Lyhyt tauko postauksissa

Kaarituessa pieni tauko, silla kirjoittaja huvittelee parhaillaan Las Vegasissa. Jatkoa seuraa ensi viikolla!
PS. Tyylikkyys ei vaikuta olevan avainsana nailla nurkilla... Mahdollisimman avoin kaula-aukko sen sijaan on.

Oikean kokoiset alusvaatteet

Miltä sopivat liivit tuntuvat? Vastaus on ei miltään. Mikään ei purista tai hierrä. Oikeanlaiset liivit istuvat napakasti mutta eivät kiristä. Uusien liivien hakaset laitetaan aina ensimmäisiin koukkuihin. Kun kankaan jousto-ominaisuudet hieman käytössä heikkenevät, ympärysmittaa voi kiristää sopivaksi siirtämällä hakasia pykälän tai pari. Liivien takaosan kuuluu pysyä samalla korkeudella kuin etuosankin. Jos liivit nousevat takaa ylöspäin, ympärysmitta on todennäköisesti liian suuri. 

Kupit ovat sopivat, kun mitään ei pursuile yli. Hyvä testi on vetää liivien päälle tiukka t-paita. Ylimääräiset pullistumat paljastavat liian pienen liivikoon. Kiinnitä aina huomiota myös sivuihin. Kuppien leikkaus ja kaarien laajuus vaihtelevat merkeittäin. Esimerkiksi ranskalaiset merkit ovat usein suomalaisille liian kapeita. Jos kupin sisään jää ilmaa, kyseessä on liian iso koko. Tavallisempaa kuitenkin on, että yritetään mahtua liian pieniin liiveihin. Tyypillisesti kuppikoko on liian pieni mutta ympärysmitta liian suuri.

Olkainten tarkoitus on pitää liivit paikallaan ja kohottaa kevyesti. Olkaimia ei siis ole tarkoitus kiristää niin, että ne kohottavat rintoja vaaksan verran ylöspäin. Mukavuudenhaluisten kannattaa katsella liiveissä leveitä olkaimia ja kolmen hakasen kiinnitystä yhden tai kahden sijasta. Ylipäätään mitä isompi ihminen, sitä enemmän kangasta kannattaa valita. 

Oikean koon löytämiseksi on kehitetty monenlaisia taulukoita. Niissä mitataan ympärysmitta rintojen alta ja päältä, jolloin ensimmäinen luku kertoo ympärysmitan ja lukujen erotus puolestaan kuppikoon. Näistä saattaa saada osviittaa ostoksille lähtiessä, mutta taulukoiden heikkoutena on se, etteivät ne ota huomioon erilaisia vartalomalleja. Esimerkiksi leveällä rintakehällä varustetulle naiselle laskukaava saattaa ehdottaa aivan liian pientä kuppikokoa. 

Parasta onkin marssia suorinta tietä alusasujen erikoisliikkeeseen ja antaa asiantuntevan myyjän auttaa sopivien liivien valinnassa. Pikkuliikkeissä saa usein henkilökohtaisempaa palvelua kuin tavarataloissa ja tunnelma on muutenkin miellyttävämpi ja rauhallisempi. Helsingissä asiantuntemusta löytyy esim. Funky Ladysta ja Le Slipista. Funky Ladyssä hintahaitari on leveämpi kuin Le Slipissa, mutta toisaalta jälkimmäisestä saa sellaisia ihanuuksia, (Esim. Lise Charmel -merkkiä) joita ei myydä missään muualla. Jos tiedät muita hyviä alusasuliikkeitä, jätä kommentti muidenkin iloksi!

Kootut selitykset

Hämmästyttävän moni nainen ostaa väärän kokoisia alusvaatteita itselleen. Taannoisessa Hesarin artikkelissa haastateltiin Sokoksen alusvaateosaston myyjää, joka heitti, että noin yksi sadasta naisesta osaa ostaa oikeaa kokoa olevat rintaliivit. Suurin syy tähän lienee se, että oikean kokoisten ja hyvin istuvien liivien ostaminen ei yksinkertaisesti ole helppoa. Päinvastoin – hyvin istuvien liivien löytäminen vaatii viitseliäisyyttä. 

Monet ostavat aina samaa kokoa olevat liivit. Tässä mennään heti pieleen monesta syystä. Ensinnäkin alusvaatemerkit eroavat toisistaan mallien ja leikkausten suhteen. Niinpä oma, oikea koko voi vaihdella merkistä toiseen. Toiseksi vartalon mittasuhteet vaihtelevat myös eri elämäntilanteissa. Painonvaihtelut, liikuntaharrastukset, lasten saaminen ja iän tuomat muutokset vaikuttavat kehoon. Jos olet 18-vuotiaana ollut B75, on enemmän kuin todennäköistä, että 28-vuotiaana koko on jotain aivan muuta, puhumattakaan siitä, kun olet 48. Siksi uudet liivit on sovitettava aina ennen ostamista.  

Sitten on joukko psykologisia syitä. Vaikka kukaan muu ei yleensä kuppikokoa tiedä saati sitten kysele, on joukko naisia jotka eivät vain voi ostaa A- tai D-kuppia. Ajatellaan, että kuppikoko kertoo rintojen olevan liian pienet tai suuret. Mikä nyt on aivan älytöntä itsepetosta. Jos kuppikoko todella ahdistaa niin paljon, on järkevämpää leikata kokolappu välittömästi irti ja unohtaa koko asia. 

Usein kuulee valitettavan, että hyvät liivit maksavat paljon. Se on useimmiten myös totta. Rintaliivien kohdalla on todettava, että halvalla saa harvoin hyvää. Laadukkaat liivit on tehty kestävämmistä materiaaleista (esim. muovin tilalla käytetään metallia) ja niiden valmistus vaatii enemmän käsityötä, sillä ne kootaan useammasta osasta kuin halvemmat mallit. Toisaalta tämä ominaisuus tekee niistä yleensä myös paremmin istuvat. 

Rintsikoihin kannattaa silti panostaa, sillä ne vaikuttavat niin ratkaisevasti päällimmäisten vaatteiden istuvuuteen. Hyvät liivit saavat vyötärön näyttämään hoikemmalta, kun rinnat on kohotettu oikealle paikalleen. Lisäksi oikean kokoiset liivit ovat sata kertaa miellyttävämmät päällä kuin huonosti istuvat. Huonot liivit voivat jopa aiheuttaa terveysongelmia. Kannattaa ennemmin ostaa kerralla kunnolliset liivit, ja jättää vaikka muutama halpisvaate ostamatta. Oikealla hoidolla investointi kestää pitkään.

Suunnitelmallista shoppailua

Paras aika vuodesta –blogin Honey Junkie kirjoitti osuvasti virheostoksista. Täydellistä vaatekaappia kootessa shoppailu on järkilaji, ei tunnetrippailua. Kaiken lähtökohtana on oman vaatekaapin nykysisällön tuntemus. Säännöllinen karsiminen on erinomainen toimenpide myös siksi, että samalla kaapin sisältö tulee pengottua perusteellisesti. Tällöin on selkeä käsitys siitä, millaisia vaatteita tarvitaan lisää ja mitä sieltä jo löytyy. Täydellisen vaatekaapin täydentäminen vaatii jonkin verran suunnitelmallisuutta ja kylmäpäisyyttä. Hurmahenkinen kaupasta toiseen liihottelu ei johda täydelliseen vaatekaappiin vaan kasaan epätäydellisiä ihanuuksia. 

Virheostoksilta välttyy parhaiten olemalla raadollisen rehellinen itselleen ja kuuntelemalla omaa intuitiotaan. Raatorehellisyys tarkoittaa sitä, ettei kuvittele vaatteelle tai itselleen ominaisuuksia, joita niillä ei ole.  Jos vaate ei istu, sitä ei kannata ostaa, ellei ole 100% varma, että vie vaatteen seuraavana päivänä ompelijalle korjattavaksi. Jos kaapissa roikkuu ennestään kymmenen juhlamekkoa käyttämättömänä, yhdestoista mekko ei ole sillä hetkellä tarpeen. Toisin sanoen ei kannata ostaa sellaista, jolle ei joko ole käyttöä tai joka on valmiiksi väärän mallinen, kokoinen tai värinen. 

Intuition kuuntelu tarkoittaa sitä, että uskoo ensivaikutelmaa. Jos vaate ei heti paikalla säväytä, ei se siitä useammalla sovituskerralla parane. Honey Junkienkin mainitsemat ”ihan kiva” –vaatteet jäävät lähes aina kaapin perälle pyörimään. Jos jo sovituskopissa pohtii, että vaate on ihan ok, mutta ei mitenkään erityinen, se ei sovi täydelliseen vaatekaappiin. Jos joudut ostamaan ihan kiva-vaatteen jotain hätätilannetta varten (esim. yllättävä juhlakutsu), se kannattaa panna kiertoon heti tilaisuuden jälkeen. 

Impulssiostostelu toimii mainiosti silloin, kun tietää mitä tarvitsee. Voi hyvin olla, että maailman parhaat farkut löytyvät juuri silloin, kun puikahdat kauppaan vain pitämään sadetta hetkeksi, ennen kuin bussi lähtee. Sen sijaan alennusmyynnit ovat varsinainen virheostosten miinakenttä. Halpa hinta houkuttelee helposti ostamaan vaatteita, jotka kuuluvat joko ihan kiva –osastolle, tai joissa on oikeastaan jotain vikaa. Pää kylmänä siis! 

Vaatekaapin karsinta, osa VI: kengät

Kenkien kohdalla pätevät hieman erilaiset säännöt kuin muiden vaatteiden. Ensinnäkin ”rikkinäinen” on huomattavasti laajempi termi kenkien suhteen, kuin vaikkapa alusvaatteiden suhteen. Alusvaatteita ei voi yleensä korjata, mutta kenkiä voi. Puhkikuluneet kantalaput ovat helposti pelastettavissa. Kenkien pohjan voi uusia, saappaiden varsia venyttää ja kaventaa ja pintavauriot saa yleensä helposti piiloon lankkikerroksella. Jos lisäksi kuulut allekirjoittaneen kanssa samaan ihmisryhmään, joka saa suurta mielihyvää vain kauniiden kenkien omistamisesta, voi helposti ymmärtää, miksi hieman liian pienten juhlakenkien kohdalla voidaan tietyissä tilanteissa tehdä myönnytyksiä, vaikka liian pienten alusvaatteiden kanssa myönnytyksistä ei edes keskustella. 

Seuraavanlaisia kenkiä ei kuitenkaan kannata säästellä:

1. Auttamattomasti väärän kokoiset. Jos tarvitset kaksi pohjallista pitämään kengän paikallaan, joku isompijalkainen tarvitsee niitä sinua enemmän. Jos varpaat menevät kärjessä kirjaimellisesti rusetille, kenkä on käyttökelvoton, koska siinä ei voi kävellä.
2. Linttaan painuneet. Todennäköinen kandidaatti tähän kategoriaan on pari uskollisesti palvelleita kävelykenkiä. Linttaantuneet kengät ovat yhtä elegantit kuin lököttävät housut.
3. Korkokengät, joiden korot ovat ”lauenneet”. Tiedättehän tunteen, kävellessä korko joustaa oudosti ja tavallaan pakenee jalan alta. Sivusta katsottuna korko ei enää pysy suorassa, vaan lenksottaa eteen- tai taaksepäin. Jos kengät ovat hyvin, hyvin rakkaat, suutari voi yrittää vaihtaa korkoa tukevan raudan. Yleensä apu on kuitenkin vain väliaikainen ja korjaus tulee kalliiksi. Korot, jotka eivät pysy suorassa, vievät naiselta kaiken uskottavuuden ja seksikkyyden.
4. Korkokengät, jotka ovat niin korkeat, ettei niillä pysty kävelemään. Korkkareilla kävely on harjoittelukysymys. Koikkelehtiminen liian korkeilla koroilla on yhtä eleganttia kuin yllä mainittujen lenksottavien korkojen esittely.
5. Haisevat kengät. Ei kai tätä tarvitse edes perustella. Heitä ne vanhat lenkkarit mäkeen. Heti.
6. Arkikengät, joista jalat tulevat kipeiksi. 

Kuten edellisestä listasta voi huomata, tietyissä tilanteissa kengät, jotka ovat aavistuksen liian pienet tai huonot jalkaan, voivat silti mennä. Käytännössä tämä tarkoittaa aina juhlakenkiä. Jos kaapistasi löytyy Manolot, jotka eivät varsinaisesti ole mitkään terveyssandaalit, voin hyvin ymmärtää, mikset siitä huolimatta halua luopua niistä. En minäkään luopuisi. Kauniit mutta hieman liian pienet avokkaat voivat jäädä, jos pystyt seisomaan niillä irvistelemättä koko illan. Sen sijaan sandaalit, joista varpaat tai kantapää pursuavat yli laidan näyttävät noloilta. 

Arkikäytössä olevien kenkien pitää aina olla hyvät jalassa. Tämä koskee kaikkia vuodenaikoja ja kenkätyyppejä. Satunnainen seisoskelu samppanjalasi kädessä puristavissa kengissä ei haittaa, mutta päivittäinen tepastelu huonoilla kengillä voi aiheuttaa todellisia jalkaongelmia myöhemmin. Älä pilaa jalkojasi, vaan etsi mieluummin niin kauan, että mukavat ja tyylikkäät kengät löytyvät. 

Täydellisten farkkujen anatomia

Farkut ovat mahtava vaate monikäyttöisyytensä vuoksi. Niinä aamuina kun ei jaksa miettiä mitä panisi päällensä, kaapista löytyvät täydelliset farkut pelastavat tilanteen lähes aina. Sopivaan yläosaan ja asusteisiin yhdistettynä farkut toimivat yhtä hyvin kotioloissa kuin ravintolassakin, ja nykyisin niitä voi pitää useimmilla työpaikoillakin. Monipuolisuudestaan huolimatta farkut ovat kuitenkin arkivaate. Vaikka farkut yhdistäisi millaisiin asusteisiin, niiden paikka ei ole esimerkiksi häissä tai muissa vastaavissa juhlissa. Hyvä ohje on, että jos etukäteen epäilyttää, voikohan tilaisuuteen tulla farkuissa, on turvallisempaa pelata varman päälle ja laittaa jotain muuta. Sen sijaan arkivaatteena farkut ovat lyömättömät ja toimivat useimmissa vaatekaapeissa. 

Täydelliset perusfarkut ovat ns. siistit farkut, joita ei ole käsitelty kuluneiksi, repaleisiksi tai likaisiksi. Paras väri on tumma sininen, ilman paljetteja tai brodeerauksia. Ideaali leikkaus on mahdollisimman simppeli; vyötärö jää hieman navan alle ja lahkeet ovat joko suorat tai lievästi alaspäin levenevät (ns. boot cut –leikkaus). Tämän kaltainen leikkaus palvelee useimpia vartalomalleja parhaiten. Vyötärö on riittävän ylhäällä, jottei mitään pursuilisi epäviehättävästi yli, mutta kuitenkin tarpeeksi alhaalla, jotta leikkaus näyttää ajattomalta. Hieman alaspäin levenevä lahje tasapainottaa lantiota ja toimii yhtä hyvin korkokenkien kuin tasapohjaistenkin kanssa. Jos lantio ei ole ongelmakohtasi, suora lahje on yhtä hyvä. Täydelliset perusfarkut eivät siis kuulu mihinkään muotivirtaukseen ( esim. skinny jeans, erittäin matala vyötärö), vaan niiden on tarkoitus näyttää pintamuodista riippumatta hyvältä kaikissa tilanteissa. 

Farkkujen tärkein ominaisuus on istuvuus. Huonosti istuvat farkut eivät palvele mitään tarkoitusta. Vyötärön on tarkoitus mukailla vartaloa ilman, että ihon ja kankaan väliin jää monta senttiä. Kun leikkaus on itselle sopiva, pepun alle tai reiden yläosaan ei muodostu poikittaisia vekkejä. Farkut voivat olla napakat ja jopa tiukat, mutta ei niin tiukat että kaikki anatomiasi yksityiskohdat piirtyvät liiankin selvästi esiin. Taskujen paikkaan on hyvä kiinnittää huomiota. Liian alas asettuvat taskut saavat takamuksen lättänäksi ja roikkuvaksi. Huonot taskut yhdistettynä liian tiukkoihin, matalavyötäröisiin pillifarkuihin, saavat aikaan todella karmaisevan vaikutelman. Sopivan korkealla olevat taskut liftaavat peppua visuaalisesti. Lahkeen pituus puolestaan määräytyy niiden kenkien mukaan, joita useimmiten käytät. Hyvä ratkaisu on hankkia farkkuja eri lahkeenpituuksilla korkeita ja matalia kenkiä ajatellen. 

Täydellisten farkkujen löytäminen ei ole helppoa. Kun sellaiset tulevat vastaan, niihin kannattaa ehdottomasti investoida. Jos täydellisyys löytyy alennusrekistä tai halpahallista, osta saman tien kahdet. Apuna etsinnöissä voi käyttää www.zafu.com nettisivustoa. Muutamaan kysymykseen vastaamalla ohjelma löytää yleensä hyvän valikoiman eri merkkisiä farkkuja, jotka sopivat kuvaustasi vastaavalle vartalomallille. Kun täydelliset perusfarkut on hankittu, voi kokoelmaa täydentää trendikkäillä tai erityisesti biletyskäyttöön tarkoitetuilla farkuilla.

(Kuvat peräisin täältä)

Asiaa alushousuista

Alushousujen on tarkoitus nimensä mukaisesti pysytellä vaatteiden alla. Hyvät alushousut ovat päällepäin näkymättömät. VPL eli visible panty line pilaa eleganssin kuin eleganssin takuuvarmasti. 

Stringit ovat tähän kenties yksinkertaisin ratkaisu. Niiden tilalla sortsi-tyyppiset ja erilaiset "mummomallit" voivat myös toimia hieman väljempien vaatteiden alla hyvin. Olennaista on, että kangasta on joko niin paljon, että se peittää koko pakaran, tai että kangasta ei ole ollenkaan. Lisäksi ainakin Maidenform ja Victoria's Secret tarjoavat housuja, joiden lahkeet ja vyötärö on viimeistelty laserilla. Tällöin reunoihin ei tarvita minkäänlaisia käänteitä tai kuminauhoja, vaan housu lepää sileästi ihoa vasten. 

Jos stringit eivät ole ongelma, ne toimivat yleensä tiukkojen housujen alla parhaiten, kun taas etenkin kesäisin hieman peittävämmät mallit ovat parempia hameiden kanssa. Jos budjetti vain antaa periksi, onkin rintaliivejä ostaessa kätevää ostaa samasta sarjasta kahdet erimalliset alushousut eri tilanteita varten. Toisaalta alushousut jos mitkä ovat kuluvat käytössä, joten niitä joutuu uusimaan verrattain usein. (Täällä aiheesta enemmän.) Tällöin säästäväinen henkilö voi hyvin hankkia arkialkkarinsa vaikka mistä halpahallista kalliiden merkkipöksyjen sijaan.

Käytännöllisin alushousujen väri on ihonvärinen, nude, tai miksi sitä halutaankin kutsua. Tämä on tärkeää erityisesti kesäisin, jolloin kankaat ovat ohuita ja läpikuultavia. Valkoinen erottuu valkoisten housujen alta selvästi, mutta ihonvärinen ei. Sama koskee ohuissa kankaissa myös tummia värejä.  Mikään ei estä hankkimasta alushousukokoelmaa kaikissa sateenkaaren väreissä, kunhan alkkarit eivät erotu vaatteiden läpi. Huomaa kuitenkin, että ohuiden kankaiden alta myös erilaiset pitsit ja röyhelöt erottuvat helposti. 

Edellisestä päätellen täydellinen alushousu on siis sileä, simppeli ja ihonvärinen. Ihan kivaa mutta ei kovin seksikästä. Kauneimmat pitsipöksyt kannattaa varata iltapukujen, pikkumustien ja muiden juhlavaatteiden alle. Juhlavaatteet ansaitsevat seurakseen juhlavat alusvaatteet. Mikään ei tietysti estä pitämästä kimaltavia ihanuuksia arkenakin, niin kauan kuin ne vain pysyvät piilossa. 

Vaatekaapin karsinta, osa V: hansikkaat ja päähineet

Syksyn tullessa on hyvä aika käydä läpi kaikki päähineet ja käsineet, ja karsia joukosta turhaa tilaa vievät pois. 

1. Kaikki parittomat käsineet. Samoin kaikki reiälliset sormikkaat, joita et ole saanut korjattua koko edellisenä talvena.
2. Mainospipot ja -lippikset. Pipot ovat useimmiten rumia ja materiaalina on jotakin keinokuitua, joka ei lämmitä mutta joka kylläkin sähköistää hiukset. Myös neonvärit ja jättitupsut kuuluvat kierrätykseen. Lippis on kesällä ok, paitsi jos otsassa lukee isolla ELANTO.
3. Huivit, joita et ole pitänyt yli viiteen vuoteen.  Luultavasti kaapin kätköihin hautautuneet huivit ovat väriltään epäpukevia tai kuosiltaan niin erikoisia, että ne ovat siksi jääneet pitämättä. Joukossa saattaa olla myös silkkihuiveja, joille on vaikea keksiä hyvää käyttötapaa, tai pikkuliinoja, jotka eivät enää ole muodikkaita. Jos et ole moneen vuoteen keksinyt näille järkevää käyttöä, tuskin niin tapahtuu jatkossakaan.

Villaiset kaulaliinat saavat uuden elämän pesulassa, jossa ne raikastuvat ja kirkastuvat entiselleen. Kaulaliina kerää yhden talven aikana yllättävän paljon likaa itseensä, sillä se on usein paljasta ihoa vasten. Sama koskee pipoja ja muita päähineitä. Niiden ajoittainen  puhdistaminen on paikallaan, sillä kankaaseen tarttuu luonnollisesti hiuksista hikeä ja rasvaa. Koppuraiset nahkahansikkaat saattaa saada pehmeiksi tavallisella käsirasvalla. Käsineet käteen ja sitten laitetaan käsirasvaa ihan kuin hanskoja ei olisikaan. Lopuksi annetaan imeytyä hyvin. 

(Kuva: Sakari Sauso)

Pesulappu pelastaa

Yksinkertaisin keino pitää vaatteet priimana, on pestä ne ohjeiden mukaan. Harvat nauttivat pyykkäämisestä, mutta toisaalta siihen panostaminen pidentää vaatteiden käyttöikää merkittävästi. Olennaisinta on uskoa, mitä pesulapussa sanotaan. Jos vesipesu on lapussa kielletty, on olemassa riski, että vaate muuttuu koneessa jotenkin kummalliseksi. 

Suurimman osan vaatteista voi onneksi pestä koneessa. Valkoisille ja värillisille vaatteille kannattaa hankkia oma pesuaine, ja jos oikein haluaa hifistellä, niin vielä mustille oma. Ainetta annostellaan ohjeen mukaan, eikä ylimääräinen pesuaine ei paranna lopputulosta. Liika pesuaine ei liukene veteen kunnolla, vaan tarttuu kuituihin ja saattaa jättää etenkin tummiin vaatteisiin ikäviä viiruja. Sama pätee huuhteluaineen annostukseen. Huuhteluainetta ei muutenkaan kannata kaataa koneeseen automaattisesti, sillä se heikentää esimerkiksi elastaania. Kaikenlaiset stretch-vaatteet kannattaa siis pestä ilman huuhteluainetta. Sen sijaan villasta tulee huuhteluaineen vaikutuksesta miellyttävän pehmeää kun taas sukkahousut muuttuvat ilman huuhteluainetta ritisevän sähköisiksi. 

Vaatteiden lajittelu värin mukaan lienee itsestäänselvyys. Kertaalleen värillisten joukkoon joutunut valkoinen vaate ei koskaan palaa ennalleen. Vaatteen nurinpäin kääntäminen suojaa painokuvia ja erilaisia aplikointeja kulumiselta. Pesukoneiden eri ohjelmia kannattaa myös hyödyntää, esimerkiksi rauhallisempi linkous säästää herkkiä materiaaleja. Kuivausrummun kuumuus heikentää jousto-ominaisuuksia ja kellastaa valkoisia vaatteita, joten sen käyttöä kannattaa säännöstellä. 

Käsinpesu on työlästä, mutta etenkin rintaliivit kestävät parhaiten, jos ne pestään käsin. Varsinkin kevyesti topatut, muotoon prässätyt t-paitaliivit joutuvat pesukoneessa pahasti vaaravyöhykkeeseen. Pesukone on muutenkin useimmille liiveille liian kovakourainen. Käsinpesu nestemäisellä pesuaineella pitää alusvaatteet kuosissaan. Älä koskaan käytä alusvaatteille huuhteluainetta. Jos kaikesta huolimatta haluat heittää rintsikat koneeseen, käytä hienopesuohjelmaa ja hanki kunnollinen pesupussi joka suojelee sekä alusvaatteita että konetta mahdollisesti irtoavilta kaarituilta. Irronnut kaarituki voi juuttua rumpuun niin tiukasti, että sen irrottamiseen tarvitaan korjaajaa. Uskokaa pois, tämäkin vinkki on käytännössä testattu. Älä myöskään tunge pussia liian täyteen, jotta liivit peseytyvät kunnolla. 

Villavaatteet voi pestä itse käsin villalle tarkoitetulla pesuaineella. Varovainen käsinpesu pitää mm. kashmirin pidempään pehmoisena, kuin pesulan käsittely. Muista kuivattaa villavaatteet tason päällä, jotta vaate ei virahtaisi muodottomaksi.  Sen sijaan jakkupuvut, iltapuvut sekä ulkotakit kannattaa suoraan kiikuttaa pesulaan. Lopuksi voidaan todeta, että mikäli käsinpesu on kammotus ja pesulahinnat hirvittävät, kannattaa kurkistaa pesulappua ennen kuin kävelee kassalle. 

Mihin kannattaa satsata?

Helsingin Sanomissa olleen kiinnostavan artikkelin mukaan suomalaisnainen valitsee usein kaupasta sen halvimman vaihtoehdon. Tämä herätti ajatuksen siitä, että halpa ja kallis on itseasiassa suhteellisia käsitteitä, ja riippuvat pitkälti vaatteen käyttötarkoituksesta.

Yksi parhaista tavoista arvioida, onko vaateostos hintansa väärti vai ei, on laskea miten kuinka monta euroa yksi käyttökerta tulisi maksamaan. Toisin sanoen jaetaan vaatekappaleen hinta oletetuilla käyttökerroilla. Tämä tuo suhteellisuuden tajua ostoksiin. Otetaan esimerkiksi iltapuku ja talvitakki, jotkaa molemmat maksavat 250 euroa. Vuoden aikana iltapuvulle kertyy käyttöä arviolta kaksi kertaa, jolloin yhden käyttökerran hinta on keskimäärin 125 euroa. Talvitakkia pidetään päällä arviolta kolme kertaa viikossa marraskuusta maaliskuuhun, eli yhteensä noin 60 kertaa, jolloin yhden kerran hinnaksi tulee noin 4 euroa. Todennäköistä on, että takkia tulee pidetyksi vielä useammin, samoin kuin se, että iltapukua tulee pidettyä vuoden aikana vain kerran. Tästä näkökulmasta kahdesta yhtä paljon maksavasta vaatteesta toinen tulee huomattavasti edullisemmaksi.

On fiksua panostaa laadullisesti eniten niihin vaatteisiin, joita pitää useimmin. Laatu tarkoittaa monesti korkeampaa hintaa, mutta toisaalta vaatteen pitää suurempaa kulutusta, koska se on usein päällä. Universaalisti naisen vaatekaapissa on kaksi kategoriaa, joiden kohdalla kannattaa ostaa niin hyvää laatua, kuin kukkaro suinkin kestää. Ensimmäinen on rintaliivit, toinen on ulkotakit. Laadukkaat alusvaatteet maksavat itsensä takaisin kestämällä vuosikausia hyvinä. Täydelliset liivit saavat päällysvaatteet esiintymään edukseen, ryhdin kohdalleen ja ylipäätään kohentavat kaikkia vartalomalleja. Puhumattakaan siitä ihanasta tunteesta, jonka kauniit ja mukavat alusvaatteet saavat aikaan. Ulkotakki puolestaan on vaate, jota pohjoisissa oloissa on käytettävä suurimman osan vuotta. Takki on aina näkyvillä, joten siihen kannattaa satsata. Molempia vaatteita yhdistää se, että niihin pukeudutaan lähes joka päivä.

Näiden lisäksi on hyvä hankkia muutamat kengät, jotka ovat aidosti hyvät jalkaan. Muut vaatteet riippuvat pitkälti siitä, millainen itse kunkin elämäntilanne on. Farkuissa elävä opiskelija panostaa luonnollisesti istuviin farkkuihin, kun taas toimistotyöntekijälle jakkupuku voi olla paljon tärkeämpi investointi. Useimmin pidettäviin vaatteisiin kannattaa siis satsata eniten. 

Vaatekaapin karsinta, osa IV: neuleet ja paidat

Viileässä ilmastossa kauniit ja hyväkuntoiset neuleet ovat korvaamattomia. Neuleet ovat pitkäikäisiä, ja siksi niitä kerrostuu kaappiin ajan myötä. Laita kierrätykseen malliltaan vanhanaikaiset ja väärän väriset paidat niin saat tilaa uusille ja tuoreille. Kierrätykseen lähtevien lista:

1. Pesussa kutistuneet. Tai alunperinkin väärän kokoiset. Tarkista erityisesti, että hihat ovat tarpeeksi pitkät.
2. Halvat keinokuitusekoitteet. Nämä ovat yleensä lyhytikäisiä, sillä keinokuitu nyppyyntyy hervottomasti, ja nypyt saavat minkä tahansa vaatteen näyttämään vanhalta ja halvalta.
3. Muodottomat neuleet. Säkkimäiset neuleet saavat pienet ihmiset näyttämään olemattomilta ja suuret valtaisilta.
4. Koinsyömät tai muuten rikkinäiset. Jos neuleessa on rehellinen reikä, sitä on vaikea siististi korjata. Jos sauma on lähtenyt purkautumaan, sen voi ommella takaisin kiinni, eikä korjausta huomaa.

Neuleiden lisäksi erilaiset topit ja t-paidat kansoittavat useimpien kaappeja. Monikäyttöisinä niitäkin kasaantuu usein runsaasti ja siksi ajoittain on hyvä tehdä harvennusta. 

1. Liian lyhyet t-paidat ja topit. Housujen ja paidan välistä ei kuulu pilkistää paljasta ihoa. Itseäänkunniottavan ihmisen napa pysyy piilossa julkisilla paikoilla uimarantoja lukuunottamatta. 
2. Mainos- ja muistopaidat. Yleensä nämä XXL-kokoiset kauhistukset on joko saatu ilmaiseksi tai hankitty hetkellisessä mielenhäiriössä lomamatkalta. 
3. Kaikki virttyneet, kulahtaneet, reikäiset ja rispaantuneet.
4. Yli-seksikkäät juhlatopit. Kukapa ei olisi joskus alennustangon edessä sortunut ostamaan jonkun "todella makean" biletopin. Yleensä kyseessä on pitseillä, paljeteilla, nyöreillä, keinonahalla tai kaikillä näillä varustettu toppi, joka on niin vetävä ja avonainen, ettei sitä kehtaa pitää missään. Samalla voit hankkiutua eroon  printtipaidoista, joissa lukee "90% Angel" tai jotain muuta yhtä vihjailevaa ja älytöntä. Tämän jälkeen lopetetaan Fiorellassa shoppailu, jolloin näiltä virheostoksilta vältytään jatkossa automaattisesti. 
5. Huonosti istuvat tai väärän kokoiset paitapuserot. Paitapusero on erinomainen vaatekappale, paitsi jos se kiristää rintojen päältä tai lepattaa vyötäröltä. 

Tähän listaan tekisi mieli lisätä vielä farkkupaidat, mutta jos harrastat rivitansseja, voit pitää ne. Totta puhuakseni kulahtaneilla t-paidoilla voi olla edessä vielä arvokas elämä remonttivaatteina. Kunhan niitä ei pursua joka nurkasta, pari kolme tällaista riittää. Vai kuinka usein teillä maalataan seiniä?

Back to Black

Musta lienee useamman vaatekaapin perusta. Mustalla on monta hyvää puolta. Se hoikentaa, antaa tarvittaessa uskottavuutta ja itseluottamusta, ja oikein asustettuna musta täysmusta asu voi olla todella elegantti. Musta on turvallinen ja monessa tilanteessa käytännöllinen ratkaisu, mutta matkalla piilee muutama sudenkuoppa, jotka on hyvä ottaa etukäteen huomioon. 

Toisin kuin usein tulee ajatelleeksi, mustasta on olemassa yhtä monta sävyä kuin kaikista muistakin väreistä. Jos haluat mustan jakkupuvun, osta kaikki haluamasi osat samalla kertaa samasta sarjasta. Muuten housut ja jakku ovat lähes väistämättä eri väriä. 

Toinen harhaluulo on, että musta sopii yhteen kaikkien värien kanssa. Tästä voi olla myös eri mieltä. Musta sopii erittäin hyvin kaikkien tummien (tumman punainen, tumman vihreä, tumman ruskea) värien sekä vaaleampien neutraalien (esim. beige, harmaa) värien kanssa. Jos olet taiteellinen tai muuten vaan räiskyvä persoona, voit kokeilla mustaa varovasti myös kirkkaiden, vahvojen värien seurana. Sen sijaan heleiden, vaaleiden ja pastellivärien seurana musta ei toimi. Pastellit näyttävät pliisuilta ja musta näyttää kovalta tässä yhdistelmässä. Kaunis heleä sävy näyttää helposti mustan kanssa halvalta. Varma keino pilata vaalea asu on asustaa se mustilla kengillä ja laukulla. Vaalean puvun kanssa vaaleat tai ruskeat asusteet luovat paljon tyylikkäämmän vaikutelman. Valkoinen ja musta voivat muodostaa tyylikkään, joskin virallisen yhdistelmän, mikäli musta on todella musta ja valkoinen on todella paperin valkoinen. Jälleen kerran luonnonvalkoinen sopii paremmin yhteen esim. ruskean kanssa.

Klassinen trenssi mustana toimii aina. 

(Kuva BCBG Max Azria)

Kolmanneksi mustan ajatellaan sopivan kaikille. Etenkin skandinaavisen vaalea iho ei itse asiassa ole paras mahdollinen tausta mustille vaatteille, sillä musta vie usein viimeisenkin hehkun kalpeista kasvoista. Useimmat voivat kuitenkin pitää mustaa myös kasvojen lähellä, mikäli vaikutelmaa pehmennetään väritykseen sopivilla koruilla tai huivilla. Huonoiten musta sopii aidoille platinablondeille, joilla on todella vaalea iho, oljenvaalea tukka ja siniset silmät. Tällä värityksellä varustettujen kannattaa harkita tarkkaan mustien yläosien kanssa, jotta vaikutelma ei muistuttaisi merisairasta. Hyvin ruskettuneen ihon seuranan musta voi toimia myös vaaleaihoisella. Sen sijaan, mitä tummemmat hiukset, sen todennäköisemmin musta korostaa vaaleaa ihoa positiivisesti. Perinteistä lumikki-ihoa musta pukee yleensä hyvin. 

Olipa iho minkä värinen tahansa, mustat housut sopivat kaikille. Hyvin istuvat laadukkaat mustat suorat housut ovat kätevä perusvaate, joka palvelee uskollisesti monissa tilaisuuksissa työhaastatteluista hautajaisiin. Musta villakangastakki talvea varten on turvallinen ja varma ratkaisu, joka on helppo asustaa sopivan värisellä huivilla ja päähineellä omaan väritykseen sopivaksi. Muista, että musta kuluu pesussa. Ahkerassa käytössä ollut vaate voi vuoden päästä olla lähempänä tummaa harmaata kuin mustaa. Tämä koskee myös jakkupukuja, mikäli housuja pidetään selvästi useammin kuin jakkua, jolloin osat voivat muuttua eri värisiksi. 

Vaatekaapin karsinta, osa III: housut ja hameet

Kaikkiin vaatteisiin pätee sama sääntö: rumaa tai rikkinäistä ei kannata säilyttää. Rikkinäinen on kuitenkin suhteellinen käsite. Jos housujen vyötäröltä puuttuu nappi, tilanne on helposti korjattavissa. Sen sijaan lahkeeseen repeytynyttä palkeenkieltä tuskin saa siististi paikattua. Housuja läpikäydessä kannattaa siis miettiä, millaisilla kustannuksilla ongelman saa korjattua. Esimerkiksi täydellisesti istuvat farkut, joissa on liian pitkät lahkeet, kannattaa ehdottomasti säilyttää. Ne on helppo korjata sopivan kokoisiksi. 

Housujen tärkein ominaisuus on istuvuus. Jos peppu näyttää housuissa huonolta, vaatteen säilyttämisessä ei ole mitään järkeä. Sama koskee liian isoja ja liian pieniä housuja. Housujen tulee olla sopivan kokoiset sekä vyötäröltä, lantiolta että reisistä. Jos housusi ovat jotain muuta, lahjoita ne eteenpäin. 

Lisäksi muutama tuntomerkki, joka kertoo että housujen on aika lähteä:

1. Kiiltäväksi silitetty tai käytössä lähes puhki kulunut kangas. Silloin tällöin on hyvä luoda silmäys vanhoihin ja luotettaviin housuihin ja tarkistaa että ne ovat edelleen moitteettomassa kunnossa. 
   
2. Liian lyhyet lahkeet, jotka lepattavat nilkkojen ympärillä.
   
3. Alaspäin kapenevat lahkeet. Yleensä tässä mallissa on lisäksi laskokset vyötäröllä. Etenkin farkuissa tämä leikkaus on aika haasteellinen. Näyttää hyvin harvoin tyylikkäältä.
   
4. Nappiverkkarit.
   

Hameet istuvat yleensä helpommin kuin housut, ja virhearvioita sattuu kenties harvemmin. Seuraavat hametyypit liikkuvat vaaravyöhykkeellä.

1. Minihameet. Jos helma ulottuu puoleen reiteen tai ylemmäs, kyse on minihameesta. Jos olet nuori, hoikka ja huikeajalkainen, minihame voi toimia. Meidän muiden päällä vaikutelma on epäilemättä hätkähdyttävä, mutta ei välttämättä positiivisessa mielessä.
   
2. Kuminauhavyötäröiset kukkahameet. Tämä vaatekappale on saattanut jäädä kaappiisi muistona 90-luvulta. Eikä se jää varmasti keneltäkään huomaamatta.
   

Täydellinen vaatekaappi

Jos tavoitteena on täydellinen vaatekaappi, lienee paikallaan määritellä, mitä sillä tarkoitetaan. Tällä kertaa puheenaiheena on vaatekaapin sisältö, ei se varsinainen komero.

Jokaisen täydellinen vaatevarasto on erilainen. Valikoimaan vaikuttaa monet asiat; työ, asuinpaikkakunta, harrastukset, vartalomalli, ikä, henkilökohtaiset mieltymykset jne. Olennaista on, että vaatekaappi palvelee omistajaansa, eikä jätä pulaan missään tilanteessa. Täydellinen vaatekaappi on sellainen, että sen edessä ei tarvitse tuskailla, ettei ole mitään päälle pantavaa.

Täydellinen vaatekaappi on koottu siten, että vaatteista voi yhdistellä erilaisia kokonaisuuksia. Vaatteet ovat niin hyvälaatuisia, kuin budjetti suinkin antaa periksi. Vaatekaapissa ei lymyile järkyttäviä muotivillityksiä suoraan 80- ja 90-luvuilta. Täydellinen vaatekaappi ei muutenkaan ole riippuvainen muodista, sillä sen perustukset muodostuvat ajattomista vaatekappaleista, jotka voi tarpeen tullen asustaa viimeisen villityksen mukaan.

Yksi tyypillisistä vaatekriisien syistä on se, että vaatteet jotka muuten olisivat tilanteeseen täydelliset, eivät juuri sillä hetkellä ole katseita kestävässä kunnossa. Siksi säännöllinen karsinta on tärkeää, sillä se estää tehokkaasti edellä mainittuja paniikkitilanteita. Sukkahousukriisit vähenevät, jos kaapista ei kerta kaikkiaan löydy silmäpakoisia pareja. Toisaalta jos vaatteisiin on investoinut runsaasti, niitä kannattaa myös hoitaa huolella.

Maailma on pullollaan listoja siitä, mitkä vaatekappaleet kuuluisi jokaisen naisen vaatekaapista löytyä. Jotkut vaatekappaleet kieltämättä ovatkin niin monikäyttöisiä, että niiden hankkimista voi suositella. Esimerkki tällaisesta on siistit, suorat mustat housut.  En silti usko, että olisi olemassa yhtä, kaikille sopivaa täydellistä vaatevalikoimaa. Jos farkut eivät kerta kaikkiaan ole tyyliäsi, on turha hankkia sellaisia vain, koska listassa luki niin.

Täydellinen vaatekaappi ei synny käden käänteessä, mutta sitä kohti on hyvä pyrkiä. 

Vaatekaapin karsinta, osa II: sukat ja sukkahousut

Sukkalaatikko sisältää varsin usein samanlaisia epämääräisiä vaatekappaleita kuin alusvaatehyllykin. Nämä kaikki voi heittää suoralta kädeltä menemään:

1. Rikkinäiset. Monilla naisilla on uskomaton vimma säästää rikkinäisiä sukkahousuja ties millä verukkeella. ”Niitä voi pitää saappaiden kanssa.” ”Ne maksoi niin paljon!” Hohhoi. Jos kaapista löytyy yhdetkään ehjät, kuka valitsee niiden tilalle rikkinäiset? Kun saappaat otetaan sisällä pois, reikä on jälleen näkyvillä. Vaikka sukkikset olisivat olleet kuinka kalliit, ne ovat reikäisinä yhtä käyttökelvottomat kuin euron maksanut pari. Siispä roskiin vaan. Sama koskee rikkinäisiä nilkkasukkia ja stay up:eja. Nilkkasukista puheen ollen, kantapäästä läpinäkyviksi hiutuneet puuvillasukat voi myös siirtää saman tien kengänkiillotuslaatikkoon. 
   
2. Nyppyiset ja nirhautuneet sukkahousut. Etenkin mattapintaisilla sukkiksilla on taipumus ajan myötä nyppyyntyä. Sukkahousuihin syntyy myös ”nirhaumia”, toisin sanoen poikittaisia viivoja, jotka ilmestyvät silloin, kun säie on tarttunut johonkin kiinni, mutta ei ole mennyt poikki. Jos käytät paljon hameita, hankkiudu näistä eroon yhtä vikkelästi kuin reiällisistäkin.
   
3. Stay upit, joiden silikoni on kuolettunut. Stay up joka ei pysy ylhäällä. Tarvitseeko tätä enempää perustella?
   
4. Snoopy-osasto. Tiedän että nyt tulee toistoa. Mutta fakta on, että vain yksiväriset sukat ovat tyylikkäitä, etenkin nilkkasukista puhuttaessa. Voiko kukaan ottaa vakavasti ihmistä, jonka housunlahkeen ja kengän välistä vilkuttaa Maija Mehiläinen ystävineen? Sukkien kohdalla linja on tiukempi kuin alusvaatteiden, sillä ne näkyvät päällepäin. Mutta jos et kerta kaikkiaan voi luopua näistä ihanuuksista, pidä niitä sitten samaan sarjaan kuuluvien alusvaatteiden seurana sunnuntaisin. 
   

(Kuva: Wolford)

Reikäiset villasukat kannattaa parsia. Muuten traaginen totuus on, että mitä ohuemmasta sukasta on kyse, sen lyhyempi käyttöikä sillä luultavasti on. Huomaa kuitenkin, että stay upien ja sukkanauhasukkien kohdalla ei välttämättä kannata heittää molempia pois, mikäli vain toinen on rikki. Jos omistat useita samanlaisia pareja, varasukasta saattaa olla myöhemmin iloa.

Vaatekaapin karsinta, osa I: Alusvaatteet

Pukeutuminen alkaa alusvaatteista. Rintaliivit ovat naisten pukeutumisen kivijalka, ja huonot liivit pilaavat niin asun, vartalon kuin fiiliksenkin. Heitä välittömästi pois kaikki sellaiset liivit, jotka kuuluvat johonkin alla olevista ryhmistä:

1. Rikkinäiset ja rispaantuneet. Jos kaaret tai luut sojottavat ulos kankaasta, kankaassa tai pitsissä on reikiä tai repeämiä tai olkaimia säätelevät soljet ovat rikki, rintsikat joutavat saman tien roskikseen.
   
2. Pesussa kulahtaneet. Liian kovakourainen tai muuten huolimaton pesu on varma keino tuhota alusvaatteita. Valkoiset liivit, jotka ovat muuttuneet epämääräisen harmaiksi. Mustat liivit, jotka ovat kulahtaneet epämääräisen harmaiksi. Kaiken väriset alusvaatteet, jotka ovat nyppyjen peitossa. Oma lukunsa on topatut liivit, joiden toppaukset ovat pesussa muuttuneet ihmeellisen möykkyisiksi. T-paitaliivi ei toimi, mikäli paidan alta näkyy muhkuroita.
   
3. Väärän kokoiset rintaliivit. Oikean kokoinen liivi ei purista eikä kiristä, kupit eivät tursua eivätkä lepata tyhjillään. Selkään ei muodostu makkaroita, ja olkaimet kannattelevat rintoja, eivät suinkaan tipahtele jatkuvasti.  Jos liivit ovat kokoa lukuunottamatta muuten kunnossa, laita ne kierrätykseen.
   
4. Kaikki rintaliivit, jotka eivät tue, kohota ja muotoile. Useimmiten syynä tähän on se, että elastaani on kuolettunut eikä vaate enää täytä tehtäväänsä. Hyvin hoidettunakaan rintsikat eivät ole ikuisia, valitettavasti. Väärän mallisissa liiveissä voi olla sama ongelma. Halvat, huonolaatuiset alusvaatteet kuuluvat myös tähän sarjaan. Mitä iloa on liiveistä, jotka ainoastaan peittävät nännit palasella heikkolaatuista keinokuitua?

Näiden lisäksi on vielä yksi kategoria, jonka olemassaolon oikeutusta kannattaa vakavasti harkita. Tämä kategoria sisältää yleensä H&M:sta tai vastaavasta paikasta hankittuja rintsikoita, joita koristaa Snoopy, Hello Kitty tai joku muu yhtä ihastuttava piirroshahmo. Let’s face it girls – Nalle Puh näyttää söpöltä 13-vuotiaalla, ei juuri sitä vanhemmalla. Yleensä tämän tyyppiset alusvaatteet ovat lisäksi halvasta puuvillasta tehtyjä, ja ne kulahtavat alta aikayksikön. Jos kuitenkin rakastat Snoopy-settiäsi yli kaiken, ja kyseiset rintsikat läpäisevät yllä olevan testin, pidä ne sitten. Kunhan sonnustaudut niihin ainoastaan ollessasi yksin kotona viikonloppuisin.

Kas tässä Marilyn karsii vaatekaappiaan. 

Alushousujen karsinta on yksinkertaisempaa kuin rintaliivien, sillä ehdottomia kategorioita on vain kolme.

1. Rikkinäiset ja rispaantuneet. Jos pöksyissäsi on reikä, niiden on aika lähteä.
   
2. Pinttyneet. Kuinka moni nainen hautookaan kaappinsa syvyyksissä vanhoja alkkareita, jotka eivät enää tule valkoisiksi edes kloritella? Katso housujen haaraosaa. Onko se alkuperäisen värinen? Oikeasti, mikään ei ole ällöttävämpää kuin pinttynyt lika. Joskus näitä vähemmän viehättäviä yksilöitä säästellään sillä logiikalla, että kerran kuussa on kätevää, jos housut ovat jo valmiiksi likaiset. Haloo, tekeekö se olosta yhtään sen hehkeämpää? Jokaikisten alushousujen ei tarvitse tihkua seksiä, mutta siitä huolimatta ne voivat olla siistit ja puhtaat. Ja tähän kategoriaan kuuluvat luonnollisesti myös ne mustan pyykin sekaan eksyneet valkoiset pikkuhousut, jotka eivät koskaan toipuneet kokemuksesta ennalleen. (ks. Rintaliivit, kohta 2)
   
3. Väärän kokoiset pikkuhousut. Jos alkkarisi lököttävät tai jos ne muodostavat epätoivottuja makkaroita peppuun tai lantiolle, ne on aika eliminoida vaatekaapista.

Rintaliivien ja alushousujen lisäksi samoja karsintakriteereitä voi käyttää kaikkiin muihinkin alusvaatteisiin. Jos vaate on ehjä, puhdas ja oikean kokoinen, se voi jäädä kaappiin. Jos vaate on kaikkea tätä mutta ruma kuin rutto, siitä on parempi hankkiutua eroon. Näitä hepeneitä käytetään yleensä melko harvoin, joten laatukriteerit eivät ole niin kovat kuin liiveille ja alushousuille. Tärkeintä on tuntea itsensä kauniiksi. Jos sen sijaan käytät esimerkiksi sukkanauhaliivejä päivittäin, investoi laadukkaisiin ja kauniisiin, mieluiten metallisoljilla varustettuihin kappaleisiin. Muovisoljet eivät kestä samalla tavalla kulutusta ja katkennut solki tekee vaatteesta käyttökelvottoman. 

Vaatekaapin karsinta, pikaohje

Poista kaikki vaatekappaleet, jotka täyttävät jonkin alla olevista tuntomerkeistä:

1. Rikkinäiset, korjauksen ulottumissa olevat vaatteet.
2. Väärää kokoa olevat vaatteet. Myös huonosti istuvat vaatekappaleet, erityisesti housut.
3. Nyppyisiksi, kiiltäviksi tai muuten vain nuhjuisiksi kuluneet vaatteet.
4. Kaikki rumat ja malliltaan tai väriltään epäpukevat vaatteet.
5. Värivialliset vaatekappaleet. Tämä tarkoittaa ensinnäkin pesussa värjäytyneitä tai haalistuneita vaatteita, ja toiseksi sellaisia vaatteita, joissa on pinttyneitä tahroja tai muuta likaa, joka ei enää lähde pesussa pois.
6. Kaikki parittomat sukat ja hansikkaat

Näitä ohjeita soveltamalla kaapista karsiutuu ainakin käyttökelvottomimmat kappaleet pois. Seuraavaksi tulossa on yksityiskohtaisemmat listat eri vaateryhmittäin. 

Karsinnan filosofiaa

Vaatekaapin sisällön säännöllinen karsinta on olennainen osa toimivan garderoobin ylläpitoa. Tavoitteena on saavuttaa tilanne, jossa vaatekaappi sisältää ainoastaan sellaisia vaatteita, jotka ovat ensiluokkaisessa kunnossa ja jotka miellyttävät kantajansa silmää. Vaatteet muodostavat toimivan kokonaisuuden ja palvelevat omistajansa elämäntapaa.

Risat ja rumat yksilöt vievät elintilaa tyylikkäiltä ja käyttökelpoisilta vaatteilta Toisaalta riski näyttäytyä julkisilla paikoilla jossain kaameassa kaavussa pienenee, kun vaatekaapista on eliminoitu eleganssia uhmaavat asusteet ajoissa. Lisäksi karsinta voi olla yllättävän puhdistava kokemus henkisesti.

Vaatteisiin liittyy runsaasti tunteita. Niitä on pidetty tietyssä tilanteessa, ne on saatu lahjaksi tärkeältä ihmiseltä, ne on ostettu ensimmäisillä palkkarahoilla tai niistä ei voi luopua, koska ne ovat olleet kaapissa aina. Kaikki tämä on ihan ok. Siitä huolimatta kyseiset vaatekappaleet eivät välttämättä ole tyylikkäitä tai pukevia. Onkin tärkeää erottaa suuren tunnearvon sisältävät aarteet ja sitten ne vaatteet, joita säilyttelee kaapin perällä vain vanhasta muistista. Aarteet voi hyvin säilyttää, mutta niiden paikka ei ole päivittäisessä vaatekaapissasi vaan huolellisesti pukupussiin säilöttynä varastossa, vintissä tai muussa vastaavassa paikassa.

Entä ne ihan tavalliset virheostokset ja pieneksi käyneet housut, joita kaapin nurkissa pyörii? Juuri ne on tarkoitus karsia lopullisesti. Ehjän vaatteen heittäminen roskiin on silti kauheaa tuhlausta. Joku tuttava saattaa hyvin ilahtua hyväkuntoisesta neuleesta, jonka hihat kutistuivat pesussa itselle liian lyhyiksi. UFF, kierrätyskeskukset ja Pelastusarmeija ottavat vastaan hyväkuntoisia vaatteita. Vaatteita voi myös myydä kirpputorilla tai netissä.

Kuluneet vaatteet voi käyttää loppuun erilaisissa maalaus- ja muuttohommissa. Remonttiriepuja ei tavallinen ihminen tarvitse valtavia määriä, joten älä huijaa itseäsi säästämällä kaikki 25 mainospaitaa mahdollista myöhempää käyttöä varten, ellet ole alan firmassa töissä. Vanhat sukat ovat erinomaisia kenkien kiillotukseen, ja Niksi-Pirkan lukijat tietävät, että vanhoille sukkahousuille on satoja nerokkaita käyttötapoja. Jos siis olet sillä tavalla suuntautunut. Muut voivat heittää reikäiset sukkiksensa suoraan roskiin.

Hyvä ja suorasukainen ystävä voi olla korvaamaton apu. Poikaystävien puoleen on tässä kohdassa turha kääntyä. Useimmat miehet tietävät, että ”näytänkö tässä vaatteessa hyvältä” –kysymykseen ei ole olemassa oikeaa vastausta. Turhien kriisien välttämiseksi kannattaa myös harkita tarkkaan, ennen kuin hälyttää apuun äidin tai siskon – suorasukaisuus voi olla taattu mutta samalla riski ottaa kommentit henkilökohtaisesti kasvaa. Sen sijaan luotettava ystävä, jolla on kanttia todeta karu totuus lempifarkuistasi, on juuri oikea henkilö auttamaan.

Ensimmäinen karsinta on aika hankalin. Tyypillinen virhe on tyhjentää kerralla koko vaatekaapin sisältö sängyn päälle ja yrittää selvitä hommasta yhdellä istumalla. Harmi vain, että pinna palaa usein ennen puolta väliä ja loput vaatteista tungetaan kiukulla takaisin kaappiin miten sattuu. Urakka kannattaa pilkkoa pienempiin osiin, ja hyökätä yhtenä päivänä alusvaatteiden, seuraavana housujen ja kolmantena jonkun muun ryhmän kimppuun. Vaatekaapin karsiminen on jatkuva prosessi. Ensimmäisen (ja epäilemättä rankimman) kerran jälkeen kaappia harvennetaan säännöllisesti, kerran tai pari vuodessa.