovat, sitä paremmin selluliitit ja muut muhkurat ovat esillä. Mitä pidemmät lahkeet, sen pahemmat mamma Texasista matkustaa -vibat niistä lähtevät. Kuminauhat ja nyörit paksuntavat vyötäröä. Kapeat lahkeet kiristävät istuessa reidet makkaroille. Leveät lahkeet puolestaan tuovat elävästi mieleen 80-luvun hittituotteen, housuhameen. Ei, ei, ei! Miksi sonnustautua ehdoin tahdoin epäpukevaan vaatekappaleeseen, kun voi valita laajasta valikoimasta hameita ja housuja juuri itselle sopivan vaihtoehdon. Olenkohan mielipiteeni kanssa aivan yksin...?

Kesäkaapin klassikko: pellavahousut

Jokaisen naisen vaatekaapista pitäisi löytyä leveälahkeiset pellavahousut. Kyseinen vaatekappale on nimittäin universaalisti pukeva, mukava ja erittäin monikäyttöinen. Kenkiä ja yläosaa vaihtamalla samat housut menevät niin arkiselle kauppareissulle kuin puutarhajuhliinkin. Pellava (tai tarvittaessa pellava-puuvilla -sekoite) on kiitollinen kesämateriaali, sillä se on viileä ja ilmava. Housut voi heittää huoleti pesukoneeseen vaikka joka pidon jälkeen. 

Suorat ja leveät lahkeet sopivat kaikille vartaloille. Koska pellava ei jousta, leveämmät leikkaukset ovat siinä myös miellyttävämmät päällä. Kuitu tosin venyy käytössä mutta kutistuu pesussa ennalleen. Hyvin naisellisia vartalomalleja pukevat parhaiten housut, jotka ovat vyötäröltä mahdollisimman sileät ja eleettömät. Hyvin hoikat ja kapealanteiset voivat huoleti valita myös malleja, joissa vyötärö kurotaan kiinni nauhalla tai vyöllä. Pellavan ominaisuuksista johtuen kangas on yleensä varsin jäykkää eikä se laskeudu juurikaan. Siksi nauha- ja kuminauhavyötäröisissä malleissa kangas jää lantiolle pököttämään, joten jos et halua korostaa tätä aluetta entisestään, valitse edellä mainittu sileä malli. 

Pellavahousut ovat ajattomat, ja useimmin ne löytyvätkin klassisessa neutraalissa värissä. Huomaa, että tummat värit kuten musta ja tumman sininen luultavasti haalistuvat pesussa ajan myötä. Pellavan väriset ja valkoiset ovat erityisen kesäiset ja menevät kivasti kaikenlaisten yläosien kanssa. Muista etenkin valkoisten kanssa, että niistä näkyy armottomasti läpi. Kaupungilla näkee edelleen pöyristyttäviä valkoiset housut, mustat alkkarit -ydistelmiä! Pellavakangas ei yleensä ole kovin tiivistä, mikä aiheuttaa sen että myös valkoinen kuultaa valkoisen alta. Puuterinväriset stringit tai mummokalsarit ovat siis oikea vaihtoehto valkoisten pellavahousujen alle.