Käsilaukut likaantuvat sisäpuolelta paljon helpommin kuin ulkopuolelta. Pohjalle kerääntyy kaikelaista murua ja nöyhtää, paperisilppua, vanhoja kuitteja, viisi huulikiiltoa ja kyniä jotka eivät toimi. Kerran viikossa aktiivikäytössä ollut käsilaukku olisikin hyvä tyhjentää roskasta ja ylimääräisestä krääsästä. Ulkopuolelta nahkaa hoidetaan samoin kuin muissakin vaatteissa: varotaan kastumista ja pyyhitään pehmeällä liinalla tahrat pois. Pintanahalle en suosittele kenkiin käytettävää lankkia, sillä se värjää vaatteet. Sen sijaan värittömät nahanhoitoaineet käyvät hyvin. Mokkalaukut voi suihkuttaa samalla suoja-aineella kuin kengätkin. Muut materiaalit pitää arvioida yksilökohtaisesti ennen hoitotoimenpiteitä. Keinokuituiset laukut saattavat kestää hellän käsinpesun laimennetulla pesuaineella. Luonnonkuituisten kanssa voi joko ottaa riskin ja kokeilla vesipesua, tai sitten voi kääntyä pesulan puoleen ja kysyä mitä likaantuneelle laukulle voi tehdä.
Kuten kaikki tietävät, mitä suurempi laukku, sitä vaikeampi sieltä on löytää mitään. Sisäistä organisointia helpottaa suuresti vetoketjullistet pussit ja penaalit, jotka pitävä sisällön järjestyksessä. Esim. peili, kampa ja tarvittavat meikit yhteen, pikkuhousunsuojat ja rakkolaastarit toiseen ja niin edelleen. Pussukoiden etuna on myös se, että ne voi vaivatta heittää käsilaukusta toiseen, ja kaikki tykötarpeet kulkevat jälleen siististi mukana.
Käsilaukut eivät kulu samalla tavalla käytössä kuin esimerkiksi kengät. Kerran vuodessa on hyvä käydä kriittisellä silmällä laukkuvarasto läpi: ovatko kaikki edelleen siistissä kunnossa, alkuperäisen värisinä ja ehjinä? Luonnonkuidut nuhraantuvat ajan mittaa, ja etenkin vaaleilla laukuilla on rajoitettu käyttöikä. Entinen valkoinen käsilaukku joka on muuttunut kellanruskeaksi ei ole tyylikäs. Suutarit korjaavat nahkalaukkujen purkautuneita saumoja ja jopa rikkimenneitä solkia. Laukkuihin pätee siis sama sääntö kuin kaikkeen muuhunkin: rikkinäinen, repsottava ja kulahtanut saa mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti