Värianalyysi

Vaatteiden värejä valitessa tärkeintä on kiinnittää huomiota, miten vaate sopii yhteen kasvojen ihon kanssa. Hehkuva keltainen, joka saa tummemman ihon näyttämään terveeltä ja elinvoimaiselta saa kalpeamman kanssasisaren näyttämään merisairaalta. Useimmiten oma väripaletti löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta. Intuition kuuntelu voi auttaa myös. Jos vaate on periaatteessa hyvä, mutta näyttää silti jotenkin oudolta, kyse voi olla väristä, joka ei tee oikeutta iholle ja silmille. Monet ihmiset valitsevat luontaisesti itselleen sopivia värejä, jos eivät anna muotivärien ja kauppojen sen hetkisen valikoiman johtaa itseään harhaan. 

Värit voidaan jakaa ns. kylmiin ja lämpimiin sävyihin. Kylmissä on aina pohjalla sinistä, kun taas lämpimät taittuvat enemmän keltaiseen. Esimerkki: tomaatinpunainen on lämmin sävy kun taas vadelmanpunaisessa on mukana aavistus sinistä, jolloin kyseessä on kylmä sävy. Oman ihon sävyä voi itse arvioida erilaisten kikkojen avulla. Yksi niistä on verrata kasvoja kullan- ja hopeanvärisen paperin kanssa. Jos kulta saa kasvot hehkumaan, oma väritys on lämmin, kun taas hopea sopii paremmin kylmälle väritykselle. Samaa keinoa voi kokeilla myös muulla lämmin/kylmä väriparilla, kuten lohenpunaisella (lämmin) ja fuksianpunaisella (kylmä). Toinen keino on katsoa ranteen sisäpuolella näkyviä verisuonia. Jos ihossa on keltaista pigmenttiä, verisuonet näkyvät vihertävinä, jolloin oma väritys on lämmin. Viileän värityksen ihmisillä verisuonet erottuvat enemmän violetteina tai sinisinä. 

Kylmä-lämmin –erottelu on kuitenkin vain yksi ominaisuus. Värien voimakkuus on myös tärkeää. Jos hiusten ja ihon sävy ovat pehmeät, luultavasti pehmeät ja vaaleat sävyt pukevat tällaista henkilöä myös vaatteissa. Jos taas oma väritys on tumma tai ihon ja hiusten välillä on selvä kontrasti, vahvat tai tummat värit voivat sopia paremmin. Kalpeaihoinen ja vaaleahiuksinen ei välttämättä esiinny parhaimmillaan verenpunaisessa luomuksessa, eikä tummatukkaiselle välttämättä sovi haalea sininen. 

Yksi ratkaisu omien värien selvittämiseen on värianalyysi. Ammattilaisen etuna on se, että hän katsoo asiakasta tavallaan puhtaalta pöydältä, tietämättä etukäteen, mitä värejä asiakas yleensä valitsee. Värikonsultti kannattaa kuitenkin valita huolella, sillä kyse ei ole mistään tieteellisestä menetelmästä, vaan konsultin oma värisilmä ratkaisee paljon. Paras tapa on kysellä kokemuksia tutuilta tai pyytää suosituksia vaikka keskustelupalstoilta. Oman analyysini teki Claire von Schantz Helsingissä. Valitsin hänet kuultuani muiden hyviä kokemuksia Clairen analyyseistä, ja olin myös itse erittäin tyytyväinen. Analyysi vahvisti ennestään tiettyjä omia ajatuksiani, mutta toi runsaasti uusia värivaihtoehtoja, joita en ollut tullut aiemmin edes ajatelleeksi. Samalla selvisi syy sille, miksi kauniit hiekan sävyt eivät koskaan näyttäneet hyvältä päälläni, vaikka pidin väristä muuten kovasti. Mukaan sain runsaasti vinkkejä mm. siitä, miten värejä kannattaa yhdistellä, millaisia koruja kannattaa valita sekä oman värikartan 36 kangastilkun muodossa.  

Värianalyysi on hyödyllinen työkalu, joka vähentää jatkossa virheostosten määrää, mutta jota ilmankin tulee toimeen. Terveellä maalaisjärjelläkin pärjää pitkälle. Jos vaate saa ihon hehkumaan ja silmät kirkkaiksi, väri on hyvä. Jos taas peilistä katsoo kalpean tai väsyneen näköinen naama, väri on luultavasti väärä. Lisäksi on muistettava, että väriin pitää kiinnittää eniten huomiota vaatteissa, jotka tulevat kasvojen lähelle. Vaikka musta neule ei pukisikaan, mustat housut voi edelleen vetää jalkaansa huoleti.