keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Kun eleganssi kohtaa arkipäivän

Täydellisen vaatekaapin tavoitteena on, että ottipa sieltä yllensä mitä tahansa, aina onnistuu näyttämään jokseenkin tyylikkäältä. Tietenkin tilanteeseen sopivalla tavalla -  ei ole tarkoitus, että viikonloppuisinkin keikuttaisiin kotona korkokengät jalassa. Tyylikkyys tilanteessa kuin tilanteessa olisi hienoa, mutta usein arkipäivän realiteetit tulevat vastaan. On monia tilanteita, joissa ei niin usein ehdi tai yksinkertaisesti jaksa välittää, miltä oikein näyttää.

Liikuntaharrastukset ovat ensimmäinen esimerkki. Ei ole mitenkään tavatonta, että salivarustus koostuu ensisijaisesti hylätyistä vaatekappaleista: vanhat alusvaatteet, ilmaiseksi saatu t-paita ja niin edelleen. Toinen hyvä esimerkki on ne kotoisat elokuvaillat, jolloin mukavuus ratkaisee. Silloin poikakaverin pyjamahousut ja virahtanut mutta ah niin pehmeä toppi houkuttavat kummasti. 

Lopullinen kysymys onkin siinä, onko sillä väliä? Haittaako ketään, jos vetää salilla vanhoissa romppeissa, kun muutenkin näyttää epäedustavalta? Ja kenelle se kuuluu, millaisissa tamineissa sitä kotisohvallansa löhöää? Käytännölliseltä kannalta ei sillä varmaan mitään väliä olekaan. Salilla on tarkoitus kasvattaa lihasta  eikä esiintyä muille, ja kotona neljän seinän sisällä saa tietysti jokainen pitää mitä haluaa. Ei siis ole syytä tuomita ketään, joka mieluiten nukkuu maailman suurimmassa mainospaidassa, koska se vaan on niin mukava. Varsinkin jos jättimainos on myös nukkumisseuralle ok. 

Mutta toisaalta, mikä estää välillä panostamasta arkeenkin? Jos sen virahtaneen mainospaidan tilalle hankkii sopivan tilaisuuden tullen kauniin ja miellyttävän oloasun, eikö se tuo hieman enemmän hyvää mieltä tavalliseenkin iltaan? Salilla voi toki hiihdellä missä kamppeissa huvittaa, mutta tarkoituksenmukaiset treenivaatteet ovat päällä paljon miellyttävämmät kuin ne vanhat t-paidat. Kaunis voi olla käytännöllistä ja tyylikäs tarkoituksenmukaista. Asut, joita juuri kukaan ei näe, eivät välttämättä ole hankintalista kärkipäässä. Mutta jos joskus sattuu hyvä tilaisuus hemmotella itseään, miksi ei panostaisi sellaisiin vaatteisiin, jotka yleensä ovat jotain jämäluokkaa? Arkipäivän luksus on silloin tällöin enemmän kuin paikallaan. 

tiistai 6. tammikuuta 2009

Mineraalimeikit ja matkustaminen

Jos käytät mineraalimeikkejä, jotka ovat puuterimaisessa muodossa, teippaa pakkauksen reiät umpeen ennen kuin matkustat. Käytän Bare Escentuals -mineraaleja, ja ainakin kyseisen merkin pakkaukset ovat kaikkea muuta kuin tiiviitä. Joten koska tämä tuli nyt itse kantapään kautta opeteltua, niin ajattelin jakaa vinkin teidänkin kanssa. Jos vaikka joku toinen säästyisi samalta hermoromahdukselta ja sotkulta. 

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Villapaidat kuosiin

Huom: lisäsin vielä loppuun pari lausetta silittämisestä.

Villa on kiitollinen materiaali siksi, että se ei vaadi kovin tiheää pesua. Tuuletus ulkoilmassa raikastaa neuleen käytön jälkeen. Likaantumista hidastaa myös se, että neuletta puetaan harvoin suoraan iholle. Villan alla pidettävä t-paita, toppi, tai aluspaita pitää ihon tuottaman talin ja villan erillään toisistaan. Ajoittain pesu on kuitenkin paikallaan. Jos haluaa pelata varman päälle, pesula hoitaa homman tehokkaasti. Toinen vaihtoehto on pestä neule itse käsin. Jälkimmäinen vaihtoehto on tietysti työläämpää, mutta se on myös halvempaa ja lisäksi hellävaraisempaa etenkin kalliille neuleille. Liian tiheät pesulavierailut muuttavat villan kovaksi ja karkeaksi.

