Vaatekaapin karsinta, osa VII: takit

Syyskuu on alkanut, päivät pitenevät ja ilma viilenee vääjäämättä. On siis oivallinen hetki tehdä inventaario syys- ja talvitakkien keskuudessa. Takit kuuluvat usein vaatekaapin kalleimpiin vaatekappaleisiin. Toisaalta ne voivat olla myös erittäin pitkäikäisiä. Toppatakkia saa käyttää aika monta talvea, ennen kuin se kuluu rikki. Näistä syistä takkiostoksia kannattaakin harkita tarkkaan. Jälleen kerran poistolistalle joutuvat rikkinäiset ja selvästi liian kuluneet takit. Toisin sanoen keinokuitu on kulunut nyppyiseksi, tai villakangas on aikojen saatossa muuttunut kiiltäväksi. Näiden lisäksi myös seuraavat  takit voi jo  vapauttaa palveluksesta: 

1. Takit, joiden vuori on pahasti rikki. Vuori on useimmiten takkien heikoin lenkki. Nahka voi kestää kulutusta vuodesta toiseen, mutta takin sisäpuolella vallitsee usein katastrofitila. Sisäpuolelta riekaleina oleva takki voi mennä mökkiolosuhteissa, mutta julkisissa tiloissa sitä ei ilkeä ripustaa näytille.
   
2. Kasaritoppatakit. Oi niitä aikoja! Neonvärit riehuvat uskomattomina yhdistelminä mustan, valkoisen ja mintunvihreän kanssa. Ehkä näistä toppiksista tulee vielä joskus vintagea. Ehkä. Siihen saakka ainoa oikea paikka on UFFin laatikko tai pukupussi ja vintti (jos siis aiot toiveikkaasti odottaa sitä vintage-vaihetta).
   
3. Pilottitakit. Jos tunnustat oikeasti omistavasi tällaisen.
4. Mikä tahansa valtavilla olkatoppauksilla varustettu takki. Jäljet johtavat tälläkin kertaa pahamaineiselle 80-luvulle, jolloin kärjellään seisova kolmio edusti ainoaa oikeaa siluettia. Jenkkifutarin olkapäät eivät varsinaisesti edusta eleganssia. 
   

Takkien peseminen on itse varsin riskialtista puuhaa, joten ne kannattaa pesettää kerran vuodessa. Paras aika on siinä vaiheessa vuotta, kun takki käy liian lämpimäksi (tai vasaavasti kylmäksi) vuodenaikaan nähden, ja siirtyy aktiivipalveluksesta säilytykseen. Syksyn tullen varastosta löytyy puhdas ja silitetty takki, joka tuntuu kuin uudelta. Talvitakkien korkea kaulus likaantuu helposti meikkivoiteesta, ja tilanteen mukaan takki kannattaa välillä pesettää jo kesken talven. Sama koskee kirkasvärisiä ja vaaleita takkeja, joissa lika näkyy helposti. Mokkapintaiset takit voi suihkuttaa tarkoitukseen tehdyllä suoja-aineella (kenkiä varten tehty aine toimii myös takeille), joka vähentää sateesta syntyviä vaurioita. Pintanahkaiselle takille suurin uhka on naarmut, joita on mahdotonta häivyttää jälkeen päin. Metsäretkiä varten on siis hyvä valita jotain muuta. Huivin käyttäminen suojaa kaikkien takkien kaulusta hieltä ja rasvaisilta hiuksilta. Hyvä hoito kannattaa, sillä se pidentää ulkovaatteiden käyttöikää huomattavasti.