Nilkkaremmin anatomiaa

Nilkkaremmien sanotaan sopivan ainoastaan siromuotoisille jaloille. Tosiasiassa väite on varsin kapea-alainen, eikä ota huomioon sitä, että nilkkareimmeistäkin on olemassa runsaasti variaatioita. Tätä sääntöä ei tarvitse noudattaa orjallisesti siinä pelossa, että jalat näyttävät alimittaisilta  pökkelöiltä. Kyse on vain siitä, että löytää juuri omalle jalalle sopivat kengät.

Jos tavoitteena on pitkät ja linjakkaat sääret, nämä kengät ovat täydellisen väärä valinta! Pyöreä kärki vielä korostaa lattaa vaikutelmaa. Malli ei pue ketään.

Olennaista on, mihin kohtaan jalkaa remmi sijoittuu. Koska poikittainen suikale nahkaa tai kangasta vetää katseen puoleensa, kannattaa tarkkailla asettuuko remmi nilkan paksuimman vai ohuimman kohdan ympärille. Jos remmi jää liian alas ja ympäröi jalkaa nilkan paksuimmalta ja "luisimmalta" kohdalta, sillä toden totta on säärtä lyhentävä ja nilkkaa paksuntava vaikutus. Jos taas remmi kietoutuu ohuimman kohdan ympärille, vaikutelma on erilainen. 

Kaunis kenkä, haasteellinen nilkkaremmi. Leveä remmi katkaisee jalan visuaalisesti. Sopii pitkille säärille.

Usein juhlakengät ovat mustat, mutta muitakin vaihtoehtoja on! Musta tehostaa nilkkaremmin visuaalista vaikutusta vaaleaa ihoa vasten. Sen sijaan vaaleat tai metalliset värit ovat vähemmän huomiota herättäviä. Mitä paksumpi remmi, sitä selvemmin se katkaisee jalan. Toisaalta nilkkaremmin ei ole pakko olla rinkula jalan ympärillä, vaan variaatioita on muitakin, esim. t-malliset  nilkkaremmit. Ja tietysti on otettava huomioon korko: korkea korko muotoilee jalkaa, vaikka kengässä olisikin remmi. Koroton kenkä yhdistettynä nilkkaremmiin (näitäkin näkee) ei tee mitään pidentääkseen tai hoikentaakseen jalkaparkaa.

Monta hyvää ominaisuutta: vaalea väri, ohut ja tarpeeksi ylös asettuva remmi. Tämän tyyppinen nilkkaremmi sopii useimmille.

Jos siis haluat, että jalat näyttävät mahdollisimman pitkiltä, kannattaa mennä hyväksi todettujen linjausten mukaan ja valita edestä mahdollisimman avonainen malli ja korkeat korot, jotka luovat illusiota pitkistä sääristä. Jos et missään nimessä halua kiinnittää huomiota jalkoihisi, jätä nilkkaremmit kaupan hyllyyn. Keskittymällä pieniin yksityiskohtiin on mahdollista löytää juuri itselle sopivat nilkkaremmit. 

Salaiset aseet

Vaatteiden ylläpitoon vaikuttaa eniten säilytys ja pesu - toisin sanoen kuinka nämä asiat tehdään. Mutta on olemassa monia pieniä kikkoja ja välineitä, joilla vaatteiden ja asusteiden ulkonäköön voi vaikuttaa välittömästi. 

• Vaateharja. Tiedättehän sellaisen vanhanaikaisen vehkeen, jossa harjasten tilalla on eräänlainen samettikangas. Toiseen suuntaan harjatessa se tuottaa kitkaa ja vie hiukset, karvat ja muut roskat mennessään vaatteen pinnalta. Myötäkarvaan silitettäessä roskat lähtevät harjasta irti. Tämä on yksi kätevimmistä keinoista siistiä hieman nuhjaantunut vaate hetkessä. Saatavilla myös käsilaukkuun mahtuvassa koossa.
• Teippirulla. Tämä ajaa saman asian kuin edellinenkin, mutta toimii paremmin pienenpienten hiukkasten kanssa, kuten esim. hilse, jne. Vie myös eläinten karvat mennessään. 
• Ompelusetti. Jos kaapista löytyy muutamaa eri väriä ompelulankaa, ratkoja, silmäneuloja ja nuppineuloja, on irronneet napit yms. helppo korjata itse. Myös tämmöinen on hyvä olla matkakoossa.
• Tahranpoistoainetta. Tahranpoistossa nopeus on valttia. Siksi aineen tulee olla kotona saatavilla yllättävien tilanteiden varalta. Matkoilla tahranpoistoliinat tai -tussit ovat käteviä ja kevyitä kantaa mukana. 
• Superlon-tyynyt deodoranttitahrojen poistoon. On todella ärsyttävää vetää päälle musta paita, vain todetakseen että kyljet ovat valkoisilla raidoilla. Niiden poistoon on kehitetty superlonista tehtyjä tyynyjä, mutta tarkoitukseen sopii myös esim. henkareissa pehmusteena käytetty superlon. Voisin kuvitella puhtaan meikkisienen toimivan myös, mutta en ole koskaan kokeillut tätä konstia. 
• Kaksipuolinen teippi. Ainakin Maidenform tekee ohutta, väritöntä kaksipuolista teippiä, jolla voi väliaikaisesti kiinnittää repsottavia käänteitä jne. tai vaihtoehtoisesti varmistaa, ettei kaula-aukko paljasta vahingossa liikaa. 
• Nypynpoistaja. Tämän pikku laitteen nimeen vannoo moni. Kyseessä on siis sellainen sähköllä toimiva "trimmeri", joka tekee neuleista siistin näköisen hetkessä. Koneen kanssa on kuitenkin syytä olla erittäin varovainen, tai muuten tuloksena on reikä paidassa. Olen itse tullut hyvin toimeen ilmankin, mutta tiedän että monet pitävät kapinetta aivan korvaamattomana. 

Tällä valikoimalla pärjää jo mainiosti, mutta olisi kiva kuulla, millaisia korvaamattomia vinkkejä lukijoilla on? Miten tätä voisi täydentää?

It's in the details

Pikkujoulukausi on vilkkaimmillaan, mikä tarkoittaa runsaasti tilaisuuksia pukeutua juhlavaatteisiin. Tosin sääolosuhteiden puolesta juhlakausi sattuu Suomessa kutakuinkin huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Parhaimmillaankin on kylmä, ja huonoimmillaan lisäksi märkää ja loskaista. Tilanne aiheuttaa tiettyjä kenkähaasteita. Miten yhdistää elegantisti sukat ja juhlakengät?

Sukat tai sukkahousut kieltämättä viimeistelevät usein juhla-asun. Talven kalpeat koivet eivät ehkä muutenkaan ole marraskuussa parhaimmillaan, joten juhlasukkikset saavat sääriin sopivasti väriä kokonaisuuteen huolitellun leiman. Sukkahousut/sukat tarkoittavat kuitenkin ehdotonta eitä sandaaleille ja kengille, joista varpaat pilkistävät kärjestä. Tarkoitus nimittäin todellakin on nähdä ne varpaat eikä sukkisten kärkivahvikkeita. Tämä on jälleen yksi juhlapukeutumisen irrationaalisista mutta kiistämättömistä faktoista. Viime vuonna vaahtosin stoolan oikeaoppisesta kannattelusta, joten tänä vuonna on hyvä tilaisuus avautua hieman sukkahousuista ja juhlakengistä.

Kenkä joka kestää sukkahousut.

Ensinnäkin pitkän iltapuvun kanssa valitaan etiketin mukaan kärjestä umpinaiset kengät. Hillitty peep toe on sallittu SILLÄ EHDOLLA, että kärjestä ei sitten kurkistele muuta kuin huolellisen pedikyyrin läpikäymät paljaat varpaat. Lyhyiden mekkojen kanssa houkuttaisi usein laittaa jotain keveämpää jalkaan, ja usein sandaali-tyyppiset korkokengät sopivatkin pikkumustan seuraksi, varsinkin hieman epämuodollisemmissa juhlissa. Mutta mikään ei pilaa kauniita sandaaleita samoin kuin sukkahousut niihin tungettuna, joten kyseessä on taas joko-tai -tilanne. Toisaalta jos ulkona tulee räntää vaakatasossa, kovin pikkuruinen mekko ja kesäiset kengät voivat näyttää hieman hassuilta sisätiloissakin, joten tätäkin näkökulmaa kannattaa harkita. 

Kenkä joka ei todellakaan kestä sukkia seuranaan.

Jostain syystä kantapää ei ole yhtä sukkakriittinen alue kuin varpaat. Niinpä sling back -mallit toimivat myös sukkien kanssa, kunhan huolehditaan siitä ettei sukissa ole kantavahvikkeita. Juhlasukkikset ovat yksi pitkä, muotoiltu putki, jossa on ohut sauma aivan kärjessä. Tällainen malli välttää mahdolliset mummovibat. 

Näiden kanssa saattaisi ehkä mennä paksut sukkikset. Siis ehkä. Varmemmin tosin ei. 

Sukka-kenkäyhdistelmässä voidaan nähdä kaksi poikkeusta, joihin tosin tulee suhtautua äärimmäisellä varovaisuudella. Ensimmäinen tapaus on verkkosukat. Niitä EI voi yhdistää sandaaleihin, mutta kärjestä hieman näkyvä verkko voi jossain tilanteessa mennä. Ehkä. Tämä edellyttää kantajaltaan kuitenkin horjumatonta silmää, vahvaa tyylitajua ja riskinottokykyä. Toinen poikkeus on yhdistää paksut, tummat sukkahousut sandaaleihin tai kärjestä auki oleviin kenkiin. Tällöin kriteerinä on, että sukkahousuista ei ehdottamasti saa näkyä läpi, ja toisaalta kenkien pitää olla riittävän tukevat ja modernit. Minkään timanttisandaalien seuraksi sukkikset eivät sovi. Tämä yhdistelmä on väistämättä myös varsin arkinen, eikä se sovi hienompiin juhlatilanteisiin. Kärjistettynä menee ehkä glögijuhlissa, mutta ei aidon samppanjan seurana. 

Hyvin istuvat housut ja mitä se tarkoittaa

Täydellisten housujen löytäminen on yleensä haasteellista. Koska viittaan jatkuvasti hyvään istuvuuteen, tässä muutama seikka joista näkee, ovatko housut todella hyvin istuvat vai eivät. 

Vyötärökappaleen tulee ympäröidä vyötäröä tasaisesti, puristamatta tai repsottamatta. Liian tiukan vyötärön tunnistaa jokainen. Liian suuri taas jättää yleensä selän puolelle takasauman kohdalleylimääräistä kangasta. Jos housut ovat muuten täydelliset, tästä voi tinkiä hieman. Parin sentinylimääräinen rako menettelee, viisi senttiä on jo liikaa. Vaikka housuihin laittaisi vyön, kangas jää väistämättä vyötäröltä ryppyyn.

Housujen tulee edestä laskeutua mahdollisimma sileästi. Jos reisien yläosaan syntyy "viikset", eli poikittaisia vekkejä, housut on parempi jättää kauppaan. Vekit ovat merkki siitä, että leikkaus on vartalollesi väärä, eikä ongelmaa voi kovin helposti korjata. Sivusta katsottuna sivusauman tulee laskeutua suoraan alas. Jos housut ovat liian tiukat, saumoilla on taipumus kiertyä eteenpäin. Tarkista myös taskujen suut. Taskujen pitäisi pysyä kiinni seistessäsi suorana. Jos sivussa oleva taskunsuu ei laskeudu sileästi, housut ovat luultavasti lantiolta liian pienet. Toisaalta jos lantion ympärille jää pussit, koko on liian iso tai leikkaus väärä.

Hankalinta istuvuuden tarkistaminen on takaapäin. Ensinnäkin kankaan tulisi myötäillä tasaisesti vartalon viivoja vyötäröstä alaspäin pakaroiden puoliväliin saakka. Siitä alaspäin istuvuus riippuu housujen mallista. Leveälahkeisissa kankaan kuuluu pudota tuosta pisteestäsuoraan  alaspäin, niin ettei päältäpäin näe missä kohdassa pakara loppuu ja jalka alkaa. Mitä tiukemmat housut, sitä haasteellisemmaksi istuvuuden löytäminen käy. Housut eivät saisi pussittaa pakaroiden alta, eivätkä muodostaa minkäänlaisia poikittaisia ryppyjä pepun alapuolelle tai takareisien päälle. Jälleen kerran jos näin käy, koko lienee liian pieni.  

Hyvin istuvat housut antavat viitteen jalan muodosta, mutta ilman että kangas tarkertuu raajaan kiinni. Tämä koskee kaikkia vartalomalleja. Polvesta alaspäin kyse on enää lahkeen pituudesta. Liian pitkät voi aina lyhentää, mutta liian lyhyitä on vaikea saada tarpeeksi pitkiksi. Tämä koskee housujen muutostöitä muutenkin; isommasta saa aina pienemmän mutta harvemmin toisin päin. Jos siis isompi koko on muuten hyvä mutta lahkeet ovat liian pitkät, kannattaa valita se ja lyhennyttää lahkeet sopiviksi. 

Täydellinen vaatekaappi: villakangashousut

Harva vaate on monikäyttöisempi kuin villakangashousut. Rinnastaisin suorat, laadukkaat housut yhtä olennaiseksi osaksi täydellistä vaatekaappia kuin pikkumustan - sillä erotuksella että housuja tulee käytettyä paljon enemmän. 

Yleensä erilaiset listaukset korvaamattomista vaatekappaleista sisältävät nimenomaan mustat suorat housut. Musta on kieltämättä varma valinta, mutta jos kaikki muut vaatteesi ovat pastellisävyisiä tai neutraaleja, harmaat housut toimivat kokonaisuudessa paljon paremmin. Pääasia on, että värivalinta on neutraali ja muihin vaatteisiin sopiva. 

Miksi sitten sitten juuri villakangashousut? Puhdas villa tai villasekoite on materiaalina äärettömän miellyttävä. Kangas laskeutuu kauniisti, hylkii likaa, on lämmin ja pehmeä päällä. Villasekoitteissa kannattaa tähdätä kombinaatioon, jossa villaa on yli puolet. Sekoitekankaat eivät sinänsä ole välttämättä huonoja, vaan ne voivat mm. lisätä istuvuutta. Kuitenkin verrattuna 100% polyesteriin tai puuvillasekoitteisiin villakangashousut sekä näyttävät että tuntuvat paremmilta. Yleensä laadukkaampi materiaali korreloi hinnan kanssa, mutta näihin kannattaa panostaa. Villasta on monia paksuusvaihtoehtoja. Aloittaisin keskipaksusta tai ohuehkosta kankaasta sen monikäyttöisyyden vuoksi, ja täydentäisin kokoelmaa myöhemmin esim. tweedilla  tai muulla talvisemmalla versiolla. 

Jos omistat vain yhden parin, valitse mahdollisimman klassinen  malli. Suorat tai aavistuksen levenevät lahkeet, maun mukaan joko prässeillä ja/tai upslaakeilla taikka ilman. Lahkeiden leveys riippuu mausta ja vartalomallista, kunhan pysytellään kultaisella keskitiellä. Edestä mahdollisimman sileä, taskut ilman läppiä ja näyttäviä nappeja. Useimpia meistä pukee parhaiten leikkaus, jossa vyötärökappale asettuu muutaman sentin navan alapuolelle. Investoi laatuun äläkä tingi istuvuudesta tippaakaan. 

Kuulostaako äärettömän tylsältä? Se on oikeastaan tarkoituskin. Nämä housut ovat nimittäin monen asun kivijalka, jonka ei ole itsessään tarkoitus erottua vaan sen sijaan luoda toimiva pohja muulle asukokonaisuudelle. Suorat neutraalit housut toimivat täydellisesti todella monilla työpaikoilla ns. siistimpänä versiona. Yhdistettynä näyttävään toppiin ja koruihin ne muuttuvat juhlavaatteeksi. Rennon neuleen kera niillä voi kipittää vaikka varhaiskevään piknikille. Monikäyttöisyytensä vuoksi niitä voi pitää lähes koko vuoden, hellepäiviä lukuunottamatta. 

Tarkista pesuohje aina ennen kuin alat itse pestä housuja. Jos huolehdit asianmukaisesta säilytyksestä, villaa ei ole tarvis pestä jokaisen käytön jälkeen. Itse vien parhaat housuni pesulaan, sillä en jaksa ährätä prässien kanssa. Jos aiot hankkia vain kaappiisi vain yhdet housut, seuraa yllä olevia ohjeita, mutta mikään ei estä kartuttamasta kokoelmaa muutamilla eri väreillä ja malleilla. Summa summarum: kunnolliset housut ovat ehkä fiksuinta, mitä kaappiin voi hankkia. 

Saumat suoraan

Törmäsin erästä muotiblogiani lukiessa mielenkiintoiseen kysymykseen. Vaatteen laadukkuutta arvioidessa kehotetaan usein "tarkistamaan saumat". Joku kysyikin ihan aiheellisesti kommenttilaatikossa, mitä silloin tarkalleen ottaen pitäisi tarkistaa. Tässä muutamia vinkkejä:

• Ovatko ompeleet päätelty? Huolitellussa vaatteessa saumojen päistä ei roiku langanpätkiä ja syheröitä. Usein saumurilla ajeltu sauma halvassa t-paidassa tarkoittaa sitä, että kääntöpuolelta löytyy epämääräisiä lankoja esim. kainaloista, hihansuista tai helmasta - toisin sanoen niistä kohdista, joihin saumat päättyvät. 
• Menevätkö ompeleet suoraan? Sivusaumojen kuuluu olla suorat, ei kiemurrella sinne tänne. Sama koskee helmojen ja lahkeiden tikkauksia, jotka näkyvät päälle päin. Kunnon tikkaus on viivasuora. 
• Ovatko saumat ajeltu huolellisesti? Tämä liittyy äskeiseen asiaan. Jos ompelija on ollut huolimaton, kankaat pysyvät napakasti kiinni toisissaan. Jos asialla on ollut huolimaton työntekijä, esim. kainaloissa on saatettu oikaista, jolloin riskinä on että kankaat liestyvät irti toisistaan helpommin, ja tuloksena on reikä.

Nurja puoli saattaa kertoa vaatteen laadusta enemmän kuin päällepäin näkyvä puoli. Jos vaate näyttää sisäpuolelta laadukkaalta, se on luultavasti kestävämpi investointi kuin vaate, jonka nurjapuoli paljastaa epäsiistejä lankoja ja hutaisemalla tehtyä työtä.

All that glitters pt.2: pronssi

Edelliseen postaukseen vielä lyhyt jatko. Pronssia ei kai varsinaisesti lueta jalometalliksi, mutta se on suosittu korumateriaali mm Kalevala Koruissa. Pronssille on ominaista, että se tummuu vanhetessaan. Tummumista voi vähentää hopeanpuhdistuliinoilla tai -aineella, joskin varoen. Sen jälkeen koru on vielä hyvä huuhtoa vedellä puhtaaksi kemikaaleista. 

Nykyisin pronssikorut käsitellään ns. galvaanilakalla, jonka tarkoitus on estää tummumista ja toisaalta ihon ja vaatteiden värjääntymistä. Lakka voi kuitenkin kulua pois, jolloin paljastunut kohta on jälleen alttiina tummumiselle ja värjäytymille. Mitä vanhempi koru, sitä todennäköisemmin sitä ei ole pinnoitettu. Vanhoihin koruihin oikeastaan kuuluukin tietty patina. Pronssi on arka kemikaaleille, kuten hiuslakoille jne. Samoin uimahallissa käytetty kloori on pronssille tuhoisa, tosin uimaan ei kannata mennä muidenkaan korujen kanssa samaisesta syystä. Etenkin kemikaalit tuohoavat juuri tuota pinnoitetta, jonka tarkoitus on pitää koru kiiltävänä. 

Etenkin vanhoja pronssikoruja käytettäessä on muistettava, että on mahdollista että koru värjää kankaan tai ihon vihertäväksi. Jälki on varsin hankala poistettava, joten vitivalkoinen paitapusero yhdistettynä pronssiriipukseen ennakoi ongelmia. Varminta onkin yhdistää pronssikorut tummiin vaatteisiin, joissa mahdollinen värjäytymä ei näy. 

All that glitters

Koruja - etenkin jalometallista valmistettuja - tulisi hoitaa siinä missä muitakin asusteita. Suurin osa koruista on suoraan kosketuksissa paljaaseen ihoon, mikä tarkoittaa sitä, että niihin tarttuu talia ja likaa siinä missä paidan kauluksiin ja kalvosimiinkin. Oletko koskaan kurkannut, miltä korvistesi vastakappale näyttää?

Kultaa ja hopeaa varten on olemassa omat puhdistusaineensa, joita saa kultasepänliikkeistä. Aineet ovat yleensä nestemäisiä, mutta hopeaa varten on myös olemassa erityisiä hopeanpuhdistusliinoja. Puhdistusaineet ovat kuitenkin ytyä kamaa, joten niiden annostelussa sopii olla varovainen. Jos koru on mattapintainen tai patinoitu, kemialliset puhdistusaineet voivat kiillottaa tarkoituksellisesti tummat kohdat korusta pois. 

Kotikonsteista paras on mieto astianpesuaine, lämmin vesi ja pehmeä hammasharja. Niiden avulla puhdistuvat sormukset, korvikset ja kaulaketjut. Kovat jalokivet kuten timantit kestävät edellämainitun käsittelyn hyvin. Liota sormuksia ja korvakoruja hetki, ja muista puhdistaa myös kivien kääntöpuolelta, jonne usein kertyy kaikenlaista töhkää. Älä kuitenkaan liota kaulakorujen lukkoja liian kauan, sillä ne voivat löystyä.

Noudata varovaisuutta huokoisten kivien, kuten turkoosien sekä erityisesti helmien kanssa. Helmet ovat tunnettuja siitä, etteivät ne siedä kemikaaleja, kuten hiuslakkaa tai hajuvettä pinnallaan. Kemikaalit vievät helmistä hohdon ja ne voivat muuttaa turkoosien väriä. Helmiä voi puhdistaa itse esim. puhtaalla flanellilla, mutta turvallisinta on viedä helmikorut tarvittaessa ammattilaisen hoitoon. Sen sijaan kerran vaurioitunutta helmeä tai turkoosia ei voi enää pelastaa. Helmet ovat alttiita naarmuille, joten ne kannattaa säilyttää omassa pussissaan.

Jos esim. kihla- tai vihkisormuksessasi on arvokkaita kiviä, sormus kannattaa käyttää parin vuoden välein kultasepällä tarkistettavana. Liikkeessä voidaan tarkistaa, että kaikki kivet ovat edelleen kunnolla kiinni, ja korjata putoamisvaarassa olevat. Päivittäin pidettävä sormus saa vuoden aikana lukemattomia iskuja ja naarmuja, jotka voivat heikentää kivien kiinnitystä. Samalla sormus voidaan puhdistaa kunnolla. Mutta muista jättää molemmat sormukset yhtä aikaa kiillotettaviksi (jos pidät kahta), sillä muuten värierosta tulee huomattava.

Arkisin koruja kannattaa suojella. Ota siis sormukset pois siksi aikaa kun tiskaat, peset käsipyykkiä, kuopsutat kasvimaalla tai teet jotain muuta, mikä voi vaurioittaa korujasi. Laita korut yllesi viimeisenä, vasta sen jälkeen kun olet suihkutellut tuoksut, lakat ja muut kosmeettiset aineet ihollesi. Älä rasvaa käsiä sormukset sormissa. Helminauhojen kanssa pitää olla erityisen tarkka: laita helmet aina viimeisenä päälle ja ota ne ensimmäisenä pois. Puhdista korut säännöllisesti - aidot jalokivet ja -metallit ovat sen ansainneet!

Inspiraatiota

Pukeutumisesta, vartalotyypeistä, tyylistä ja muodista on kirjoitettu satoja ja satoja opuksia. Yhtä oikeaa totuutta on turha etsiä - eri kirjoittajat saattavat neuvoa samaa vartalomallia pukeutumaan täysin erilaisiin vaatteisiin. Kirjat ovat väistämättä myös oman aikakautensa tuotoksia. Oletteko koskaan selailleet 80-luvulla kirjoitettuja värioppaita? Meikit ja hiukset aiheutavat nykyisin lähinnä kauhunväristyksiä, vaikka epäilemättä julkaisuhetkellä ne ovatkin näyttäneet muodikkailta ja hienoilta. 

Mielipiteitä on monia, mutta ajattelin jakaa muutaman vinkin kirjoista, jotka omasta mielestäni ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. 

Trinny & Susannah

Tätä tehokaksikkoa on vaikea ohittaa. Leidit aloittivat uransa tyyliguruina jo 2000-luvun alussa. Tähän päivään mennessä tuotanto kattaa yhdeksän kirjaa sekä lukuisia tv-ohjelmia. Tuotantoa leimaa epätasaisuus. Osa kirjoista on informatiivisia ja hauskoja, osa taas toistaa vanhaa tai on selvästi tv-sarjaan pohjautuvaa nopeasti tuotettua rahastusta. Tästä huolimatta T&S osuvat usein naulan kantaan antaessaan ohjeita eri vartalotyypeille. Esimerkiksi viimeisin kirja, The Body Shape Bible, on selkeä ja ohjeet käytäntöön sovellettavissa. Kirjassa on viety vartalomalliajattelu äärimmilleen, ja kaksikko löytääkin 12 erilaista tyyppiä, joille kaikille on omat ohjeensa. Kieltämättä tämä antaa paljon enemmän liikkumatilaa perinteisten päärynän ja omenan tilalle. Aivan kaikkea ei tämäkään kirja kata, mutta aika läheltä jo liippaa. Varhaiseen tuotantoon kannattaa suhtautua varauksella, sillä myöhemmin ilmestyneisiin kirjoihin verrattuna monet ideat ovat selvästi vasta kehittelyasteella. 

The Pocket Stylist

Tämä kirja on osoittautunut erittäin hyödylliseksi oppaaksi. Vartalomalleista puhutaan täälläkin, mutta huomattavasti viittellisemmin kuin Trinnyn ja Susannahin kirjoissa. Kuvitus on piirrettyä, joten paljon jää tältä osin lukijan mielikuvituksen varaan. Vaikka yksityiskohtiin ei niin tarkasti mennäkään, ohjeet ovat hyvin perusteltuja ja järkeenkäypiä. Lisäksi kirjasta noin puolet keskittyy asusteisiin, tyyliin, shoppailuun ja muuhun täydellisen vaatekaapin kokoamiseen. Ohjeet hyvin istuvista vaatteista, korjausompelusta sekä investoinnin arvoisista asusteista ovat mielestäni erittäin hyviä. Pieni kirja on siis täyttä asiaa alusta loppuun. 

A Guide to Elegance

Ahh, tämä pieni sininen kirja on todellinen helmi. Kaikki eleganssin osa-alueet käsitellään säntillisesti aakkosjärjestyksessä ranskalaisen ladyn toimesta, joka teki elämäntyönsä Nina Riccillä. Voi siis sanoa, että Mme Antoine-Dariaux tietää mistä puhuu. Ensimmäinen painos lienee julkaistu ties milloin, sillä osa ohjeista on eittämättä jo muuttunut vanhanaikaisiksi, mutta suurin osa linjauksista pitää edelleen paikkansa. Elegancen puoleen kannattaa kääntyä silloin, kun haluaa pelata varman päälle. Eleganssia ja ajatonta tyylikkyyttä etsiville kirja on korvaamaton, mutta rock chic babet eivät välttämättä löydä yhtä paljon kosketuspintaa. Tämän blogin ideologiaan teksti sopii kuitenkin kuin nakutettu. 

Kuvat on napattu Amazonin sivuilta, siksi näyttävät hieman kököiltä...

Kausivaatteet

Suomen ilmastossa on lähes mahdotonta pitää kaikkia vaatteita vuoden ympäri. Kausisäilytys on siis järkevä ratkaisu tilanpuutteeseen. Kysymys kuuluukin, mitä ja milloin pitäisi siirtää laatikoihin ja pukupusseihin odottamaan parempia aikoja?

Kesäkausi- ja talvikausi vaihtelevat kaupungista ja vuodesta riippuen, joten mitään yksittäistä sääntöä ei ole. Lämpömittari kertoo totuuden aika lahjomattomasti. Kun aletaan lähestyä plussalta kohti nollaa, on aika siirtyä talvisempiin tamineisiin. Kun lumi on sulanut ja aurinko näyttäytyy taivaalla lähes koko päivän, ollaan taas turvallisesti keväässä.

Mitä sitten laittaa säilytykseen? Alla muutamia ajatuksia.

Talvikaudeksi kaappiin:

• Itsestään selvät kesävaatteet; hellemekot, sandaalit, bikinit, hellehatut, topit jne.
• Pellavaiset vaatteet. Pellava on kesämateriaali, joka kuuluu hellepäiviin aurinkohattujen seuraksi. Talvella pellava näyttää oudolta ja tuntuu kylmältä.
• Asusteet: punoskassit ja -käsilaukut. Kaisla, olki ja muut vastaavat materiaalit näyttävät hassuilta toppatakin seurana. 
• Kevyet takit. Takit vievät paljon tilaa naulakosta, eikä vuorettomilla ja lyhyillä pusakoilla pärjää siinä vaiheessa, kun taivaalta tulee räntää.

Kesäkaudeksi säilytykseen:

• Itsestään selvät talvivaatteet ja -kengät: vuoritetut saappaat, toppatakit, paksut neuleet jne.
• Tweed-kankaiset housut ja jakut, samoin muut paksut, karheat villakankaat. Siinä missä pellava kuuluu kesään, nämä materiaalit kuuluvat talveen. Huomaa, että villasekoitekankaat voivat olla ilmavia ja keveitä myös, jolloin niitä voi käyttää läpi vuoden.
• Turkissomisteet (aidot ja keinotekoiset). Ks. yllä.
• Pipot, hansikkaat ja kaulaliinat.

Kausisäilytykseen joutuvat siis vaatteet, joiden materiaali ei sovi kyseiseen vuodenaikaan. Sen sijaan en siirtäisi mitään pois pelkän värin perusteella. Talvella voi pukeutua yhtä värikkäästi kuin kesälläkin, vaikka muotilehtiä selatessa voisi muuta luulla. 

Vaatteita valikoidessa kannattaa myös katsoa, sopiiko se tyyliltään vuodenaikaan. Raskaat saappaat kesämekon seurana näyttävät hassuilta ja ovat lämpimällä äärettömän epämukavat. Shortsit talvipakkasella luovat saman efektin, vaikka muutama vuosi sitten stylistit yrittivätkin muuta väittää. Jälleen kerran voi todeta, että muodikas ei ole sama kuin tyylikäs tai hyvännäköinen.