Käytä villavaatteiden pesuun aina niille tarkoitettua pesuainetta. Villa pestään aina kädenlämpöisessä vedessä. Yli 40 asteinen vesi saa aikaan huopaefektin, ja lisäksi vaate luultavasti kutistuu reippaasti. Pese vaate varovasti puristellen. Älä nostele tai hankaa. Villa venyy märkänä ja hankaaminen tuottaa jälleen huopatossuja. Villan "suomut" avautuvat vedessä ja hankaaminen saa kuidut takertumaan toisiinsa, minkä seurauksena neule vanuttuu. Huuhtele neule useassa vedessä samassa lämpötilassa kuin pesuvesi. Neule on puhdas, kun huuhteluveteen ei enää irtoa pesuainetta. Viimeiseen huuhteluveteen kannattaa lisätä hieman huuhteluainetta, mikä ehkäisee sähköisyyttä ja tekee kuidusta pehmeän. 

Kuivaaminen tapahtuu yhtä hellävaraisesti kuin pesukin. Ohuimmat ja hienoimmat neuleet asetellaan paksun pyyhkeen päälle tasaiselle pinnalle, jonka jälkeen neule rullataan varovasti pyyhkeen sisään. Pakettia puristellaan lempeästi, rullataan auki ja sama toistetaan tarvittaessa uudella pyyhkeellä. Tämä menetelmä kuivaa suurimman osan vedestä, jonka jälkeen neule jätetään pyyhkeen päälle kuivumaan ilmavaan paikkaan. Samalla vaate oiotaan muotoonsa, jolloin se kuivuu sileäksi. Älä koskaan ripusta villaneuletta narulle tai väännä sitä kuivaksi! Lopputuloksena on ainoastaan virahtanut ja muodoton vaatekappale. Rumpukuivain on villalle liian kovakourainen. Älä myöskään kuivata villaa auringossa, sillä materiaali haalistuu herkästi.

Jos pesuohje sallii konepesun, valitse koneen villapesuohjelma, äläkä tunge konetta täyteen. Pese ainoastaa saman väriset neuleet keskenään värivahinkojen välttämiseksi. Käsi- ja konepesun yhdistelmä nopeuttaa prosessia myös: voit suorittaa varsinaisen pesun käsin, mutta lingota koneessa alhaisella nopeudella, mikäli villapaita kestää sen. Konelinkous tekee kokemukseni mukaan neuleista ihanan pörheitä, mutta liian lämmin vesi saattaa myös kutistaa neuleen. 

Villapaidat kannattaa säilyttää mahdollisimman väljästi hyllylle viikattuina. Jos pinoaa kovin monta neuletta päällekäin, alimmaisilla on vaara littaantua ja muuttua ummehtuneiksi. Pitkään vaatepuulla riippuva neule puolestaan saattaa venyä. Säännöllinen tuulettaminen ja pesu ovat tärkeitä, sillä koit ja muut ötökät pitävät nimenomaan likaisesta villakuidusta. 

EDIT: Silittäminen tapahtuu aina miedolla lämmöllä, vaate nurinpäin käännettynä ja harsokankaan läpi. Höyryä voi käyttää. Jos villapaitaa silittää ilman välikangasta ja oikealta puolelta, vaarana on että kuidut menevät lyttyyn ja vaate muuttuu kiiltäväksi. 

Villapaidat ja neuleet muodostavat monen vaatekaapin selkärangan talvikausina. Siispä niistä kannattaa pitää hyvää huolta!

lauantai 3. tammikuuta 2009

Fly me to the moon

Olen viime vuoden aikana matkustanut poikkeuksellisen paljon. Lensin reilusti yli kymmenen kertaa, joten omakohtaista kokemusta kätevästä lentovaatetuksesta on kertynyt. En enää lähde koneeseen ilman kahta vaatekappaletta, jotka ovat 1. lentosukat ja 2. pashmina. 

Mitä pidempi lento, sitä tärkeämmät sukat ovat. Etenkin jos matkustaa budjettiosastolla, jossa jalkojaan ei pääse oikomaan kunnolla. Lyhyet matkat (n. 1 tunti) menevät ilmankin, mutta sitten kun ylitetään meriä ja mantereita, lentosukat helpottavat oloa merkittävästi. Parhaan hyödyn niistä saa, jos lento on niin aikaisin, että sukat voi vetää jalkaan ennen kuin nousee sängystä ylös. Omani ovat polvipituiset, mutta tiedän, että esim. raskaana oleville tehdään reiteen saakka ulottuvia tukisukkia. Sukat tuntuvat miellyttävän napakoilta, vähentävät turvotusta ja ennen kaikkea ne vähentävät riskiä saada veritulppa pitkillä lennoilla. Lentosukkia voi muuten käyttää arkenakin, esimerkiksi sellaisina päivinä kun tietää joutuvansa seisomaan paljon.

Pashminan hyödyistä pitäisi varmaan tehdä oma postaus, kun kerran hehkutan aiheesta vähän väliä. Lentokoneessa iso, pehmeä hartiahuivi on kuitenkin aivan korvaamaton. Se lämmittää, toimii peittona tai sen voi kääriä tyynyksi pään alle. Koneiden viltit ja tyynyt eivät yleensä ole kovin miellyttäviä, joten omaan pashminaan on ihana kääriytyä. Pashmina menee pieneen tilaan, sillä se mahtuu jopa hieman tilavampaan käsilaukkuun helposti. Hartioille kääräistynä se tuo asuun huoletonta eleganssia koneesta poistuttaessa. Puhumattakaan siitä, että samaa huivia voi tietysti käyttää myöhemmin perillä kaikkien muidenkin vaatteiden kanssa.

Näiden välttämättömyyksien lisäksi asu on vapaa. Mitä pidempi lento, sen tärkeämmäksi mukavuus muodostuu. Toisin sanoen pillifarkut eivät ehkä ole se ykkösvaihtoehto. Suosi mahdollisimman saumattomia vaatteita ja hengittäviä materiaaleja. Helposti riisuttavat kengät nopeuttavat etenemistä turvatarkastuksessa (ainakin USAssa kengät läpivalaistaan joka kerta) ja koneessakin voi olla kiva potkaista kengät pois jalasta. En henkilökohtaisesti kannata verkkareissa haahuilua lentokentillä. Jos lento on niin pitkä, että lökärit ovat ainoa vaihtoehto, ne ehtii käydä vaihtamassa asiallisempiin vaatteisiin ennen laskeutumista. 

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Uutta vuotta odotellessa

Tämä blogi on ollut hieman hiljaiselossa viime viikot. Syy on jälleen huonoissa nettiyhteyksissä. Kotisohvalta bloggaaminen onnistuu mainiosti, mutta reissun päältä huonommin. Kaikki lukijat ovat tainneet kaikota radiohiljaisuuden aikana, mutta mikäli siellä vielä joku on, niin rohkeutta! Uusia postauksia on luvassa pian. Toden teolla pääsen päivittämään uuden vuoden jälkeen, jolloin lupaan palata asiaan täydellä tarmolla. Tämän viestin tarkoitus on pitää toivoa yllä, että blogi on edelleen toiminnassa!

Vuoden viimeiset vinkit uuden vuoden viettoon:

  • Samat säännöt kuin pikkujouluissa pätevät pukeutumisessa edelleen. Varo glitterin yliannostusta!
  • Pukeudu sään mukaan. Jos ulkona on kylmä, varaudu kunnon kengillä ja pitkällä takilla, päähinettä unohtamatta.
  • Jos käsilaukussa on tilanpuutetta, muista että taksiraha on tärkeämpi kuin täydellinen meikkiarsenaali.
  • Jos joku on hyvä syy bilettää kerran vuodessa, niin se on uusi vuosi. Juhli siis juuri niin hienona, kuin olet aina halunnut juhlia! Irtoripset, korkokengät, höyhenpuuhka - you name it.
  • Jos aiot tanssia koko yön, panosta mukaviin kenkiin. Aito hymy voittaa aina korkeat korot ja kärsivän naaman ;)
  • Let it go! Bridget Jones oli oikeassa, kaikki vakavasti otettavat lupaukset tehdään vasta ensimmäisen päivän aamuna... tai sitten kun on herätty.


Kaikille lukijoille onnellista ja eleganttia uutta vuotta Floridan lämmöstä toivottaa Jennifer! Säännölliset postaukset jatkuvat 2.1. lähtien.

torstai 11. joulukuuta 2008

Onnistuneita asuja linnassa




Kaikki kuvat YLEn nettisivuilta.

Tässä muutama esimerkki niistä puvuista, joissa kokonaisuus oli kohdallaan. Puvut noudattavat etikettiä, sopivat kantajilleen ja ovat persoonallisia ja kauniita. Puvut sopivat itse kunkin vartalolle ja niissä on joku juju - huikea väri, ovela yksityiskohta tai sitten kaikki osat luovat yhdessä kauniin kokonaisuuden. Myös asusteet sopivat kaikissa hyvin muuhun asuun. Blogin teemaan sopien näiden pukujen omistajat ovat myös osanneet valita pukuihin sopivat alusvaatteet, jotka eivät suinkaan vähennä pukujen loistoa. Kiinnittäkää huomiota siihen, miten mikään ei pursuile tai pömpötä. 

Näitä pukuja yhdistää myös se, ettei niissä ole mitään liikaa. Ei turhanpäiväistä kikkailua, ei liikaa koruja, ei ylimääräistä glitteriä. Sen sijaan puvut ovat arvokkaita, juhlavia, kauniita ja näyttäviä. Nämä puvut saavat kantajansa kauniiksi. 

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Linnanjuhlat (tulossa)

Haluaisin kovasti ruotia eilen nähtyjä juhla-asuja kuvien kera. Valitettavasti olen jälleen tien päällä ja heikkojen nettiyhteyksien armoilla. Ei siis mitään kuvien latailuja muutamaan päivään. Kunhan suoriudun LA:sta takaisin oman langattoman äärelle, niin sitten palaan asiaan. Mikä tarkoittaa siis loppuviikosta.